keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Pitsiä

Luin juuri monta tekstiä rakkaudesta. Nyt olen kyllästetty ajatuksilla halauksista ja suukoista ja tähtisateesta. 

Voi kun oikeassakin elämässä olisi vähän enemmän tähtisadetta ja vähän vähemmän ihmisiä, jotka käyvät tuulella.






































Kuvasta kiitos Ricolle

Kuva on ajalta ennen lunta, keikistelin pitsissä hyisella laiturilla. Mekko on ihana. Harmi etten oikein osaa käyttää sitä ihan tavallisena arkena, joten se lepää aika paljon vain henkarilla kaapissa. Pitänee hankkia enemmän mekkoiltoja kalenteriin.

Onko teilläkin joskus sellaisia hetkiä, että tuntuu että joku lempivaate on "liian hieno" käytettäväksi ihan tavallisena päivänä? Pääsettekö siitä tunteesta eroon, vai onko jokaiselle vaatteella aikansa ja paikkansa?

Toivottavasti teidän illoissanne on paljon tähtisadetta. Tai edes lämmin viltti ja pala suklaata <3

Pieni suuri askel meikkauksen saralla

Kuljeskelin sunnuntaina kaupungilla ihan muissa asioissa, mutta Anttilassa huomasin, että plussakortilla sai nyt Lumene meikeistä -40 %. Niinpä tartuin tilaisuuteen ja ostin jotakin, jonka hankkimista on tullut pohdittua liian pitkään. Silmämeikin pohjustusvoiteen :)

Meikkaan aika vähän ja luonnollisesti. Silloinkin, kun meikki on luonnollinen, olisi tärkeää että se pysyy siistinä ja raikkaan oloisena koko päivän. Tähän avainsana on meikin alle tehtävä pohjustus...





En ole mikään ekspertti ja tällä hetkellä käytössä olevat ihonhoitotuotteet ovat tuottaneet pettymyksen. Nyt kuitenkin pieni askel parempaan on otettu, ainakin silmämeikki pysyy paikoillaan. Laiskana suosin monesti voidemaisia luomivärejä, jotka on helppo levittää vaikka sormin koko luomelle. Varsinkin näiden kanssa tuo Lumene on hyvää kaveria.

Onko teillä vinkkejä meikinpohjustukseen tai siihen, miten sitä pysyy nättinä koko päivän? Itse asiassa nyt tajusin, että myös koko kasvoille tarkoitettu pohjustustuotteeni on Lumenelta, sitä sekoitan aina hiukan meikkivoiteen joukkoon.

tiistai 30. lokakuuta 2012

Aamumoikka

Piti tulla tänne eilenkin, mutta menimme lenkille tuonne räntämyrskyyn ja sen jälkeen olinkin täysin toimintakyvytön. En tiedä johtuiko huono olo siitä, että söin ennen lenkkiä, vai yrittikö kroppa kertoa että rajansa kaikella, joka säähän ei ole pakko lähteä. Joka tapauksessa menin ennen yhdeksää nukkumaan ja nyt on ihan hyvä olla :)

Jipii, töihin!





Kuva/ weheartit.com

Täytyisi kehittää joku systeemi valokuvaamiseen, eilen oli jo ihan tosi pimeää kun kuuden jälkeen kotiuduin. Aamulla ei ole ihan yhtä pimeää, mutta niin hämärää että kuvista tulee aika kökköjä jopa tämän blogin mittapuulla. Niinpä tähän nyt aamupupu jonkun muun kuvaamana. Muistakaa pukea kunnolla, siellä on kylmä.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Viikonloppu taikametsässä

Otsikon kirjoitettuani tajusin, että se kuulostaa ehkä hiukan liiankin jänittävältä.

Ulkona on vaan tosi kaunista nyt kun on lunta ja lumen päälle on pudonnut noita vaahteran keltaisia lehtiä. Kaupunki näyttää hetken aikaa enemmän taikametsältä kuin harmaalta loskakasalta. Ensi viikolla tosin kuulemma päästään taas normaaliin arkeen.



En ehtinyt viikonlopun aikana tänne koska oli liian kiire
-syödä
-köllöttää.




