Minun vaatteet, osa 5

Vähän tulee sellainen save the cheerleader save the world- fiilis.

Minun vaatteet, osa 4

Minun vaatteeni, osa 3

Tämän kuvan inspiraatioarvo lienee aika nolla. Mutta tiedättekös mitä, joskus sitä vaan ei pukeudu inspiroituakseen vaan ihan vaan siksi että pitää mennä jonnekin jossa täytyy olla vaatteet päällä. Niinkuin nyt vaikka rautatieasemalle.

Tämä olkoon nyt tällä viikolla tällainen tavallinen tyttö tavallisissa vaatteissa tavallisen pikkukaupungin asemalla ihan tavallisena päivänä- otos.

Kengissä on kumminkin punaiset pohjat, se edustakoon sitä kuuluisaa jujua tällä kertaa. 

Minun vaatteeni, osa 2

Minun vaatteeni, osa 1

Tykkään kovasti siitä kun saan inspiraatiota muista ihmisistä. Heidän tyylistään, puhetavastaan, asenteestaan, liikekielestään.

Tavastaan olla.

Se tulee monesti esiin jo valokuvissa. 

Olen joskus ehkä sanonutkin, mutta minun on tosi vaikea olla kuvattavana. Olen ehkä maailman epävalokuvauksellisin ihminen, pikkusiskoni sanoo (frendien) Chandleriksi. Yleisin ohje, jonka saan kuvaustilanteessa on "voitko näyttää vähän vähemmän chandlerilta". 

Ajattelin (ja joskus ehkä täällä siitä uhosinkin), että olisi silti kiva saada blogiin kerran viikossa asukuva. Ja vähän harjoitella. Niin, että joskus kuvissa näkyisi ihan minä vaan, sellaiseni kuin olen. Sitten joskus mummuna olen harjoitellut riittävästi ja näytän sukupotreteissakin arvokkaalta ladyltä enkä vain pöljältä irvikissalta. 

Saas nähdä miten käy. Tässä nyt kuitenkin ensimmäinen yritys. Kuva on otettu designtorin aikoihin, kun minulla oli täällä valokuvaajia tupa täys.

Toivotaan että tulee toinen. Kameran lainaus on melkein hanskassa, joten joka tapauksessa tilanne näyttää paremmalta kuin eilen.

Laukku on luottoystäväni, olette nähneet sen monesti ja varmaan se tulee näkymään jatkossakin. Mekko on MUKA VA:n vuoden takaisesta (?) mallistosta, mutta tuota lintukuosia löytyy kyllä myynnissä mielestäni edelleen. Huivi on äidin kaapista ja villatakki Asokselta. Ja hihat käärittyinä, kuinkas muuten.

En enää oikeastaan koskaan osta mitään ihan kivaa. Paitsi ehkä sukkia. Haluan, että pidän vaatteistani lähtökohtaisesti paljon ja että niissä on hyvä olla. En halua että vaatekaapista tulee sellainen suuri tyhjiö, jossa on paljon muttei mitään. Pyrin vaatehankinnoissa pitämään mielessä sen, että vaatteelle tulee paljon käyttöä ja että sitä voi helposti yhdistellä kaikkeen muuhun mitä omistan. 

Tämä mekko on juuri sellainen kuin pitääkin.

EN: My clothes, part one. Dress from lovely MUKA VA.

Kesämekko ja olkilaukku

Olki, kukat ja pitsi taitavat olla ikuisia kesäjuttuja mitä tulee tyyliseikkoihin. Kun selaa kesäeditorialeja ja muotiblogeja niin samat elementithän ne toistuvat.

Koska olen jälleen ollut poissa kummityttöni syntymäpäivän aikaan, niin ostin hänelle pienen kesätuliaisen. Mielestäni mekko on kovin sievä. Lapsoset saavat näyttää lapsilta.

Hän voi laittaa laukkuun ehkä vaikka muutaman kolikon ja käydä ostamassa mansikoita. Tai uimapuvun (niin pieni kokoinen saattaisi vielä juuri mahtua).

