tiistai 26. maaliskuuta 2013

She's here!

Ei mennyt tämä päivä putkeen ei. Ainoa "piristys" päivän varrella oli hyvä asiakaspalvelu Gina Tricolla kun kävin reklamoimassa yhden paidan (ensimmäisen pesun jälkeen ilmaantunut reikä ei ollut minulle ok). 

Lähdin töistä suoraan salille ja matkalla huomasin että salikortti on jäänyt kotiin.

Ei ole strömsömäisiä tunnelmiä näkynyt.

MUTTA kotiin palatessani minua odotti tällainen näkymä.



Siskoni on luvannut kirjoitella välillä tänne täällä ollessaan ja esiintyy blogissa jatkossa nimellä "Sisko".  Laitamme selkeyden vuoksi hänen juttuihinsa tunnisteen "apinan sisko" ja hän hihkaisee alkuun aina olevansa ko. tekstin kirjoittaja. Näin.

Nyt saisittekin esittää hänelle/ meille jotain kysymyksiä tai toiveita jos sellaisia on! Taustatiedoiksi kerrottakoon että Sisko puuhastelee enimmäkseen vaatetusalan parissa ja on siis minua nuorempi.  Majailemme saman katon alla toukokuun lopulle, elintilaa on meille just passelit reilu 20 neliötä. Pääasiassa kirjoittelemme varmaan meidän omasta arjesta ja blogin linja pysyy suht samana kuin ennenkin. Kuitenkin nyt kun meitä on kaksi niin esimerkiksi valokuvaus on vähän helpompaa. 

Eli kysymys kuuluu, mikä teitä kiinnostaa? Meitä on nyt tuplaten toteuttamassa haasteita :)

EN: This day did not go as planned but it got better when I came home. My sister is finally here! She's going to write something here as well, so if you have any questions or wishes for us it's time to leave a comment :) My sister will go by name "Sisko" (=sister in Finnish) in this blog and her posts go under  the label "apinan sisko" (monkey's sister).

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Parasta mitä marketista saa

Vannoutunut kampaamotuotteiden kannattaja löysi etsimänsä hintaan 3,90.



XZ:n öljyshampoo oli täydellinen pelastus kuivalle päänahalle ja kaikesta ärsyyntyvälle tukkapehkolle. Vaikken tiedä aiheesta mitään, niin tuntuu että myös silikonittomuus on nyt plussaa. En tiedä miksi kuivun kokoon ja kaikki ärsyttää. Iho ja hiukset tuntuvat imevän itseensä kaiken mahdollisen hoivan.

EN: Really like this. Price 3,90 € seems reasonable after spending many years with hair salon products ;)

EDIT: Lähipiiristä ilmoitettiin että kommentoinnissa jotain häikkää. Kuulemma niitä on laitettu, minä en saa yhtäkään. Joten jos en ole julkaissut kommenttiasi niin en ole todennäköisesti edes saanut sitä :( Pirun blogger, toivottavasti toimii taas pian. Jatkakaa yrittämistä <3. / Some troubles with commenting, it seems that I don't get your comments or at least some of them just disappear. :( Hopefully it will work again soon, just keep trying <3

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Testissä L'Atelier des Délices

Kerroinkin joulun jälkeen testanneeni Jolien verkkokaupan. Tuolloin päädyin tilaamaan itselleni joululahjaksi L'Atélier des Délices- merkin kasvojenpuhdistusgeelin ja kasvovoiteen. Merkistä kerrotaan Jolien sivuilla näin:


Atélier des Délices on ranskalainen, uuden ajan luonnonkosmetiikkasarja jossa yhdistyy ennennäkemättömällä tavalla innovaatio ja äärimmäinen miellyttävyys. Tuotteiden valmistuksessa on käytetty uusinta luonnonkosmetiikan teknologiaa ja herkulliset pakkaukset sekä tuoksut kätkevät sisäänsä erittäin tekniset ja tehokkaat koostumukset. Aktiivisia luonnon raaka-aineita pursuavat tuotteet eivät ainoastaan tunnu miellyttäviltä vaan antavat myös nopeasti tuloksia.