Pikkusisko kävi kylässä ja oikeastaan ainoa "aktiviteetiksi" laskettava osa oli pieni kuvaushetki läheisessä puistossa. Meillä oli samanlaiset karvatöppöset. Omani ovat kyllä jo niin kulahtaneet, että uudet on hankittava varmaan tänä talvena mikäli paukkupakkasia vielä tulee. Ajattelin Shepherd merkkisiä. Löytyykö käyttökokemuksia tai ääniä puolesta/ vastaan? 

torstai 25. lokakuuta 2012

So what game shall we play today? How about the one where you don't get your way...

Koko viikon on soinut päässä Jamie Cullumin Get your way. Viikon teema. 

So what game shall we play today? 
How about the one where you don't get your way?
But even if you do, that's okay.







































Odotan viikonloppua monestakin syystä, mutta suurin syypää mun hymyyn on se että saan viikonlopuksi tänne siskoni (elättelen vielä pientä toivoa myös monikosta, vaikka yksikin on hyvä), eli oman taskukokoisen Lennun (Leena Heffnerin, voi kyllä). Shampanjaa! 

Aion lötköillä vaan. Vältellä vastuuta, syödä karkkia ja katsoa Dumbon. Niin ja Vain elämää! En osaa päättää lapsettaako, keski-ikästynkö, vai olenko mummoistumassa. Mitään ikäkriisiä ei silti ole.

Kuvasta sen verran, että tuo toppi on merkkiä Forrest&Bob ja tykkään siitä ihan hulluna. Ilmeisesti sillä sitten on väliä, että mistä sen valmiiksi kulahtaneen näköisen trikoonsa hankkii. Tuo on niin pehmoinen ja söpö että tunnen melkein olevani söpö itsekkin. Heti aamutuimaan. Joten vinkkailkaa, jos tätä merkkiä tulee jossain alennusmyynneissä vastaan. Toistaiseksi on ollut tarjolla vain tosi tyhmiä värejä tai tosi korkeita hintalappuja.

Ihanaa torstai-iltaa, kun tästä selvitään niin huomenna on perjantai.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Viides asento

Tällä hetkellä päässä pyörii vain erilaisia kenkiä, tuntuu että kaapissa ei ole mitään.





Todistetusti on: MaijaPoppas nilkkurit palvelevat uskollisesti jo kolmatta talvea putkeen... (tosin pieni ääni sisälläni kysyy, että eikö pitäisi ostaa jotkin muutkin kengät että nämä saisivat lepopäiviä)

Kuka muuten ostaisi mulle Maija Poppasen kirjana? Muistaakseni se oli hyvin jännittävä seikkailu. Tarvitsisin ehkä tähän syksyyn yhden jännittävän seikkailun.

Muistattekos, kun olen kirjoittanut olevani syksyn tyttöjä? Eilen muistin miksi siitä niin paljon tykkään, ei satanut vettä. Ilma oli kirpakka, lehdet kohisivat jaloissa ja uusi takki oli sopivan lämmin. Kohta onkin sitten jo liian kylmä ja koittavat ne ajat, jolloin haluaisin pukeutua ainoastaan untuvaiseen makuupussiin ja UGGeihin.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Aina on tilaa vielä yhdelle ystävälle

Rakkaus titiMadamin koruihin ei osoita hiipumisen merkkejä. Viimeisimmällä JKL reissullani yksi ystävistäni yllätti lahjomalla myöhäisen syntymäpäivän johdosta. Rintaneulalle löytyy varmasti käyttöä, samaa tapaan kuin edeltäjällekin.







































Nyt näitä bambeja onkin sitten kolmin kappalein... seuraavaksi koruhaaveissa taitaapi olla sympaattinen karhu :) Ehkäpä valkoisena... tai peilipintaisena... tai...

Huomenna kampaajalle, ihanaa. On jotenkin nuutunut olo. Kodissa on aika kylmä. Bloggailen untavapeiton alta, päällä kaksi paitaa ja collagrhousut ja mummon tekemät villasukat. Miten niin vilukissa? 

Ja miten niin lenkkeilyinto hiukan kärsii tästä kylmenneestä säästä... supermiestrikoilla (=juoksutrikoilla) ei tarkene enää. Ehkä se innon puute johtuukin univormun puutteesta. Ja nyt ne, jotka tuntevat halua huomauttaa, että kylmällä pitää mennä vain ripeämpää tahtia, pitäkää mölyt mahassanne...