Kävin tänään tuliaisostosten lisäksi kaupungilla lounaalla ja pyörimässä muutamissa kaupoissa. Kiertelin vain ja hukkasin rahaa. Keskustorilla on ruokamarkkinat, ostin päivällä muutaman croisantin kotiin. Illemmalla kävin viemässä ystävälle kirjan lainaan ja sain samalla hyvin syyn piipahtaa ostamassa jogurttijätskiä. Kotimatkalla eksyin italialaisten pitsakojulle. Ostin palan margheritaa.

Kojulla oli monta miestä, yksi kysyi puhunko italiaa. Hymyilivät paljon ja puhuttelivat signorinaksi. Tunsin olevani hieno nainen, young lady.

En ole aikaisemmin ajatellut asiaa, mutta ehkä olisi mukava osata puhua italiaa. Olisin voinut sanoa jotain sen sijaan että vain hymyilin hiljaa vähän pöljänä.

Oli kiva päivä. 

Nyt pitäisi pakata omat kesämekot laukkuun, huomenna suuntana Jyväskylä ja toivottavasti pääsen halaamaan tätä kyseistä pikkuista heti huomenna.

Tiedossa on myös kesän ehdoton ykköstapahtuma Payback Jam Veturitalleilla lauantaina. Jos kalenteri näyttää tyhjältä viikonlopulle niin tulkaa tekin! En usko että petytte. Jyväskylä on kiva kaupunki, varsinkin kesällä.

EN: Summer things for one little girl who I miss very much. I hope I get to see her tomorrow when I travel to Jyväskylä for five days. Can't wait!

Voi kyllä, se on lappuhaalari!

Kävin viime viikolla pitkästä aikaa kirpputorilla ja tein pari hyvää löytöä kesää ja lomalaisen vaatekaappia ajatellen.

Minulla on hyvin vähän kesävaatteita, tai muutenkaan kausivaatteita. Pyrin siihen, että kaikkea voi pitää mahdollisimman usein ja ympäri vuoden. En muutenkaan ole mikään kesän lapsi (tai itse asiassa juurikin olen, melkein keskellä kesää syntynytkin, henkisesti ei vain mitään yhteyttä vuodenaikaan), olen kesäpukeutumisen kanssa aina vähän vierailla vesillä.

Viime kesänä tykästyin pitkiin helmoihin, kukkaprintteihin, hattuihin ja nahkasandaaleihin. Tänä kesänä huomasin että minulla on tasan yhdet shortsit, pikkusiskolta saadut farkkuversiot. Ajattelisin, että kaappiini mahtuisi myös yksi musta pari, mutta niitä odotellessa löysinkin muutaman kivan haalarin lyhyillä lahkeilla.

Joista toinen on lappuhaalari.

Lappuhaalari.

Syytän Lilous Crushin Herttaa ja siskoani, joka juuri oli hankkinut oman versionsa. En etsinyt mitään tällaista, mutta siinä se oli henkarilla ja maksoi viisi euroa. Ajattelin sitten, että viidellä eurolla uskallan ottaa.

Ajattelin yhdistää tämän esimerkiksi näihin: sandaalit, valkoiset converset, huulipuna, sotkuinen nuttura, kesäpisamat, ruohossa istuksimisesta värjäytynyt takapuoli, järviveden kiinni huovuttama letti, puistopiknik, kuiva omenasiideri, keveät ajatukset, ystävät, pinkki kynsilakka, halaukset, kotiutuminen klo 05 aamuyöllä sumun läpi, raitapaita, konjakinvärinen nahkavyö, mehujäät.

Mitä sanotte? Söpö? Itse tulin siihen tulokseen, että kevyin askelin vain. Pitää sitä jokunen vaatekappale olla, josta seuraavat sukupolvi saa sitten siunailla että mitähelvettiäneonajatelleet. Jos kaikki vaatteet olisivat aina vain klassisen kauniita niin miten sitä sitten kehityttäisiin?

EN: Summer wardrobe, part 1. I feel a bit weird about this but it's kind of cute right? 