Olen visuaalinen mitä tulee kaikenlaisiin pakkauksiin, joten myönnän että saatan pitää näistä himpun verran enemmän vain siksi että purkit ovat niin pirun söpöt. Mutta: tuo kasvojen puhdistusaine on ihana. Se tuoksuu niin hyvälle, että odotan aamulla kasvojenpesua. Ja se on paljon se, sillä ainakaan arkiaamuisin en niin hirveästi odota juuri mitään. Kaikki pikkunäppy on hävinnyt iholta ja väri on huomattavasti kirkastunut. Lisäksi tuote vaahtoaa kivasti. Tämä siis toimi minulla. Pitkän etsinnän jälkeen lemppari on löytynyt <3

Kosteusvoide tuoksuu sekin hyvälle, toffeiselle, mutta saattaa olla ehkä hieman liian kevyt talven runnomalle iholleni. Harkitsenkin sarjan kasvoseerumin hankintaa. Kesällä voiden on varmasti kelpo tuote, ainoa miinus ettei tässä ole aurinkosuojaa (onko missään luonnonkosmetiikassa, en ole bongannut? viisaampia?).

Kaiken kaikkiaan Joliesta itsessään on jäänyt itselleni niin hyvä mieli, että vaikka tämä(kään) sarja ei ehkä ole sieltä edullisimmasta päästä niin uskon panostavani nähin tuotteisiin uudestaan. Kauppaan on rantautunut myös toinen ranskalaisihme, Patyka, mutta sitä en taida uskaltaa lähteä edes testaamaan. Toisaalta, olisiko niin paha olla vararikossa, jos näyttäisi kauniille ranskattarelle? ;)

P.s Oletteko huomenneet että tänä keväänä Pariisi on ihan joka paikassa?

EN: I fell in love with this French beauty products from L'Atélier des Délices. Really cute packaging might have an effect on my feelings, but I don't mind. It works for me.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Hyvin vahvasti sitä mieltä että tämä on hyvä juttu

En ole ollut lämpimässä vuosikausiin. 

Olen muutenkin matkustanut aika vähän viime aikoina. Ja silloinkin enimmäkseen ihan lähelle. Huomaan ajatelleeni aika pitkään että vastahan tein reissun Peruun: siitä on nyt seitsemän vuotta. 

Siispä olen aika innoissani siitä että 1. minulla on tänä vuonna täysi kesäloma (jota kuitenkin hieman jaottelin) ja 2. minä aion matkustaa lämpimään.








































Onko liian aikaista alkaa aktiivisesti odottamaan kesäkuuta, kun ulkona on 20 astetta pakkasta?Muistelisin, että maaliskuu on jossain luokiteltu "kevätkuukaudeksi"?

Aion tuijottaa tätä kuvaa seuraavat kuukaudet. 

EN: I'm going to travel some place warm this summer. Already booked the flights, now I just have to survive until June. It's March and still -20 degrees here in Finland. I thought that this would be the beginning of the spring, but guess we have to wait a bit longer... 

I'm gonna look at this photo very intensely for the next two months.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Oh, bo-hoo! You are not going to space!

Nykyihmisissä on se vika, että he luulevat saavansa kaiken (tekemättä mitään).
Ja nyt seuraa varoitus: jos ärsyynnyit jo niin lopeta lukeminen tähän. Kirjoittajalla kaatui tekstin puolessa välissä kuppi nurin ja jälki on sen mukaista.

Aion kirjoittaa hiukan siitä, minkälaisessa maailmassa minusta tuntuu välillä hiukan pahalta elää. En aio alkaa nyyhkimään siitä, kuinka ennen kaikki oli paremmin, sillä mistä minä sen tietäisin. Olen verrattaen vielä aika nuori ja oman sukupolveni kasvatti. Jokaisella ikäluokalla on varmasti omat ongelmansa, väitän että nykyään yksi suurimmista on seuraava:

Minä haluan kaiken koska olen ansainnut sen.

Opimme yhä nuorempina että kaikki on mahdollista. Median ja internetin kautta koko muu maailma on lähempänä kuin koskaan eikä mikää tunnu enää mahdottomalta. Ihminen on jo käynyt avaruudessa ja useampi meistä puhuu monta kieltä. Lähes tulkoon mikä tahansa urapolku on hyväksyttävä, jopa pelkkä julkisuushakuisuus tuntuu olevan ihan ok vaihtoehto. Itsensä pitää nykyään brändätä. Yhä useampi työpaikka aukeaa persoonalla.



Olen hiukan huolestunut siitä, että nykyään kannuksia ei enää muka tarvitse ansaita. Ihmisille tuntuu olevan täysin hepreaa se, että asioiden eteen pitää tehdä töitä. Opiskelun, työpaikan, ihmissuhteiden. Heti ensimmäisen karikon tullen heitetään hanskat tiskiin sillä "jotain parempaa on jossain muualla".

En sano että elämässä pitäisi tyytyä, en. Mutta joku roti.

Jokainen meistä on varmasti ansainnut onnellisuutta. Elämä ei kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys, tai asia josta noukitaan parhaat puolet päältä kuin rusinat pullasta. Joskus joutuu tekemään hommia ja sotkemaan kädet. Ottamaan vastuuta, välillä silloinkin kun se vastuu ei itselle kuulu. Joutuu pettymään, joutuu huijatuksi, joutuu tekemään asioita vaikka ei haluaisi. Harjoittelemaan  ja tekemään virheitä. Kaatumaan ja nousemaan.

Ja ainoa keino muuttaa asioita paremmaksi on se, että jaksaa pyristellä vielä hiukan. Että tekee töitä asioiden eteen.



Ei kukaan ole seppä syntyessään, kaikkea pitää harjoitella. En sano, että hommia pitäisi paiskia verenmaku suussa vuosikaudet jotta voisi olla onnellinen. Sanonpa vain, että vaivan näkeminen tuntuu jotenkin karkonneen ihmisistä. En halua enää kuulla yhtään tarinaa siitä että "haluan tämän koska ansaitsen sen olemalla, noh, olemassa". Sen sijaan kuuntelen joka kerran innoissani tarinan, jossa joku ansaitsi jotain, koska näki vaivaa sen eteen. 

Kaikki ei ole mahdollista kaikille. Suurin osa asioista on kuitenkin mahdollista jolle kulle, joka on valmis toimimaan niiden eteen. Ei kaikkien tarvitse haluta avaruuteen tai telkkariin tai avioliittoon. Mutta on hyvä panostaa tosissaan siihen, mikä on itselle tärkeää. Ihan koko sydämellään.

Aktiivista loppuviikkoa kaikille! Lupaan palata ensi kerralla vähemmällä paatoksella, varastossa ainaskin kosmetiikkahömpötystä.

Kaikki kuvat via weheartit.com.

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Apina mainostajan marionettina- yo-mirri

Arvatkaa mitä! Apinan päiväkirja on menestyksekkäästi rantautunut mainostajien tietoisuuteen: sain ensimmäisen pressihenkisen postin ikinä (meniköhän väärään osoitteeseen?)! Ja tietty HET haluan jakaa: Kirsi Nisonen on suunnitellut yo-mirrin. 







































Ihan hassu idea.

Onkohan blogini nyt kovassa nosteessa? Saankohan oman yo-mirrin? 

Tosin, Kirsi Nisosen marionettina toimin ihan mielelläni <3 Ja mirri on oikeasti hieno. Plussaa vielä Kirsin lausunnosta:


”Miehet ovat minulle uusi kohderyhmä. Onkin ollut mielenkiintoista suunnitella heille asustetta, joka olisi arvokkaan perinteinen, mutta samalla tähän aikaan päivitetty. YO-mirrillä on aina pieni pilke silmäkulmassa. On punkkia jättää lakki kotiin ja solmia mirri kaulaansa. Miau!”

Apinan päiväkirja on myös punkin puolesta.


Miau siis ja onnea kirjoitusurakkansa lopettaneille. Ja tsemppiä saamea kirjoittaville/ muille vielä tien päällä oleville! Mirrin myynti alkaa 2.4.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Viikon tärkein tiedote

Angry Birds possumunista saa yllätyksenä possun!



JA sen voi laittaa kynän päähän.

Eipä mulla muuta.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Lököfarkut ja vessansisutusinspiraatiota

90-luvulla tapetoitiin seiniä bändijulisteilla, näin muistelen. Samanlaista fiilistä löytyi eilen O'Connelsin vessasta. 

Nappasin sitten siinä ollessani kuvan siskon lahjoittamista lököfarkuista. Olen naurettavan onnellinen että sain pikkusiskon housut kiinni asti... (unohdetaan tässä kohtaa se, että malli on tooosi väljä ja omat versiot samasta housusta eivät vain enää pysyneet ylhäällä venyttyään.) Kevätfarkkua parhaimmillaan, vaaleaa ja rentoa.







































EN: I remember when me and my friend covered our walls with band posters... I found that same feeling yesterday in O'Connels' toilet :)

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Yksin asumisen paskat puolet, osa 1







































Olen niin iloinen, että pian olen kotona vähemmän keskenäni :)

EN: Sometimes I wish I didn't live alone. Luckily things are about to change, my sister i going to be here a lot in the spring. Maybe a better luck with the breakfast then... one can always hope.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Lempeä sunnuntai ja kaurakeksejä

Sunnuntai on sujunut leppoisasti. Nautin auringosta, aamusaunasta ja päiväunista. 

Kolmen pintaan alkoi tuntua siltä, että muuten mainiosta päivästä puuttui kaurakeksejä. Joten tuumasta toimeen.

100g voita
2 dl sokeria
4dl kaurahiutaleita
2 rkl vehnäjauhoja
1-2 tl leivinjauhetta
2 kananmunaa



Ota voi hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Jos et muista niin pehmennä sitä hiukan vaikka mikrossa. Vatkaa voi ja sokeri sekaisin. Lisää kaurahiutaleet, leivinjauhe jauhoon sekoitettuna ja munat. Vatkaa kunnes kaikki sopivasti sekaisin. Lusikoi taikina kököiksi leivinpaperille, huomaa että nämä leviävät paljon. Paista keksejä 200 asteisessa uunissa kunnes alkavat ruskistu reunoilta. Vahtaa. On inhottavaa jos keksit palavat.

Nyt jatkan iltaa kera näiden ja kohta saapuvan siskon sekä kasvispitsan. Sunnuntai on ehdottomasti lempipäiväni viikosta.

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Haasteita ja vastaus yhteentoista kysymykseen

Iki-ihanainen Milla haastoi minut vastaamaan laatimiinsa 11 kysymykseen. Koko tehtävänanto kuuluu näin:


1. Kerro 11 asiaa itsestäsi.
2. Vastaa haastajan laatimiin kysymyksiin.
3. Keksi 11 uutta kysymystä seuraaville haastetuille. 
4. Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Ei takaisin haastamista!


Olen vastannut saman tapaiseen juttuun aiemmin jo täällä ja siskoni vastasi 11 kysymykseen puolestani täällä.  Tykkään kuitenkin tehdä blogihaasteita ja kysymykset ovat jälleen ihan erilaisia, joten tässä tulee vastauksia. 11 asiaa (ja pari muutakin) selvinnevät kuvista.

1. Oletko innostunut jostain kevään trendistä tällä hetkellä?
Yllätyksekseni ostin kirpputorilta pari viikonloppua sitten violetin bombertakin, vaikka normaalisti en tykkää niiden mallista yhtään. Synnyttää ihan vääriä mielikuvia 90-luvusta ja nuoruudestani. Oma takkini on kuitenkin ihana, maailman pehmoisinta nahkaa ja hassusti liukuvärjäytynyt (tai värjätty, mene ja tiedä). Kuvaa seuraa, sillä kuvaus kuulostaa ainakin omaan korvaani kamalalta :) "Armeijanvihreä" miellyttää silmää myös, toistaiseksi enimmäkseen muiden päällä.



2. Mikä on suosikkivaatekappaleesi omasta vaatekaapistasi?
Musta, merirosvohenkinen bleiseri, jossa edessä kulkee molemmin puolin hopeinen nappirivistö. Sisareni sanoin "reilusti överi", mutta hyvällä tavalla. Siitäkään ei muuten ole ollut täällä koskaan kuvaa! Muistan kuinka paljon ihastuin takkiin, mutta silloiselle budjetille se oli liian kallis. Ja sitten, niinkuin maailmassa usein käy, asiat loksahtivat kohdilleen ja viimeinen kappale löysi alehyllystä tiensä syliini.

3. Kerro ensimmäinen muistosi.
Voi apua. En ole yhtään tällainen ihminen. En muista mitään vanhoja ala-astekavereita tai päiväkotileikkejä. On myös vaikea erottaa, mitkä asiat minulle on kerrottu ja mitkä oikeasti itse muistan. Varhaisimmat muistot ovat varmaankin niiltä ajoilta kun ensimmäinen pikkusiskoni syntyi. Käytimme häntä ystäväni kanssa leikeissämme kotieläimenä :)



4. Mitä ilman eläisit mieluiten: musiikkia, suklaata vai liikuntaa?
Voi Milla, tämä on toooosi vaikea. Jos olisi ihan pakko valita niin ehkä suklaata, jos saisin muuten syödä herkkuja. 

5. Odotatko jo kevättä? Miksi?
Odotan! Joka päivä! Olen bleiseri-ja-ballerinat-tyttö, eli tykkään välikausipukeutumisesta ja sääolosuhteista eniten. Syksy on edelleen lempivuodenaikani, mutta kevään valo tulee kyllä tarpeeseen. Tuntuu, että saan lisää tunteja päivään.

6. Kun olosi on tosi väsynyt ja uupunut, mikä piristää sinua?
Siskoni, hyvä ruoka ja uni. Mielestäni aina ei kannata tehdä väkisin. Jos väsyttää niin pitää levätä. Laiskuus on sitten asia erikseen.


7. Onko jotain, mitä et kiireen takia ehdi tehdä niin paljon kuin tahtoisit? Mikä tekeminen?
Blogille ei ole nyt ollut niin paljon aikaa kun tahtoisin. Omalla kohdallani hommaa hidastaa se, että pyrin ottamaan suurimman osan kuvista itse, ja nyt siihen ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa/ valoa. Kaikki muut asiat saan yleensä järjesteltyä, mutta tämä projekti on usein sitten sijaiskärsijän roolissa. Haluaisin myös lukea paljon enemmän!

8. Paljasta mottosi.
Fake it 'till you make it. :) Pidän myös syksyllä löydetystä "Screw calm and go running".

9. Mikä harmittaa/ärsyttää tällä hetkellä eniten?
Oma saamattomuus ja päättämättömyys tiettyjen asioiden suhteen ja se, etten oikein vieläkään osaa vain uskaltaa. Sää on myös ollut hieman kehno.

10. Onko sinulla lempinimi/-nimiä? Paljasta! :) 
Iduska on itseasiassa isäni antama lempinimi minulle. 

11. Mikä on parasta talvessa? Pakko nimetä ainakin yksi asia, vaikket pitäisi talvesta.
Joulu! Rakastan joulua, perheen kanssa olemista ja glögiä. Pidän myös pakkasesta, se saa minut tuntemaan että pohjoisesta tulen ja pärjään missä vaan. Tosin hyvä parkatakki auttaisi löytämään näitä tunteita useammin.



Tajusin, etten varmaan lue enää 11 blogia jotka voisin haastaa! Nyt siis, paljastakaa omat suosikkinne ja omat bloginne että löydän uutta luettavaa. Voin sitten haastaa teidät jatko-osassa! 

Kuvituksena toinen blogeissa pyörinyt homma, jonka kanssa en huutonaurultani päässyt aiemmin puusta pitkälle. Eli kaikki kuvat ... and that's who I am sivulta, joka muuten pidemmällä selailulla sai minut hiukan surulliseksi. Niin paljon enemmän kuvia omista huonoista puolistaan...