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Eilisen pikkumyypaita ja panikointia tulevasta

Tänään on ollut laiska ja ihana sunnuntai, olen syönyt leipätikkuja sängyssä ja katsonut kaksi elokuvaa. Tässä kuitenkin kuva eiliseltä, paita onkin jo aiemmin kuvattu täällä

Jotenkin näytän näissä peilikuvissa enemmän itseltäni kuin muiden ottamissa. Olen tullut siihen tulokseen, että se johtuu jännityksen puutteesta. Yksin kameran kanssa tuntuu pöljältä, mutta ei jännitä.







































Lähdin eilen metsästämään niitä Minna Parikan Luluja (Cottonista lähinnä kun nettikaupoista ei löytynyt), mutta en löytänyt. Tässähän nyt todellakin on käynyt niin, että kun hetki on käsillä niin niitä ei enää löydy mistään. Apuja? Musta-hopeinen pari haussa, koossa 38. Ehkä. En ole nimittäin näitä edes koskaan missään sovittanut...

Syy tähän paniikin omaiseen etsintäretkeen on, että noin kuukauden päästä suuntaan Tukholmaan erään ystäväni avecina elokuvan ensi-iltaan. Ystäväni on säveltänyt ko. elokuvaan musiikin ja olen erittäin otettu että pääsen tuota tilaisuutta hänen kanssaan juhlistamaan. 

Ainoa ongelma on lähes keuhkot salpaava vaatekriisi. Meikätyttö ei suinkaan ole pomppinut tällaisissa edustustilaisuuksissa alvariinsa, ei mitään hajua siitä mitä elokuvan gaala ensi-iltaan (punaisine mattoineen?!) tulisi pukea? Apua! En siis tiedä yhtään, kuinka suuri tai pieni tilaisuus on kyseessä. Kaveri ohjeisti avuliaana "no mä laitan puvun". MIEHET.

Ajattelin, että jos löytäisin ne kengät, niin muulla ei olisi niin väliä :)

Pukisin mielelläni jotain suomalaisten suunnittelemaa, edes asusteissa. Ideoita? Linkata saa hyviä vaihtoehtoja jos tulee mieleen! Ja jonkin ohjesivun "näin pukeudut ensi-iltaan".

Niin, ja vielä yksi juttu. Olen saanut viime aikoina monta tosi ihanaa kommenttia, kiitos niistä! Tulen aina tosi iloiseksi kun joku jättää merkin käynnistään. Olette hurjan kivoja <3

lauantai 20. lokakuuta 2012

Entäs me pienemmät blogit?

Viime aikoina on taas blogimaailmassa myllertänyt. On puhuttu jällen rahasta. Ja mainnonnasta. Siitä, kenen kuuluisi tienata mitäkin, mikä on oikeaa työtä ja onko koko blogimaailma vain kaupallistunuttta kuraa.

Kun aloitin apinan päiväkirjan kirjoittamisen kolmisen vuotta sitten, oli tämä koko touhu vielä aika erilaista myös suosituimmissa blogeissa. Ihmiset naputtelivat toisilleen ohjeita esimerkiksi nettishoppailuun, eivät markkinointimielessä, vaan siksi että moni ei ollut vielä ostanut vaatteita ulkomaisista nettikaupoista. Kuulostaa nykyään aika utopistiselta...

Tykästyin itse blogimaailmassa juurikin siihen, että löysin helposti tuotearvioita ja kokemuksia. Inspiroivia ajatuksia. Tykkäsin katsella kuvia, mutta enemmän olen aina arvostanut kirjoitustaitoa. Hyvätkin kuvat himmenevät silmissäni, jos teksti on huonoa. Luen tätä nykyä useaa eri blogia, mutta minulla on kyllä ne ikisuosikit joiden sivustoille on mukava palata laadukkaan sisällön vuoksi yhä uudestaan. Tykkään myös siitä, että blogissa kirjoitetaan aika ajoin myös ihan asiaa. 

Silloin joskus tämä oli ihan puhdasta inspiroitumista, ilman että siihen tarvittiin ihmeemmin mitään medianlukutaitoa.

En jaksa ottaa enempää kantaan tähän uusimpaan "mikä on oikeaa työtä keskusteluun", tyydyn toteamaan että jos saat siitä palkkaa ja maksat veroja niin se on työtä. Minusta on aina hienoa, jos ihmiset voivat tehdä sellaista työtä josta pitävät. Ja blogimarkkinoinnista sen verran, että sitäkin on mahdollista tehdä tyylikkäästi tai todella tökerösti. Onneksi lukijalla on mahdollisuus aina vaihtaa sivua sen sijaan että jäisi marisemaan kommenttiboksiin.

Sen sijaan olen pohtinut tätä mainonta-asiaa meidän pienempien blogien näkökulmasta. Minun blogillani ei ole tällä hetkellä minkäänlaista kaupallista tarkoitusta eikä ainuttakaan yhteistyökumppania. Kirjoitan puhtaasti asioista, joista tykkään. Usein mainitsen kuitenkin jonkin merkin, tuotteen, paikan tms. joka saa tässä samalla sitä kuuluisaa "näkyvyyttä". Mainostan siis tavallaan tätä kyseista asiaa kaikille teille 20:lle jotka täällä päivittäin käytte :) Mitäs tästä nyt sitten pitäisi ajatella?

Piilomainontaan en kaiketi syyllisty, koska kukaan ei maksa tästä minulle mitään. Hyötyykö joku minusta nyt tietämättäni? Kopioi alla olevan angry birds kuvani johonkin sivustolle otsikolla "tavallinen ihminenkin tykkää"? Juoksetteko te kaikki nyt sokeasti kauppaan possushampoon perässä? Välillä alkaa tökkiä tosi pahasti tämä blogimaailma ja siellä tapahtuva meuhkaaminen, vaikka ymmärränkin lähtökohdan kaikelle tälle. Ja että kaikilla ei sitä sisälukutaitoa ole. 

Lähes kaikki tyylin, kosmetiikan tai ylipäänsä elämään dokumentoiminen sisältää väistämättä erilaisten merkkien ja tuotteiden vilahtamista kuvissa. Olen miettinyt monta kertaa, että minkälaisista asioista haluan tänne kirjoittaa ja minkälaisen sisällön tunnen olevan omannäköistäni. Jatkossakin uskon kirjoittavani samaan malliin, niistä asioista jotka omasta mielestäni maininnan ansaitsevat. Jos apinan päiväkirja joskus ottaa yhteistyökumppaneita, niin ihmetellään sitten lisää (tosin tämä on epätodennäköistä). Toistaiseksi linja on kuitenkin hyvin yksiselitteinen ja läpinäkyvä. Miten te muut pienemmät blogit koette mainonnan/ oletteko pohtineet asiaa lainkaan? Tai lukijat? Pitääkö alle 100 (tai vaikka 500:n) lukijan blogissa selittää näitä asioita, vai onko kyse täysin merkityksettömästä seikasta? Eihän meistä kuitenkaan kukaan mitään hyödy :)

Ja sitten jälkeenpäin mietin, että mitä ihmettä oikein tapahtui...

Viimeisimmät muistikuvat:

Kävelin lähikauppaan palauttamaan pulloja. Oli ihan tavallinen päivä.


torstai 18. lokakuuta 2012

On kiva olla huoletonna täällä metsän keskellä

Ihanainen Milla kokoaa aina välillä hyviä biisejä lukijoiden iloksi. Eri tunnetiloihin eri laulu.

Tässä on minun tämän päivän lauluni.



Se lohduttaa silloin kun sydän on hiukan sykkyrällään. Kotikaupunkifiilistely. Ilahduttaa kun huomaa, että joskus aina välillä sitä on ihan huoletonna. 

Nyt kaappaan ystävän käsipuoleen ja suuntaan johonkin kynttilää ja ruokaa tuijottamaan! Halatkaa toisianne lokakuussa ettei kaamos vie.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Makia ♥

Käytiin viime viikolla ihmettelemässä Jyväskylän uuta Beyondia, kannattaa ehdottomasti poiketa jos kaupungissa liikutte (on niillä tietty verkkokauppakin, mutta silti). Varsinkin miesten. Liikkeessa näytti tosi kivalta ja valoisalta.







Kuvassa kamuni uudet Makian nahkakengät. Tykkään merkistä tosi paljon, tulee vähän sellainen "ihanat pohjosen pojat"- tunne. Vaatemerkki on siis kotimainen, kaverusten perustama. Näin tiesi internetti. Olen vähän heikkona pohjoisen poikiin...

Nyt kun selailin tuota Beyondin verkkokauppaa niin löysin itsellenikin Makian mallistosta haaveiltavaa... voi veljet. 

tiistai 16. lokakuuta 2012

Poncho nro 2 päälläni

Ponchosta ei ole oikein ollut mitään kuvia, joissa se olisi ollut päälläni. Niinpä nappaistiin viikonloppuna sellainen. Tai oikeastaan useampi, mutta, no, vielä jännittää naamasta päätellen toisen kameran edessä aika paljon. 







































Valotin kuvaa jonkin verran, että näkisitte hiukan tuota kuviointia. 

Harmi, että Suomessa ponhcokausi on niin kovin lyhyt. Ainakin jos on tällainen vilukissa.

Ohjeet tähän täällä ja täällä. Näin jälkiviisaana olisin kaventanut kaulusta enemmän, tosin tuossa kuvassa se on vähän hassusti asettenut. Pysyy kyllä paremminkin päällä.

Tuo siskon kuusi on tosi hellyyttävä. Mahtuisikohan tänne sisälle sellainen?

maanantai 15. lokakuuta 2012

Rannalla kera matkurin

Viikonloppuna kuvailtiin paljon. Jyväskylän parhaan kuvaustiimin kanssa tietenkin (ilmoittakaahan miten haluatte että kunnia ilmaistaan täällä). Siksi saattekin tänne muutaman erilaisen valokuvan. Ihan järkkärillä otettuja. Jopa ehkä asukuviksi luettavia (jos tohdin julkaista)... jännittää.






































Kuva/Picture: Team Rico&Ässä

Lähdetään kevyesti liikkelle. Muistan kertoneeni, että sain tuo Marimekon laukkuni siis viime jouluna itselleni pitkän haaveilun jälkeen. Siitä pitäen se onkin ollut käytössä koko ajan. Rakkautta ensi silmäyksellä. Isompi koko on täydellinen reissuun ja... no, oikeastaan mihin vain. Ainoastaan joinakin harvoina päivinä huomaan haaveilevani myös pienemmästä laukusta, joka olisi kevyempi noin päivittäisessä työkäytössä. 

Laukun nimi on Matkuri ja sehän sopii. Olen eräänlainen matkuri itsekin.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Ballerinan kaapilla

Oikeita balettitossuja ei ole vielä tänä syksynä jaloissani nähty. Tässä kuitenkin jotakin tällä hetkellä minut hurmannutta: Vagabondin Bounce-ballerinat nättinä possunpunaisina.

Tämän lähemmäksi balettitossuja on kengissä enää vaikea päästä.




Ostan monesti ballerinani näin syksyllä alennusmyynneistä, näillekin nahkaisille yksilöille jäi nyt hintaa 25€, mikä on mielestäni jo eri hyvä kauppa. Olen näin vanhemmiten (hah) oppinnut odottamaan ja näin ollen kestän, vaikka nämäkin pääsevät luultavasti käyttöön vasta ensi keväänä.

Ihan helkkarin suloiset. Yhdistän nämä varmaan... mustaan. Mustat pillifarkut, musta löysä t-paita ja iso musta huivi. Pastellista kevättä odotellessa. Sillä uskokaa tai älkää, vaaleat värit ja seiloriraidat yllättävät ilmaantumalla kauppoihin jälleen ensi huhtikuussa. 

perjantai 12. lokakuuta 2012

Hullut päivät

Olenko muistanut kehua suutariani täällä jo tarpeeksi monta kertaa? Varmaankin, mutta tehdään se uudestaan. Vihastun nimittäin joka kerta, kun huomaan että ihmiset eivät pidä kengistään (tai muutenkaan tavaroistaan) huolta. Käytetään kyllä rahaa, mutta esineillä ei ole arvoa.

Hyviin nahkakenkiin kannattaa sijoittaa ja niitä kannattaa myös huoltaa. Uusia korkolaput ajoissa. Puhdistaa.







































Vein tällä viikolla maijapoppaskenkäni vakiosuutarilleni Tampereen asemalle. Seuraavana päivänä sain ne takaisin ja kiltti suutari oli myös putsannut ja lankannut kengät siisteiksi.

Antoi vielä keltaisen muovikassin ja sanoi "tää on nyt vähän tällainen köyhien version Hullujen Päivien kassista". Minä sanoin "se on ihan hyvä" Suutari piti pienen tauon ja lisäsi "Siihenhän voi tussilla vielä sen kirjoittaa". Totesin, että tämä kelpaa kyllä.

<3

torstai 11. lokakuuta 2012

Meillä pakataan taas

Kaamos sai eilen kiinni. En tehnyt muuta kuin söin kaksi munkkia, nukuin puoli viidestä puoli yhdeksään illalla, katsoin topchefin, menin uudestaan nukkumaan.





Tänään menikin sitten vähän humputteluksi. Piti käydä kaupungilla hakemassa muutama pikkujuttu, eikä todellakaan mitään itselleni. Mutta kappas.

Mutta viikonloppuna on Tärkeät Juhlat. Eikös se ole hyvä syy ostaa mekko. Kaikki muu olikin sitten puhtaasti sellaista Tarpeellista Joka On Loppunut.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Työmatkalla

Aloin viime viikolla tekemään "päivä kanssani" tyyppistä kuvasprojektia joka tyssäsi aamun työmatkaan. Tältä kumminkin näytti 05.30 aamulla kirjastotalon takana... aika pimeää on jo. Eipä kyllä normaalisti tarvitse mennä ihan noin aikaisin töihinkään. 





Tänään ei muuta.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Suojaa hiuksille

Osaako joku selittää sen ilmiön kun kaikki kosmetiikka loppuu kaapista samaan aikaan? Se on sama juttu kuin ruokakaapista puuttuu yhtä äkkiä kaikki jauhoista ja ketsupista lähtien.

Aloin suunnitella lauantaina kiharakampausta, kunnes muistin ettei minulla ole minkäänlaista muotoilutuotetta/lämpösuojaa kiharoiden pohjalle. (Toki myös vettä tuli vaakatasossa, joten tuskin olisivat kiharat selvinneet pelipaikalle asti.)







































Niimpä nappasin tänään Four Reasonsin lämpösuojan mukaan, kun jopa kaupassa muistin tämän puutteen! Lisäksi testiin lähti Aussien 3 minute miracle tehohoitoa pikku purkki. Olen testannut Aussien tuotteita kerran aikaisemmin, käytössä oli hetken aikaa shampoo ja hoitoaine. Silloin tuotteet tuottivat pettymyksen, mutta muistaakseni eräs lukija suositteli tätä tehohoitoa vankasti. Nyt siis uusi yritys.

Ihoni lisäksi hiukset murjottavat syksyn tuloa. Jouduin vaihtamaan shampoon täysin silikonittomaan versioon ja samalla siirryin monen vuoden tauon jälkeen hetkeksi markettimerkin puolelle. Muuten toimii hyvin, mutta takutus monikertaistui ja kiilto hävisi tyystin. Hienompi juttu. Olisipas hienoa kun löytäisi sen yhden toimivan tuotteen joka asiaan, ja sitten ei tarvitsisi koskaan enää vaihtaa. Että hiustyyppi tai ihon kunto pysyisi suhteellisen ennakoitavana :)

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Dagen efter

Tänään olen maannut sängyssä ja syönyt etikkasipsejä.

Yritin äsken reipastua ja ottaa kuvaa uudesta neuletakistani, mutta oli ilmeisiä vaikeuksia osua kuvaan.







































Neuletakissa on kiva "nahkainen" selkäosa, tuo tällaiseen perusvaatteeseen hiukan särmää.

Juhlat ovat kivoja, mutta olen myös ihan rehellisesti onnellinen kun tämä synttärisuma loppuu tuossa ensi kuun puolella :) Nyt pitäisi jotenkin kiepauttaa rytmi takaisin uomiinsa, huomenna kello soi taas 5.30 uuteen päivään. Rauhallista sunnuntai-iltaa teille...

P.s Uusia blogeja taas etsinnässä, vinkkailka omia suosikkejanne! Osa omista suosikeista on lopettanut, osa on muuttunut (tai sitten minä olen muuttunut niin), että seuraaminen on jäänyt...

lauantai 6. lokakuuta 2012

Mää tykkään susta niin vaan kauhiasti. Susta ja ruuasta.

En ole koskaan elämässäni ostanut yhtään keittokirjaa. Jopa yksi ainoa koulutuksessani vaadittu opus jäi aikanaan hankkimatta. Luotan omaan reseptivihkooni, jonka ohjeet on saatu äidiltä ja ystäviltä. Sivujen välissä roikkuu epämääräisiä lappuja ja lyijykynällä tehtyjä korjauksia. Rakastan omaa keittivihkomuistiinpanolappuopustani hurjasti. 

Olen ollut ehkä hiukan jopa keittokirjavastainen...

Keittikirjavastaisuuteni johtuu osaksi myös siitä, että monet kirjat ovat täynnä liharuokaohjeita, joilla en tee mitään (en syö punaista lihaa). Tuntuisi huijaukselta maksaa kirjasta, josta ehkä vain muutama ohje pääsisi käyttöön. 




Tästä kirjasti tiesin kuitenkin heti, että se on toista maata. Hanna ja Alexander Gullichsenin keittokirja Safkaa, Parempaa arkiruokaa on ihan huipun oloinen. Ohjeita on paljon myös kasvis- ja kalaruokiin, kuvat ovat kauniita. Koko on kätevä, ei liian iso. Parasta on kuitenkin kirjan kansi, joka tuntuu sellaiselta, että sen voi pyyhkiä rätillä puhtaaksi, jos siihen keittiössä tulee jokin tahra. Keittokirja lunastaa mielestäni tarkoituksensa vasta silloin, kun siinä näkyy tekemisen ja käytön jälki.

Tämä kappale ei jää minulle, vaikka tämän kovasti itsellenikin haluaisin. Tämä menee nyt pakettiin ja sitten kohti samaa osoitetta jossa vierailin eilen. Mää tykkään susta ihan kamalan paljon. Syödään usein yhdessä <3

P.s Jos siellä nyt pari mutisee siitä, kuinka olen ollut blogimainonnan uhri niin teille sanon että niin olenkin. Heti kun Hanna mainitsi Chicling blogissaan kirjasta niin tiesin että haluan sen. JA tykkään siitä blogista muutenkin hurjasti :) Ihanaa, että ihmiset saavat tehdä sitä mistä tykkäävät.

perjantai 5. lokakuuta 2012

Prkl

Miten voi helvetti olla, että teen suhteellisen vastuullista työtä, osaan valita monista ruokailuvälineistä oikeat oikeassa järjestyksessä ja puhua edes muutamaa vierasta kieltä. Osaan olla diplomaatti. Ymmärrän hiukan taloudellisen ja kannattavan toiminnan päälle. Pärjään auktoriteetin roolissa. Osaan ottaa vastuuta tekemisistäni ja muista ihmisistä. Pidän itseäni suhteellisen järkevänä ja tilannetajuisena ihmisenä mutta...

kun löydän asunnostani ötökän niin ensi reaktio on paniikki, sitten itku, sitten soitto ystävälle, sitten koko asunnon läpikäyminen siinä pelossa että ne kaikki on muuttaneet tänne, sitten uusi itku koska tajuan itsekin miten idiootti olen ja nyt viimeisimpänä alkaa matka sen samaisen ystäväparan luo joka joutuu käymään mun hiukset läpi ettei niissä ole yhtäkään vastaavaa otusta.

Enkä varmasti saa nukuttua.

Kuka haluaisi muuttaa mun kämppikseksi.

Vaikkaan ettei tämä kaveri ainakaan. Mainitsinko jo, että se nauroi huutonaurua melkein koko ajan. Ja että se on mies. Ja että se soittaa rokkia. Ymmärtänette. No, siellä täytynee ottaa pieni tilkka jaloviinaa mehua. "12 cl kuivaa valkoviiniä" on toisentyyppisiä iltoja varten.

Mainitsinko jo, että olen ylittänyt kolmen (ja myös kolmentoista) ikävuoden rajapyykin. Tulee mieleen jotenkin se taannoinen episodi palovaroittimen kanssa...

Päivän ajatus


Kuva/ weheartit.com

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Päivitettyä mielipidettä dermonaturesta

Kirjoittelin heinäkuussa testaavani Dermosilin ecocertifioitua sarjaa ja hiukan mielipiteitäni siitä. Koska kyseiset tuotteet ovat olleet käytössä nyt jo useamman kuukauden niin ajattelin raportoidan käyttökokemuksistani hiukan lisää. 

Alunperin teilasin siis kasvoveden tuoksun ja pidin puhdistusvaahtoa sekä kasvovoidetta aika peruskamana. No, kuinkan sitten kävikään...




Pudistuvaahdosta olen edelleen aika samalla linjalla. Ei huono, mutta ei hyväkään. Kasvoveden tuoksuun totuin, eikä se lopulta ollutkaan niin paha. Tätä tuotetta käytän nykyäään näistä mieluiten. Toimii aamulla ihon herättelyyn. Sen sijaan tuo kasvovoide ei toimi omalla ihollani sitten mitenkään. Ei imeydy, ei kosteuta, ei tee mitään paitsi jättää iholle sellaisen hassun kiristävän tunteen ja oudon pinnan. Jäänee käyttämättä.

Harkitsen tässä juuri sarjan vaihtoa, vaikka näitä onkin vielä hiukan jäljellä. Ihoni on saanut ilmeisesti jonkin syysmasennuksen ja reagoi tällä hetkellä lähes kaikkeen huonosti. Joku rauhoittava sarja siis hakusessa... palaan asiaan kun on uusia käyttökokemuksia tarjolla.

Plussaa sinänsä riittoisuudesta, sillä puhdistusvaahtoa on jäljellä edelleen varmaan puolet, vaikka siis ollut käytössä heinäkuusta asti lähestulkoon joka ilta... Varmaan jätän sen kakkostuotteeksi niille päiville joilloin tarvitsee jytympää meikinpuhdistusta.

tiistai 2. lokakuuta 2012

Lettiponinhäntä

En muista, koska olisin viimeksi letittänyt poninhännän. Varmaan joskus nuorempana harjoituksiin, muistan että letti oli kiva lisä balettitunnilla piruetteja tehdessä. Tasaisin väliajoin se lämähti täydellä voimalla naamaan...







































Tänään jotenkin tulin tämän tehneeksi ja jopa tykkäsin lopputuloksesta. Toimi nahkatakin ja puuterisen paitapuseron kaverina. Olisin jopa halunnut laittaa teille kuvan kokonaisuudesta, mutta kukaan ei ollut sellaista nappaamassa. Nytpä siis saatte tällaisen taidepitoisemman napsun. Käyhän se idea tuostakin selville. Melkeimpä.

Muistelen, että lupasin tehdä sellaisen "päivä kanssani" raportin joskus aikaisemmin, mutta unohdin ottaa kuvat. Taidan yrittää tällä viikolla uudestaan, onko toiveita, työ- vai vapaapäivä?

Nyt painelen vielä ulos hiukan kävelemään. Kaverin kanssa uskaltaa mennä pimeälläkin.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Niitä on kaksi, kammottavaksi

Niin se meni syyskuu. Karmivaa. Olen ollut tiukasti uppoutuneena tähän elämä viuhtoo ohitseni- kriisiin ja huomaan etten ole keskittynyt tarpeeksi olennaiseen. Kuten kimallekynsilakkoihin.

En tiedä mikä tässä kimalteessa nyt viehättää. Kenties muutun vanhemmiten harakaksi, joka iskee silmänsä kaikkeen mikä kiiltää.

Tai ehkä minusta onkin tulossa vanhemmiten pissis? Tai puuma? Mikä on muuten nimitys tälle naistyypille tässä välissä? Loppuuko pissisikä 20-vuotiaana? Ja koska puumaikä alkaa?!






Kynsilakat Gina Tricot/ H&M


On niin harmaata, että on tosi vaikea valokuvata mitään. Mietinkin, että pitäisikö ottaa joku teemaviikko täällä, piristäisikö se... 

Toistaiseksi mielinpiristyksenä on toiminut hyvin myös viltin alla tiiviisti pysyminen ja herkkuruuat. Se vain tekee blogista aika hiljaisen.

Lämminhenkistä maanantaita kaikille <3