Minulla on ollut luonnostaan lähes vitivalkoiset hiukset. Sitä on jotenkin vaikea hahmottaa enää, mutta lapsena näytin sellaiselta perinteiseltä suomalaiselta pellavapäältä, vähän kuin Vaahteramäen Eemeli.
Aloin värjätä hiuksiani joskus nuorena, ensi hennaa, sitten punaista, sitten ruskeaa. Pysyin tummissa hiuksissa pisimpään, varmaankin ainakin yli viisi vuotta. Viihdyin hyvin. Olen aina ajatellut että minusta olisi pitänyt syntyä ruskeatukkainen.
No, joskus puolitoista vuotta sitten tajusin ettei hiusteni väri muutu tummaksi vaikka kuinka toivon. Kyllästyin kampaajalla ravaamiseen ja ainaiseen tyvikasvurulijanssiin. Hiljalleen tein päätöksen että kasvatan oman hiusvärini takaisin. Minulla oli pitkä tukka, lapaluiden alle ulottuvat kiharat, jotka viime kesänä pätkäisin polkkamittaan. En ole katunut päätöstä, mutta kaipaan kyllä pitkiä hiuksiani päivittäin.
Tämä kasvatusprojekti on suoraan sanottuna aivan perseestä, mutta niinkuin moni muukin asia elämässä, se on vain vaihe, jonka yli täytyy pyristellä.
Projektista astetta raskaammaksi tekee se, että kun tummaa väriä on kerrostettu hiuksiin vuosikaudet, niin ei se ihan äkkiä sitä liikahdakkaan. Blondiksi muuttuminen aloitettiin toki raidoittamalla ja muilla vippaskonsteilla, mutta nyt hiuksiani ei ole värjätty viimeiseen puoleen vuoteen ollenkaan. Ongelmaksi muodostuu siis kauniin kellertävä latvani (eh), joka ei väriltään aivan kohtaa sitä omaa hiusteni sävyä, joka siis yllättävää kyllä on edelleen tuhkan vaalea.
Tässä muutamia kuukausia sitten muistin, että lapsena äiti poisti hiuksistani kuparia askorbiinihapolla. Asuimme sellaisessa paikkaa, jossa vesiputkisto oli vanhaa ja putkista irtoava kupari värjäsi hiukseni silloin kauniin vihreiksi. Näytin hieman laiskiaiselta. Hetken tuumattuani tulin siihen lopputulemaan, että jos askorbiinihappo poistaa metallinjäämiä, se varmaan poistaa myös hiusväriä. Pieni googletus ja kas, Saara Sarvaskin on kokeillut tätä ja myös kirjoittanut aiheesta otsikolla "Hiusvärin vaalennus C-vitamiinilla". Tuumasta toimeen siis.
Olen iloinen, että löysin Saaran jutun ennen kuin aloitin oman kokeiluni, sillä muistan että aiemmin olen sekoittanut jauheen veteen, mutta sen sekoittaminen shampooseen tekee asiasta noin sata kertaa helpompaa. Sekoitin siis pussin jauhetta muutamaan ruokalusikalliseen shampoota ja levitin sen kosteaan tukkaan. Annoin vaikuttaa puoli tuntia.
Metallinkatku on hirvittävä ja tukka kieltämättä ottaa käsittelystä osumaa. Olen pesun jälkeen levittänyt hiuksiin (siinä kohtaa rastoittuneeseen takkupalloon) vielä korjaavan naamion, jonka annan vaikuttaa 5-10 min. Siitä huolimatta hiusta kyllä irtoaa, katkeilee ja kuivuu. Tehokäytössä ovat siis myös hoitoaineet ja suosikkiseerumini tällä hetkellä...
Kaikesta huolimatta tässä on kuitenkin keino, joka omalla kohdallani on tepsinyt. Ero latvaan ei ole enää niin radikaali ja olen saanut jopa kyselyitä että olenko käynyt kampaajalla. Olen toistanut käsittelyn nyt viimeisen kahden kuukauden aikana kolmesti, mikä on varmasti liikaa, mutta hiusta on vielä päässsä ja suunta parempaan. Suosittelen kuitenkin katsomaan tuon linkin ja kuuntelemaan ammattilaisen ohjeet. Ja tietysti kokeilu omalla vastuulla. Kaikkiaan olen kokenut, että tämä on kuitenkin hyvä (ja halpa) keino tasoittaa värieroja tässä kohti kun hermo alkaa väkisin olla riekaleina.
Toivon, että ensi vuoden maaliskuuhun mennessä hiukseni ovat sen verran kasvaneet, että voin leikkauttaa koko värjätyn latvaosuuden pois ja sitten vain odotella että loppu kasvaa haluttuun mittaan. Ihan lyhyeksi kun en tätä kuitenkaan raaski...
Nyt siis kaikki poppakonstit hiuksien kasvattamiseen otetaan vastaan! Ja myös kuulen mielelläni teidän hiuskriiseistä jos niitä on, vertaistuki jakoon. Sinkkiä syön jo ja msm-jauhetta, mitäs muuta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti