Saumat vinossa

Eipä kai se ole niin justiinsa jos pukee sukkahousujen saumat vinoon tai kiskoo kengästään tuo takalenksun irti suunnilleen toisella käyttökerralla.

Joskus tulee kohellettua.

En oikein ole sukkahousuihmisiä, hajotan ne aina vähän turhan nopeaan tahtiin. Onneksi tästä parista tuli napattua kuva vielä ennenkuin niistäkin aika jätti. En vain osaa. Ei minulla ole aikaa varoa vaatteita pukiessani että ne eivät hajoa. Missä vaiheessa tilanne ylipäänsä muuttui tällaiseksi? Muistan jostakin blogista joskus lukeneeni, kuinka 80 euron sukkahousut piti pukea hanskat kädessä varoen.... itse ajattelisin enemmän niin että jos tuon määrän rahaa käyttää yksiin sukkahousuihin niin niille pitäisi saada (vähintään) vuoden takuu?

Tuo kissa oli kyllä ihan hauska yksityiskohta. Tykkään simppeleistä jutuista, mutta pienelläkin muutoksella asuun saa ihan uutta ajatusta.  Ja saumasukkahousut ja tennarit voi ihan hyvin pukea keskenään jos siltä tuntuu. Senkus pukee vaan.

Vielä kun katsoisi että saumat osuvat sinne minne kuuluukin.

Toisaalta, tätä kirjoittaessani nuo ovat jo menneet rikki. Kestivät kuitenkin yli puoli vuotta, mikä on sukkahousuvuosissa varmasti jo kunnioitettava saavutus sinänsä.

EN: Black cat, white shoes.

Vihreyden valtakunta

Olen joskus miettinyt sitä seikkaa, kun ihmisen sanotaan olevan aivan vihreä silloin kun hän on uusi jossakin eikä osaa mitään.

Sillä on jotenkin vähän negatiivinen kaiku.

Kun asiaa alkaa pohtia hieman syvemmin, niin vihreyshän on hyvästä. On aivan tuore, niin kuin kevätpuun ensimmäinen lehti. Avoin ja vastaaottavainen. Täynnä voimaa ja pyrkimyksiä.

Ja sitten taas, onhan se syksyn viimeinen ruohonkorsikin vihreä ennen lakastumistaan. Vaikka se on elänyt pitkän ruohonkorren elämän.

En tiedä. 

Ehkä joissakin sanonnoissa ei vain ole järkeä.

Kesän viimeinen henkäys näkyy vielä luonnossa. Kävelin äsken kauppaan suklaakakkuostoksille ja jäin keskelle sadetta joka kulki suoraan auringonsäteiden lävitse minun niskaani. Oli ihan lämmintä ja ihan hemmetin kaunista.

Vihreä ei ole koskaan lukeutunut suosikkiväreihini, mutta kesällä hairahdin ja hankin omenanvärisen lompakon. Kesähassutus, ajattelin, mutta pidän siitä edelleen paljon. 

EN: Summer memories: wallet from Marimekko and old tote bag from Lega-lega, Croatia.

Yksi päivä lomaan ja korut on jo valittu

Minun ja kesälomani välissä on enää yksi päivä. 

Joudun huomenna matkustamaan ja päivästä tulee varmaan pitkä mutta silti mieli on aika kevyt.

Olen vähän suunnitellut lomaa, mutta sillä lailla heppoisesti. Guidelines, niinkuin Captain Jack Sparrow sanoisi. VR on kerrankin aloittanut ajoittanut alelippunsa minun kannalta sopivasti niin ostelin muutamat matkat jo etukäteen. On sitten olemassa jos haluan mennä, jos joku jää käyttämättä niin kestän ehkä sen viiden euron menetyksen. 

Aloin siivota korulaatikkoa ja kaivelin kesäkoruja pimennoistaan. Noiden kaikkien setvimiseen saa varmaankin kulutettua koko illan... kaulakorujen ketjut ovat ilmeisesti talvihorroksessaan kietoutuneet tiiviisti toisiinsa ja tehneet itsestään epämääräisiä myttypesiä. 

Kesän aloitukseen koruiksi vanhat hippihelmet jotka äiti on ostanut minulle Keskustorin markkinoilta, Poola Katarynan korvakorut ja vanha rihkamasormus, jota voin käyttää vain kesäisin koska muulloin se on kaikkiin sormiini aivan liian suuri. Kesällä, kun sormet eivät ole kylmettyneet, tätä voi käyttää etusormessa melko huolettomasti kunhan ei liikaa heiluttele käsiään.

Yksi päivä vain.

Onko siellä muita lomalaisia?

EN: One more day and then... vacation and this song :)

Ihastuksesta punaiseen

 

Kesä tuli yksi kaksi yllättäen.

Olen maannut viltillä ulkona ja tuijottanut lehtiä ihmeissäni. Istunut terassilla liian myöhään, hymyillyt, kävellyt pimeyden koittaessa kotiin. 

Tänään siivosin. Välillä minusta tuntuu että asunnossani täytyy asua joku tonttu, joka sotkee ja pölyttää täällä. Koska en minä yksin näin paljon voi sotkea. 

Ensi viikolla olen kahtena päivänä koko päivän kotona, muuten reissaan. On kivempi aloittaa tällainen viikko sellaisessa asunnossa, jossa kaikki on edes suunnilleen mallillaan ja sängyssä puhtaat lakanat.

Olen kesän tullen ilmeisesti ihastunut punaiseen. Tykkään kovasti tuon vähän inkkarihenkisen kuosin ja rennon narupohjan yhdistelmästä. Ei haittaa vaikka punaisen sävy ei ole sama. Ei kesällä ole niin turhan tarkkaa.

Lempikoruja, osa 3: eivät he kaikki ole eksyneet...

All that is gold does not glitter,

Not all those who wander are lost;

The old that is strong does not wither,

Deep roots are not reached by the frost.

-J.R.R. Tolkien

Ainoa ostokseni viikonlopun designtorilta löytyi Palonin pöydästä. Tällä kertaa en hankkinut perinteistä titiMadamia ollenkaan, mutta korulinjalla mentiin kuitenkin. Tämän riipuksen takaa löytyy suomalainen suunnittelijakaksikko Janita Aro ja Mari Salmela; "We are Mari & Arrow- a Finish design duo hustling since 2011".

Pidän korusta hurjan paljon. Se on kevyt ja toivon, että noita sanoja tuijottaessani minäkin kevenen. Keveys tuntuu kaiken "statementin" jäljiltä hyvältä. Joka kerta kun katson korua, mieleeni tulee siskoni, joka sen minulle joskus näytti. Tässä nähdään myös se, että kyllä ne asiat vain tulevat uudelleen vastaan jos niin on tarkoitettu. Ihastelin korua Palonilla jo viime marraskuussa mutta vasta nyt se on täällä kotona. Aika oli nyt kypsä.

EN: Well, not all...

Lempikoruja, osa 2: Poola Katarynan puukorut

Sain nämä korvakorut lahjaksi siskoltani viime jouluna. 

Niin kauniit, just sopivan graafiset ja kulmikkaat pehmoisen kiharapilven sekaan. Tai tiukan nutturan pariksi.

Tykkään monista Poola Katarynan koruista, mutta ehkä nämä graafiset on enempi minun juttuni kuin ne eläinhahmot.

Skandinaavista ja simppeliä olematta tylsää.

EN: Favorites from jewelry box, part 2. Earrings by Poola Kataryna. 

Lempikoruja, osa 1: afrikantähtöset

En tiedä oletteko huomanneet, mutta pidän paljon koruista. Se on helppo tapa piristää asuja ja mieltä. Koruja vaihtamalla saa ihan erilaisen tunnelman koko asukokonaisuuteen. 

Yleensä töissä pidän korut aika simppeleinä ja sitten vapaallaa iloittelen vähän enemmän. Joka päivä minulla on joka tapauksessa käytössä Kalevalan hopeasormukseni ja jotkin korvakorut. 

Piipahdin viime viikolla Supermukavassa kyselemässä yhden mekon perään ja samalla kurkkaamassa olisiko kevään uutuuden jo rantautuneet putiikkiin. Vaatemallistoissa ei silmääni osunut vielä hirveästi uutta, mutta korupuolella iskin silmäni saman tien näihin kaunokaisiin.

Ihanat afrikantähdet ovat ihan minun näköiseni ja just sopivassa määrin kiiltelevät. Harakka mikä harakka. Viikon aikana huomasin, että nämä toimivat lähes kaikkien vaatteideni kanssa, arjessa ja juhlassa. Korut ovat muuten Kooky Gemsin, mikä oli jotenkin yllättävää. Heidän korunsa eivät yleensä ole ehkä ihan minun juttuni, mutta näihin ihastuin päätä pahkaa. Supermukavalla muisteltiin, että Kooky Gems olisi tehnyt ihan ensimmäiset korunsa niistä Afrikantähden pelimerkeistä. Liekkö paluu juurille? Tai ehkä ne ovat vain tavalliset timantit, tai ehkä vain viivoja geometrisesti. Mutta minusta afrikantähti oli lapsena ehkä maailman kaunein ja mystisin jalokivi, joten nämä ovat ainakin minun tähtöseni <3

EN: New in; earrings by Kooky Gems. Usually I find Kooky Gems jewelry a bit too much "something" for me, but this was love at first sight.

Suloisuuksia

En ole hirveän tyttömäinen sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta joskus silti löydän itseni  pöhkön ihastuneena vaaleanpunaiseen. 

Niinkuin nyt vaaleanpunaisiin neilikoihin tuossa pöydällä. Tai Samujin neuleeseen, jonka näin Pupulandia-blogissa. En saa sitä enää päästäni pois. Tilannetta ei auttanut Jennin otsikointi vaaleanpunaisista lampaista! Pakko nähdä tämä jossain missä voin hypistellä. Itseasiassa piipahdan ensi viikonloppuna Helsingissä... hmmm.

Otin muutamia viikkoja sitten kuvan muutamasta vaaleanpunaisesta suosikista (siivosin ja sitten jotenkin juutuin tämänkaltaiseen oheistoimintaan). Kaikki näistä ovat harvemmin käytössä, erityisen hankalaksi on osoittautunut yhdistää tuo rusetti työpukeutumiseen :) 

Taidan olla vähän turhan tosikko.

Tuo HAY:n tarjotin on muuten mielestäni yksi kauneimmista jutuista, joita kodistani löytyy. Yksinkertaisen kaunis.

EN: Cotton candy.

Oravasta

Makeasti oravainen makaa sammalhuoneessansa

Sinnepä ei Hallin hammas 

Eikä metsämiehen ansa 

Ehtineet milloinkaan. 

Kammiostaan korkeasta 

Katselee hän mailman piirii,
Taisteloa allans´ monta

Havu-oksan rauhan-viiri 

Päällänsä liepoittaa.

Mikä elo onnellinen
Keinuvassa kehtolinnass´!
Siellä kiikkuu oravainen
Armaan kuusen äitinrinnass´:
Metsolan kantele soi!

-Aleksis kivi

Ehkä minäkin nukun paremmin nyt, kun uusi Kurre-ystävä vahtii untani?

Orvavista tulee mieleen vähän sellaiset hömelöt otukset. Sellaiset, jotka jemmaavat pähkinän tai terhon ja unohtavat sitten missä se on. Mutta Surullista Oravaa en mistään kertomuksista muista. Ne ovat aina touhukkaita, aina iloisia. Suru ja hämmennyt unohtuu nopeasti, löytyy uusi pähkinä. Hurraa hömelyydelle, mukavaa sunnuntain jatkoa :)

EN: Squirrels are always happy, aren't they? There is always a new nut to discover :) Have a great Sunday!

Sukista

Kävin eilen sukkaostoksilla. 

Se on jotenkin tosi tylsää. Ostin samalla reissulla myös sateenvarjon. Kuuluu samaan sarjaan.

Jotenkin on paljon mukavampaa suunnitella hankkivansa sellaisia asioita, joita ei oikeasti niin kovasti tarvitse. Koska silloin saa valita, että käyttääkö rahansa niihin vain ei. Sukkia on pakko ostaa. Ja sateenvarjoja, silloin tällöin. Tosin sateenvarjot tuntuvat hajoavan aina, joten täytyy ehkä siirtyä sadetakkiin tuossa syksymmällä. Kestävämpää suunnittelua...

No, joka tapauksessa päätin, että ostan sitten hauskoja sukkia. Jotakin värikkäitä. Suurimmaksi syyksi siksi, että nämä tulevat treenikäyttöön ja onhan se nyt kivempi että kun kumartuu hiki päässä katselemaan jalkojaan niin sieltä pilkistää mylittleponyn värinen sukka. Vai mitä olette mieltä?

On se hyvä, että on tämä blogi. Sai johonkin nämäkin tärkeät mietteet kirjattua.

EN: Bought new socks for training. Somehow I hear My little pony- theme song in my head right now. That should help me through body pump... right?

Pikkuneidin paketissa

Viikonloppuna sain antaa monia ja taas monia paketteja. Koska tykkään lahjoista paljon, niin usein kuvailen niitä tännekin. Ehkä sitten sillä hetkellä, kun aivot lyövät tyhjää, voi katsella täältä vinkkiä joihinkin tilanteisiin. Minä itse tai te muut.

Ystävilläni on aivan hurmaava pikkuinen koululainen, josta kasvaessaan on muodostunut todellinen pikkuneiti. En päässyt keväällä neitokaisen juhliin, joten vein hieman myöhästyneen paketin hänelle viime viiikonloppuna.

Paketti oli pienen budjetin lahja, mutta mielestäni kiva sellainen (ainoastaan tuon laatikoston sulkijamekanismi antoi periksi samantien, onneksi sulkeutuu ilmankin, pirutämänkinlaadunperiköön). Pikkuneiti tykkää koruista ja oli juuri sopivasti saanut myös itse hankkia itselleen myös muutaman muun kesäkorun, niitä sitten maalailtiin tuohon laatikostoon.

Mielestäni lapsilla saa olla värejä ja korujen pitää olla hauskoja, ei liian aikuismaisia. Muutaman tuollaisen kirjavan rannekorun lisäksi piilotin laatikostoon kullanvärisen sydänriipuksen. Luulen, että lahjan saaja tykkäsi paketistaan.

Perheen isä huokailee aina, kun ilmaannun tyttöjen luo tuliaisineni :) Mutta eipä ne mihet näistä mitään ymmärräkään <3 Tytöt saivat myös palloja, saippuakuplia ja katuliidut pihaleikkeihin, jospa se isä pääsee niihin osalliseksi sitten.

EN: Little something that I got for my friend's daughter for her birthday. Really liked these fun colored bracelets.

Mää tykkään Kaksitvåsta

Käytiin Siskon kanssa yksi ilta muutamia viikkoja 931:ssä katsomassa dokumenti Kaksitvå merkistä. Opin seuraavaa:

Kaksitvån tytöt hymyilevät paljon ja se tarttuu.

He pitävät punkista.

Ja villapaidoista,

Sol-oluesta 

ja pikkuisista kangasaarreaitoista.

Kaksitvån vaatteita ompelevat muun muassa henkilöt nimeltä Terttu ja Marja-Terttu.

Heitä jännittää ennen muotinäytöstä.

Heidän mallistostaan löytyy paita, jossa on pitsan kuva ja teksti take me home.

Ja näistä syistä minä pidän heistä.

Kaksitvå oli itse paikalla tilaisuudessa ja sain heistä myös paikan päällä hyvin sympaattisen vaikutelman. Uusin mallisto ei ole ihan minun tyyliseni, mutta varmasti pidän tätä merkkiä jatkossa silmallä.

Ollaan Siskon kanssa monesti todettu että vaatteet ostaa mielummin mukavilta ihmisiltä. 

Tuo koru on Kaksitvån ja tykkään siitä yhä muutaman vuoden jälkeenkin ihan hulluna. Olin huomaavinani sen myös Siskolla lainassa useampaan otteeseen.

Vaikuttavatko ihmiset merkkien takana teidän ostopäätöksiinne? 

Otavaisen olkapäillä

Kirjoitin vanhan blogin puolella aikanaan seuravaa:

Karhut ovat Euroopan suurimpia petoeläimä ja silti ne nukkuvat talviunta.

Tämä ajatus mielessäni olen häärinyt tänään.

Karhu muistuttaa minua jostakin, siinä on jotain kotoista ja vanhaan aikaan kuuluvaa. Vanhat tarinat karhujen syntymästä ovat jännittäviä. Suosikkini on se, jossa karhun alkuperäinen koti on Otavan tähtikuviossa:

Mis on ohto synnytetty
Mesikämmen käännytetty
Luona kuun, tykönä päivän
Otavaisen olkapäillä

Uusin titiMadamin koruni on karhu. Karhussa ajatuksena on jotain joka saa minut tuntemaan itseni vahvemmaksi. Pohjoiset juuret, sisu ja halla.

Karhukin on kuitenkin ymmärtänyt, minkä ajan ohi tässä maassa kannattaa nukkua :) Kaikkeen ei tarvitse lähteä mukaan vaikka olisi kuinka vahva. Taistelut pitää toisinaan valita ja toiset asiat saa tehdä itselleen helpoksi. Kannattaa pitää mielessä, vaikka ei talviunia olisikaan mahdollista aina ottaa. Karhuseni muistuttakoon minua tästä: ole vahva ja lempeä (myös itseäsi kohtaan).

EN: My new necklace from Finnish brand titiMadam. I really like the bear, it has long history in Finnish stories as well. They are really strong and wise and they sleep trough the whole winter...

Apina mainostajan marionettina- yo-mirri

Arvatkaa mitä! Apinan päiväkirja on menestyksekkäästi rantautunut mainostajien tietoisuuteen: sain ensimmäisen pressihenkisen postin ikinä (meniköhän väärään osoitteeseen?)! Ja tietty HET haluan jakaa: Kirsi Nisonen on suunnitellut yo-mirrin. 

Ihan hassu idea.

Onkohan blogini nyt kovassa nosteessa? Saankohan oman yo-mirrin? 

Tosin, Kirsi Nisosen marionettina toimin ihan mielelläni <3 Ja mirri on oikeasti hieno. Plussaa vielä Kirsin lausunnosta:

”Miehet ovat minulle uusi kohderyhmä. Onkin ollut mielenkiintoista suunnitella heille asustetta, joka olisi arvokkaan perinteinen, mutta samalla tähän aikaan päivitetty. YO-mirrillä on aina pieni pilke silmäkulmassa. On punkkia jättää lakki kotiin ja solmia mirri kaulaansa. Miau!”

Apinan päiväkirja on myös punkin puolesta.

Miau siis ja onnea kirjoitusurakkansa lopettaneille. Ja tsemppiä saamea kirjoittaville/ muille vielä tien päällä oleville! Mirrin myynti alkaa 2.4.

We're devils and black sheep, we're really bad eggs

Tällä viikolla on laulu raikanut mustan lipun takaa.

Siskoa odotellessa hieman huonolaatuisempaa kuvaa merirosvosormuksista ja punaisista kynsistä.

Löysin nuo jälkimmäisen kuvan yksilöt (Kalevalan vakkarisormusta ja pikkutimanttia lukuunottamatta) tänään HM:ltä, hintaa viidelle sormukselle tuli muistaakseni 4,95.  Sormuksia sekoittamalla saa helposti tosi simppeliin asuun lisää särmää ilman, että menee överiksi. Ja jos vähän meneekin, niin mitäpä sitten.

EN: More is more. I have started to like mixing my rings with each other to get an edge to simple outfits. It's working for me... 

Kivaa

Koska korulaatikon siivous (ja sitä myöten esittely) odottaa tekijäänsä, niin tässä kuvat muutamasta uudesta ystävästä.

Ginalla oli loppualeissa korut 1-1,50 € kappale, joten annoin itselleni luvan ostaa kaksi (nuo aksi lasketaan yhdeksi koska tulivat samassa paketissa). 

Kevän merirosvoteemaan luonollisesti kuuluu, että sormuksia on paljon ja ne erottuvat. Merirosvojen maailmassa enemmän on enemmän. 

Kuvaa merirosvohenkisistä käsistäni kevään puolella!

Täällä tapahtuu jännittäviä uusia juttuja, koska sattumusten kautta saan kevään aikana nauttia melkein kolmen kuukauden ajan siskoni seurasta paaaljon useammin kuin yleensä. Siispä, hän saa kantaa kortensa kekoon blogin suhteen. Luvassa kirjoitelmia tiiviistä yhteiselosta ja ehkä parempaa kuvamateriaalia asuistakin. Katsotaan. Jollain sinun on muru puurosi ansaittava :)

EN: New friends from sale, 1-1,50 € each so I got a few... my leading thoughts for the spring are very pirate-like, so I guess I will need jewelry to mach. More is more.

I will get my sister to help me with the blog in the spring so you will get more posts and maybe even some quality :D Looking forward for March to come...

Toinen hattu ja aamuväsymystä

Olen ollut koko viikon tosi väsy. Aamulla ei meinaa saada silmiä auki vaikka kuinka avaa aamutv:n (kuka päästi ne studio55:n juontajat telkkariin?!) ja valuttaa kylmää vettä silmiin.

Syytän sosiaalista elämää ja siitä aiheutuvia tunnetiloja :) Tai sitten 5.30 soivaa kelloa. En ole ihan varma.

Joka tapauksessa, mitään kovin fiksua ei nyt irtoa, saatte kaupan päälle aamuväsymyksen värittämän kuvan toisesta lempihatustani. Olen saanut tuon vuosia sitten siskolta joululahjaksi, kiva silloin kun sataa lunta niin kaikki ei tule naamalle. Hattu on muistaakseni jotain miesten urheilumallistoa, ei siis kannata laatikoitua niin voi tehdä löytöjä.

Virkeämpää huomista kullanmurut!

EN: I've been really tired this week. Not sure whether it is my social life or my alarm clock which wakes me up at 5.30 am :) Anyway, here is a picture of my other favorite hat. I got it years ago and I think it's actually from men's collection... you can find great things when you think outside the box. Hopefully you all have energetic day tomorrow!

Hattu ja muffinssi

On helmikuu.

En jotenkin pysty ymmärtämään, että aikaa on kulunut niin paljon. Tavallaan ajanlaskuni nollautui, kun muutin tähän asuntoon ja silloin epäilin että asunko tässä vuotta millään. Ja niin vain on että parin kuukauden päästä olen asunut. Ja uutta vuottakin on menty jo kuukausi!

Tänä keväänä aion pitää itsestäni (entistä paremmin) hyvää huolta. 

Tämän päivän yksityskohtina toimi muutama täälläkin jo moneen kertaan nähty asuste: koruna Delikalasin muffinssi ja villahattu viime kesän kirppislöydöistä. Tuo muffinssikoruni on yksi rakkaimmista ja muistuttaa minua myös vahvasti niistä päivistä kun aloitin blogini aikanaan. Siitäkin on kohta jo kolme vuotta...

EN: My accessories for today: old hat from flea market and muffin necklace from little Finnish brand, Delikalas. I don't know whether you can get them anymore... It reminds me of the days that I started this blog. It's been almost three years now. And I also cant't belive that it is February already! I moved in this apartment last spring and thought that I'm not going to stay here for very long... it's been almost a year. I guess I have a home now.

I try to find time to translate my old posts as well... please be patient. It can take some time. Would be nice to know if someone actually reads this in English though? ;)

Vanhoja tuttuja

Tänään puin päälle suunnilleen kaiken läpimän, mitä omistin. 

Tulisi jo se kevät ja ballerinakausi! 

Ensimmäinen kerros ennen kaikkea villa-asioita oli ihan nätti, harmi että se ei loppupeleissä juuri päässyt oikeuksiinsa (tai edes näkyviin millään lailla). Kuvan nappasin kuitenkin. Ehkä tälle ajatukselle on käyttöä sitten, kun voi oikeasti jälleen liikkua ulkona kauluspaidassa.

Harmaa kauluspaitatunika on viime kesän löytö Jyväskylän kirpputorikierrokselta. Väri tuo jotenkin mieleeni armeijan vanhat, harmaat ja karheasta kankaasta valmistetut vaatteet. Koru on ikirakkausteni Maneggilta.

Nyt sipsejä! Salilla olin viimeksi maanantaina, mutta kuka laskee. Huomenna saan seurakseni hurmaavan pikkusisareni, joten varmaan vähän erilaisia kuvia löytyy tännekin sitten taas. Herkullista perjantaita!

P.s Olen vähän pyöritellyt ajatusta, että kirjoittaisin englanniksi jonkin pienen käännöksen aina juttujen loppuun. Oikeastaan oman harjoituksen vuoksi (kielitaito rapistuu, yleissivistyksellähän olen jo heittänyt hyvästit). Mitä mieltä te olette?  

I wonder if there's someone who would like to read this in English? I could try to translate if needed...?

Muutin piknikvilttiin

Ainoa myönnytykseni akryylille varmaan kuuteen vuoteen on tässä: jättikokoinen piknikviltti jota huiviksikin voidaan kutsua.

Puolustuksekseni todettakoon että materiaali on muoviksi huippupehmoista ja koko on tarpeeksi suuri, jotta aamuisin voi hetken luulla pääsevänsä pakoon vaikka koko maailmaa.

Maailmassa on joskus (tosin harvoin) tilanteita, joissa voi mennä toiseksi parhaalla vaihtoehdolla, Toki toivoisin, että tämä olisi villaa. Mutta toisaalta se on tällaisenaankin ihan riittävä juuri nyt. Muistatteko esimerkiksi Ocean's Eleven elokuvasta kohtauksen, jossa Danny Ocean tivaa entiseltä vaimoltaan, onko tämä nykyisessä parisuhteessaan onnellinen:

Does he make you laugh?

He doesn't make me cry.

Niinpä.