Kesän korallivillitys

Minuun iskee aina kesän kynnyksellä sellainen trooppinen vimma.

Alan katsella kaupoissa ananasprinttejä. 

Laukuissa huomioni kiinnittyy kaikkiin kirkkaisiin väreihin, siniseen, keltaiseen ja koralliin. Viime vuoden kesätunnelmissa hinkusin myös kaikkea viidakkoaiheista. Haluan kesäisin kaiketi olla oman elämän Tarzan, kivalla kynsilakalla höystettynä.

Tuleeko teille kesällä kaipuuta väreihin tai muuhun hullutteluun?

Tänä vuonna kesäni värivimmaisuutta taltuttaa yllä näkyvä t-paita josta tykkään kovin.

En ole vielä varma, käytänkö tätä koskaan ulkoilmoilla koska minua epäilyttävät

A) hashtag

B) young-teksti paidassa 15-ikävuoden jälkeen

Tunnen itseni kuitenkin kovin hilpeäksi tämä päällä. Paita on superpehmoinen, olen asustellut siinä kotioloissa siitä asti, kun sen viikonloppuna poimin mukaan. Kun vähän ruskettuisin niin ehkä me päästään ulos asti. Pisamatkin auttaisivat asiaa.

EN: Summer shirt. 

Valkoinen puuvilla ja poskipuna, kevään luottopari

Olin aivan varma että olen julkaissut tämän kuvan jo, mutta ilmeisesti en.

Ehkä olin ajatellut että se on huono kuva.

Ehkä vain unohdin.

No mutta nyt se pääsee julkisuuteen hiphei. Jos myöhemmin paljastuu, että sittenkin olen jo julkaissut sen niin sitten kyllä pidän hieman lomaa :) Yritin kyllä selata muutaman kuukauden taaksepäin...

Kevät on kulkenut ajatuksissani kohti yhtä asua. Muistatteko kun huiviprojektin yhteydessä kerroin siitä kauniista tytöstä farkkutakissa ja valkoisessa neuleessa? Huivihan on nyt valmis ja valkoinen neule löytyi joskus talven loppupuoliskolla JC:n alennusmyynneistä. Olen supertarkka neuleiden materiaaleista ja siksi hyviä on vaikea löytää. Tämä on kokonaan puuvillaa ja maksoi kahdeksan euroa. Pitäisi muistaa pitää kyseistä kauppaa vähän useammin silmällä.

Keväällä puuvilla tuntuu oikeammalta valinnalta kuin villa.

Poskipuna on aika ehdoton ainakin siihen asti kunnes kasvoille saa edes hieman päivetystä ja pisamia. Tämän hetken suosikki on Lumenen sävy 20, Onnellisuus. Sattuipas sille nimi... 

Kirjekuorikoru on lahja siskolta ja se on ostettu Pariisista jos oikein muistan. Kuoren sisällä on kirje ja kaikki. Ne on ne pienet yksityiskohdat aina jotka ratkaisee <3

EN: White cotton and pink blush, spring favorites.

Tänään räntäsateessa

Blogi tarvitsisi kipeästi rytmin kuten minäkin.

Molemmat huudamme hyvin suunnitellun toiminnan perään, vaan ei kuulu. Mietin, että joku toistuva juttu voisi olla avain takkuamiseen. Päivän asuja ei vieläkään, mutta ehkä kerran viikossa? Rutiini loisi turvallisuutta, pysyvyyttä ja helppoutta... ehkä.

Ja kyllä, olen miettinyt lopettamistakin. Mutta minusta tuntuu, että tarvitsen tätä projektia vielä. Luulen, että jokainen blogia kirjoittava tietää sen tunteen, kun elämässä tapahtuu paljon mutta mikään ei ole niin sanotusti blogimateriaalia. Se on vähän tympeää, mutta sellaista se on. Ja se menee ohi. Ja sitten on taas aikaa ja innostusta asetella purkkeja kuviin ja fiilistellä jotakin mansikan kuvakulmaa vaikka kuinka kauan... ja hymyillä sitten kun asetelma onnistuu!

Siskot kävivät ja menimme designtorille. Toinen otti kuvia ja toinen hoki vieressä "toi on hyvä. toi on hyvä. ei toi ei oo yhtään hyvä. kato nyt toi valo. toi ei oo hyvä. toi on hyvä..."

Tässäpä siis minun sunnuntain tyyli: rentoa nuuskamuikkusta, rikkinäiset mokkasiinit ja jättihuivi (se on valmis!!). Ensimmäinen, joka kommentoi jotain Beckin naapurista saa selkään.

Kamerani saa pahasti kyllä turpaan blogimaailmassa. Voi pientä.

EN: Maybe I should try to post an outfit once a week? This blog needs a rhythm. 

Tiistaiterapiaa kera Supermukavan

Kävelin tänään Supermukavaan töiden jälkeen. Siellä muuten kevätsiivotaan, että jos nyt on joku ihanuus kiikarissa niin kannattaa kipaista kurkistamassa. Supermukavahan sai nyt lisätilaa Vintage Gardenin pitäessa taukoa, liike näyttää ihan uudelta. 

Mutta siis, takaisin minuun.

Kävelin siis Supermukavaan hieman maanantaita harteilla. Olin katsonut pitkään yhtä MUKA VA:n mekkoa sillä silmällä ja kysellyt, että josko sitä löytyisi vielä.. mekko on viime kevät/kesä-mallistosta.

Sain joskus pari viikkoa sitten viestin, että löytyy muutama, mutta kun olen vain hyppinyt ympäri Suomea niin en ole ehtinyt paikan päälle.

Olin ihan varma että joku on vienyt sen jo.

Mutta ei, siellä se oli.

Minun sinivalkoinen printtikaunokaiseni. Mekko on oikeasti hurmaava ja olen varma että se olisi täydellinen myös Barcelonassa liihoitteluun. Tosin alusmekko pitää ostaa, ettei liihoittelu mene liian hipiksi. Mutta jossain aion tämä päällä auringossa liihoitella. Pisamia kasvoilla.

MUKA VA on kyllä ehdottomasti yksi niistä merkeistä, jonka vaatteissa tunnen oloni hyväksi. Mallistoista on myös joka kerta (onnneksi) erottunut selkeästi se oma suosikki, josta jäädä haaveilemaan. Rakas pilkkutakkini on nyt palvellut vuoden verran, eikä käytön jälkiä kyllä huomaa. Pilkkutakista löytyy kuva esimerkiksi täällä. Huomaan myös, että kun jotakin ostosta harkitsee näin pitkään, se ei voi enää olla huti. Pure, not boring, sanovat nettisivuillaan. Niinpä.

<3

Minä tykkään. Ihana mekko, parempi mieli. Ja kyllä, nimi kertoo palvelusta.

EN: I got little carried away while visiting Supermukava, a local Finnish fashion boutique. My new summer dress is charming though. Apparently I always do my shopping one season ahead. I bought all my spring clothes from sales in December/January... 

Kevään sävyjä, osa 1

Hiekkaa, valoa, korallinpinkkiä, mintunvihreää...

Jos jostain jutusta minun tyylini tunnistaa, niin käärin aina hihat.

Tykkään, että jää vähän paljasta rannetta näkyviin jos ei vain ole liian kylmä. Sirompi olo.

Ja lahkeetkin käärin usein.

Beigen sävystä olen tosi tarkka, tämä takki taittaa just oikealla tavalla harmaaseen eikä ruskeaan. En ole tähän asti kelpuuttanut ainuttakaan sovittamaani vaihtoehtoa, noin viisi vuotta tällainen takki on ollut kuitenkin mielen perukoilla. Aikansa kaikella, kuten olen ennenkin todennut. Vasta tänä keväänä tuli eteen se oikeanlainen sävy.

Ei kompromissi joka asiassa kannata. Ei ainakaan takkivalinnoissa tai rakkaudessa Ettäs tiedätte.

Lempeää lauantai-iltaa!

EN: Spring tones from today... 

I always roll up my sleeves. It makes me feel lighter I guess.

KAKSITVÅ lopettaa

Olen kirjoittanut KAKSITVÅ:sta blogiini useampaankin kertaan, seuraillut merkkiä jo pitkään ja muutaman jutun heiltä olen hankkinut myös omaan kaappiin. Kaikki mallistot eivät ole kolahtaneet, mutta meininki on silti ollut hyvä ja merkki on jäänyt mieleen. Eksyin tänään pienen tauon jälkeen heidän bloginsa pariin ja siellä minua odottikin uutinen lopettamisesta.

Vähän haikein mielin luin tuota juttua.

Muistuttaisinkin tässä samalla siitä, että kannatetaanhan näitä kotimaisia pieniä merkkejä myös ja käydään pikkuputiikeissa. Eikä vain puhuta siitä, miten kivoja ja tärkeitä juttuja ne on. Viimeinen mallisto on nimeltään "Have a good one" ja näytökseen kerätään varoja vielä kahden päivän ajan. Taidanpa osallistua itsekin ja napata siskon maaliskuussa kainaloon ja ottaa nokan kohti Helsinkiä. Jos haluat osallistua, niin se onnistuu täällä. Niin, ja nettikaupan puolella on myös hyvät alennukset meneillään!

Jään siis vähän haikein mielin odottamaan KAKSITVÅ:n viimeistä näytöstä, mutta toivotan heille kaikkia maailman ihania asioita ja onnea uusiin seikkailuihin! <3

Katsokaa tuo dokumentti, se on niin sympaattinen!

Mustaa ja ihan pikkuriikkisen valkoistakin

Ehkä ainoa pukeutumistani muovaama lause on "when in doubt, wear black".

Tosin kohdallani se on kääntynyt enemmänkin muotoon "when in whatever, wear black.".

Musta ei ole synkkää sen enempää kuin pimeys olisi aina pelottavaa. Ripaus valkoista ja heti näyttää leikkisämmälle. Lumi tekee kaikesta vähän keveämpää. Vai mitä olette mieltä?

EN: Black always works for me. Skirt from lovely Uhana Design.

Korpikuusen kannon alla

Elämänlaatuni koheni lämpimän takin myötä noin sataviisikymmentä prosenttia. Aika vanhaksi täytyy näköjään ihmisen elää että ymmärtää, miksi ulos puetaan pakkasella toppavaatetta.

Eilen käveltiin Pyynikille katsomaan sinistä hetkeä. Tuolla näköalapaikalla on monet itkut itketty ja yhtä lailla hymyilty auringonlaskulle. Siellä tulee aina hyvä olo. Sellainen, että kaikki päättyy lopulta kuitenkin kuin saduissa. (Tai että joka tapauksessa tapahtuu jotakin...)

Se on semmoista se luonto. Saa ihmisen tuntemaan ihmisen pieneksi ja laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. On jotenkin lohduttavaa ajatella että ne puut ovat olleet siellä vuosia ja taas vuosia... ja sama tuuli puhaltaa jossain muuallakin ja kääntää ehkä kohta taas suunnan.

Kevään tuulia odotellessa... 

ja keveämpää vaatetusta.

EDIT: Näytän muuten tuossa kuvassa omaan silmääni jotenkin tosi lyhyeltä. Ja muutenkin ihan tontulta nyt kun tarkemmin katson :) 

EN: Warm clothes are maybe the most important thing right now. They are designed to keep you happy. So simple... so why did it took so many years to buy decent clothes for this weather? 

Pienelle rakennusarkkitehdille

Yksi parhaista ystävistäni on talonrakennus aikeissa. 

Olemme tunteneet koko elämän ajan, se on pitkä aika tykätä toisesta se. Olemme ihan eri elämänvaiheissa, mutta silti tosi lähellä toisiamme. En usko että meidän olisi edes mahdollista kasvaa erilleen. 

Ystävälläni on nykyään perhe, johon kuuluu myös pikkuinen rakennusapulainen. Olen kuullut huhuja, että apulainen on jo kaivanut isän kanssa ihan oikealla kaivinkoneella ja hänestä on myös kotona apua jatkuvasti esimerkiksi pyykin viikailussa, mattojen suoristamisessa ja oikeastaan hommassa kuin hommassa. 

Luonnollisesti myös hänestä on tullut minulle tärkeä. 

Kun sitten Marimekon alennusmyynneissä törmäsin tähän paitaan, niin eihän sitä voinut jättää. Printin nimi on Rakennusinsinööri. Pitäähän sitä asianmukaiset varusteet olla! Tästä voi myös katsoa mallia esimerkiksi porrasrakenteisiin...

EN: Bought this Marimekko shirt  for my friend's son. They are planning to build a house, so the name of this print "Building architect" was just right. It's fun to shop for kids once in a while!

Kolmeraitaa yhdelle pikkutytölle

Kirjoittelinkin jouluna, kuinka pikkuisia ihmisiä on ilmestynyt viime vuosina lähipiiriini. Koska minulle ei omia lapsia vielä ole, niin on hauskaa katsella välillä näitä ystävien lapsia ajatellen myös lastenvaateosastoa ja bongailla kivoja juttuja. Muutamaa "mammablogia" seurailleena jaksan edelleen hieman järkyttyä lastenvaatteisiin liittyvästä kilpavarustelusta, onneksi kukaan ystävistäni ei ole lähtenyt siihen mukaan! 

Omaa silmääni miellyttävät ketjuliikkeiden valikoimasta kovasti KappAhlin Newbie- mallisto ja Lindexiltä olen myös bongannut söpöjä pikkutyttöjen mekkoja. Ja koska minulle on kummilapsi (ja pari muuta tärkeää pikkutyyppiä) niin välillä näihin saa hurahtaakiin, eläköön! Tällä kertaa tein kuitenkin löydön Marimekon alepuolelta, heillä on myös mielestäni kivoja ja värikkäitä lastenjuttuja.

Marimekon Kolmeraitaa näytti kivan pirteältä kaiken talvisen keskelllä.

Kummityttöni on rohkea ja suoraviivainen tapaus, toivottavasti hän pitää punaisesta! Pitäisikin ehkä kirjoittaa hänelle kirje ja kysyä asiasta...

Tein aleostokset Marimekon nettikaupasta ja kaikki sujui jälleen kerran mallikelpoisesti, toimitus oli tosi nopea. Aiemminhan olen kirjoittanut kokemuksistani jo täällä. Toivottavasti teitä ei haittaa, että tulee välillä näitä lastenvaatejuttujakin. Uskon, että aika monelta lukijaltakin löytyy lapsi/kummilapsi/muuten tärkeä pikkuihminen lähipiiristä? Ehkä näistä jutuista voi saada lahjaideavinkkejä tai muuta inspiraatiota. Ja onhan ne pienet vaatteet söpöjä eikö vaan? Jos teillä on vinkata joitain kivoja lastejuttuja esimerkiksi suomalaisilta merkeiltä niin mielellään kuulen!

EN: Three stripes for one special little girl.

12 / 2013

Minäkin halusin! Ensimmäistä kertaa tänä vuonna blogissani julkaistiin asukuvia, joten tässä 12 matkan varrelta.

Olen koko vuoden vähän epäröinyt tämän asian kanssa. Jännitän kovasti kameraa ja muutenkin blogini perustuu vähän toisenlaisille asioille. On kuitenkin ollut kiva vähän seurata omaa tyliään ja ainakin tilastojen mukaan näistä on tykättykin. Olen saanut paljon rohkaisua etenkin siskoiltani <3 (he tosin ehkä haluaisivat vain, että perhekuvat onnistuisivat edes joskus kun oppisin olemaan :D) Ehkä vielä joskus lakkaan myös pälättämästä kuvissa (esimerkkinä alla kuva 2).

Kaikki näistä löytyvät muuten tuon vaatteet-tunnisteen alta. 