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Apinan ajatuksia naiseudesta

Vuonna 2010 aloittelin apinan päiväkirjan kanssa ja kirjoitin naiseudesta seuraavaa:

Minusta ei ole vieläkään oikein alkanut tuntua siltä, että olisin nainen. Aloin pohtia lauantai-iltani ratoksi että onko se jotenkin ikään sidottu asia vai liityisikö itsensä löytämiseen? Enää kahdenkympin jälkeen kun sitä ei enää ole tyttökään oikein...

Jotenkin nainen on sanana sellainen, mistä tulee mielikuva itsevarmasta ja vahvasta olennosta. Ehkä se on se kuva, mitä meille yritetään luoda että naisen pitää olla täydellinen. On uraa ja kotia ja perhettä ja ulkonäköpaineita. Kaikenlaista. Ehkä se kuva tulee ulkopuolelta. ---

Jollain tapaa käsitykseni asioista on jo muuttunut. Nykyään ei enää jaksa stressata (koko aikaa) sen takia, mitä joku muu ehkä jossain muualla ajattelee. Haluaa enemmän tehdä asioita itsensä takia, jotta olisi itsensä kanssa hyvä olla. Ei oikeasti tarvitse enää yrittää näyttää keneltäkään muulta, vaan alkaa löytää niitä hyviä puolia omasta itsestään. Tänään selailin erään ranskattaren muotiblogia, jossa hän kuvankauniina kirmailee ilmapallojen kanssa. Sen sijaan että olisin masentunut siitä, etten näytä samalta, aloin pohtia että ehkä minun pitäisi antaa enemmän aikaa itselleni. Ja pitää itsestäni huolta, opetella laittamaan tukka kivasti sen sijaan että tuskailen etten osaa.. Ihan vaikka vaan itseäni varten.

Odottelen innolla johtaako tämä uusi ja hieno ajatus mihinkään, vai heräänkö aamulla taas tuskailemaan jenkkakahvoja. Matkaa on kyllä vielä hurjasti jäljellä. Ehkä ne piirteet hiipivät meihin? Mitä mieltä olette?



Nyt kolmen vuoden jälkeen voin sanoa, että samalla matkalla ollaan yhä, liekö loputon tie. Luulen kuitenkin, että nämä ajatukset ovat olleet erittäin tärkeitä ja hyviä sysätäkseen minut tien päälle. Viime kesä ja syksy olivat hyvin sumuista aikaa ja nyt olenkin yrittänyt taas kiinnittää erityispaljon huomiota huolenpitoon.

Hyvää naistenpäivää! Muistetaanhan marraskuussa myös miesten päivä, kuulin että sellainenkin on. Pitäkää huolta itsestänne ihanat! Eeva Kilpi sanoi sen hyvin:

Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:
Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.


P.s Huomenna blogihaastetta! Tykkäätekö muuten lukea näitä pidempiä pohdintoja ollenkaan?

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Päivän ajatus




Olen ollut hurjan innostunut monista jutuista, mutta samalla väsyttää. 

Uuden tekeminen ja opetteleminen on aina vähän rankkaa ja sitä on nyt liikkeellä. Töissä ja vapaa-ajalla.

Kofeiinin lisäksi kaipaisin kahviseuraa. Ikävä kotiin on jälleen yllättänyt, vaikka edelleenkin on välillä vaikea hahmottaa missä se koti onkaan. Pääsiäisenä Jyväskylään, huomasin ajattelevani, ja  tajusin samalla että se pääsiäinen on ihan kohta. 

Kevät tulee sittenkin, en olisi ikinä uskonut.

EN: Today's thought: Even if I have all the caffeine in the world I still miss some company.

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Maanantain piristykset

Viikonloppu ohi ja uusi elämä jälleen edessä.

Uusi sitruunapuristin on niin pirtsakka ja suloinen että pidän sitä mielellään esillä vaikka käyttöä ei joka päivälle löytyisikään. Toivottavasti löytyy tosin. Voimamysli on purkitettu ja äidin viikonloppuna tuomat kukkaset saivat väliaikaskodin mukista. Maljakko ostoslistalle... 