Huomaan kuvanneeni paljon samoja juttuja, esimerkiksi tuota farkkuliiviä vaikka toki pukeuduin kesällä muuhunkin. Näistä huomaa myös, että kuvaajia on aika vaihtelevasti saatavilla. Samoin kuvattavan hyviä kuvauspäiviä :)

Kuvista saa myös tyylistäni ehkä vähän boheemimman kuvan kuin mitä se oikeasti on. Maanantai-perjantai välillä olen kuitenkin aina töissä ja nämä kuvat on kaikki otettu vapaapäivinäni. Toki ne näyttävät minulta... mutta en kulje joka päivä lökäpöksyissä ja tennareissa. Vain melkein joka päivä.

Viime vuonna tein vaatepuolella paljon hyviä hankintoja. Monet niistä eivät ole päässet tänne asti, ehkä sitten jatkossa. Ehdottomasti yksi parhaista oli tuo MUKA VA:n neuletaki, joka näkyy ensimmäisen kollaasin kahdessa alimmassa kuvassa. Erittäin hyvä sijoitus jota tule rakastamaan varmasti niin kauan kunnes siihen tulee reikiä ja ehkä vielä sen jälkeenkin. 

Panostin muutenkin kotimaisiin juttuihin ja pienempiin merkkeihin ja se on tuntunut hyvältä tieltä jatkaa. Varmasti siis vaatejuttuja tulee ainakin jossain muodossa myös tämän vuoden puolella.

Olisi kiva kuulla onko teillä suosikkia? Tykkäättekö näistä asukuva-jutuista yleensäkään?

Viikonlopun aikana yritän saada tehtyä lisää juttua Lushista, myönnän että lipesin vähän nettikaupassa...

EN: 12 outfits from last year.

Rannalla

Yöllä taas mä menin parvekkeelle nukkumaan, jotta lähempänä mua ois hän
Pediltäni taivas näkyy, ryhdyin oottamaan, että näen tähden lentävän
Sanovat, jos jossain huomaa tähden lennon niin toivoa voit silloin mitä vaan
Yöllä ylös taivalle mä pyynnön kuiskasin: kävisipä pian tuulemaan

Tuuli tuule sinne missä muruseni on 

Leiki hetki hänen hiuksillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin

Kerro häntä ootan yhä vain

Tyyni oli eilen yö, mut kohta kuitenkin tuuli henkäisi ja tunteissain 

Joku liikkui lähelläni, koski poskeain, tutun käden tunsin ihollain

Enkä enää epäillyt, vaan tiesin, että voin niin kuin pieni lapsi nukahtaa 

Ilma jota hengitän samaa ilmaa on, ja jalkojemme alla sama maa

- Missä muruseni on/ Jenni Vartiainen


EN: Mickey Beach dress by R/H, photographs taken on the beach by Fanny, 26th of December.

Uusi tulokas

Ystäväpiiriini on alkanut ilmestyä pieniä ihmisiä. 

Uusinta tulokasta olen menossa tapaamaan tänään, joten tuliaisten etsintä on ollut jälleen tapetilla. Olen vähän sillä lailla vanhanaikainen etten kelpuuta lapsille mitä tahansa ja sitten oikeanlaisia juttuja on vaikea löytää. Esimerkiksi lasten vaatteita olen etsinyt monta kertaa tuloksetta kun ne ovat vain olleet omaan silmääni jotenkin rumia.

Eilen piipahdimme äidin kanssa Kapp Ahlissa ja yllätyksekseni heidän lastevaatevalikoimansa oli ihan superkiva. Maanläheisiä värejä, kivoja printtejä ja hyvät ja pehmoiset materiaalit. Valitsin uudelle pikkuiselle sini-valko raidallisen bodyn lisäksi nämä töppöset.

Olisin voinut hypistellä niitä pikkuriikkisiä vaatteita vaikka kuinka pitkään. Onneksi on nämä ystävien pikkuiset joille voi silloin tällöin hankkia jotakin pientä niin saa seikkailla myös lastenosastolla. Mistä te olette löytäneet kivimmat lastenvaatteet?

EN: My dear friend has got the best Christmas present. I'm going to meet him today.