Tällä viikolla normaalia arkea siis, kevättä ja valoa. 









Näillä päästään jo pitkälle.

EN: Little things that made my Monday better. 

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Rakkaudesta, osa 1

Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa

On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista


Että kuiskauskin on huuto


En vaihtais sekunttiakaan

En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja

En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja

Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt

-Samuli Putro/ Olet puolisoni nyt

Lupasin kirjoittaa teille ihmissuhteista ja ajattelin aloittaa vaatimattomasti kirjoittamalla hieman rakkaudesta. Koska toivon, ettei tämä ole viimeinen tekstini aiheesta, otsikoin toiveikkasti osa 1. Teen tätä usein.

Kuulin taannoin radiosta tuon laulun ja vaikka en herrasta niin kovasti perusta, jäin miettimäään sanoja paljon.



Olemme puhuneet viime aikoina rakkaudesta usein ystävieni kanssa. Elämme varmaankin sellaista ikävaihetta, joka aiheuttaa pientä kipuilua ja pohdintaa jatkosta. Sellaisia tunteita että "oliko tämä nyt tässä" tai "mihin tästä nyt jatketaan". Osalla kipuilu korjaantuu lähtemällä, osalla jäämällä. Sellaista se on ja saa ollakin, ei näissä asioissa ole mitään yhtä oikeaa tietä.

Yhden oman ajatukseni rakkaudesta haluaisin kuitenkin jakaa; sitä ei pitäisi katua. 

Se, että rakastaa jotakin tai joku rakastaa sinua, on hirmu arvokas asia. Vaikka elämäntilanteet muuttuvat ja ihmiset kasvavat, niin sitä ei pitäisi koskaan katua. Taikka hävetä. Rakkauteen on aina syynsä ja niitä syitä pitää arvostaa ja kunnioittaa vaikkei niitä joka hetki täysin ymmärtäisikään, nyt, ennemmin, tai jälkeenpäin.

Ja jos olet jonkun kanssa yhdessä, niin kaikesta huolimatta sen pitäisi olla lopulta juuri näin. Että en vaihtais sekuntiakaan. Kasvukipuja tulee, jää jäätyy uudelleen. Välillä on kuitenkin hyvä katsoa taaksepäin ja miettiä mistä kaikesta olet jo selvinnyt rakkaus vierelläsi. Tai mitä kaikkea olet saanut. Tai jos rakkaus käveli luotasi pois tai sinä sen... minkälaisen jäljen se jätti sinuun? 

Minä en vaihtaisi niistä sekunneistä pois ainuttakaan, joina olen tiennyt että minua rakastetaan. Jonakin päivänä tiedän toivottovasti kenelle tuo aivan viimeisin lausepari lausutaan. Muuten voinkin jo allekirjoittaa.

***
S:lle, Kaikki kääntyy hyväksi.

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Syksyä kevääseen

Perjantai-ilta.

Päivä koostui töistä, yllätypuhtaasta kodista (täällä taitaa vihdoinkin tuo pieni apina siivota kun olen poissa), jääkaapin sisällön hämmentyneestä tarkastelusta (perunaa ja sampanjaa?), puolen tunnin cyklingistä, postipaketin noutamisesta ja ruokakauppailusta. Nyt makaan peiton alla ja kirjoittelen tätä samalla kun käyn kuvakansioita koneelta läpi. Villiä.

Selasin juuri siskon kanssa otettuja kuvia syksyltä ja tajusin samalla että näissä on paljon sellaista mitä kaipaan kevääseenikin. Farkkua, pitsiä, vaaleita värejä. Tuota mekkoa pitäisi käyttää paljon paljon enemmän!

Muita huomioita: on mukavaa etten ole enää ihan noin väsynyt enää.







































EN: I started to go through my photos and found these ones, that we took in the fall. My sister photographed me for some school project. When I saw these I realized that I want the same things for spring as well: denim, lace and light colors. And I really should wear that dress more often. And maybe do something about my hair ;)

Other thing that I thought about: fall was tough. I'm glad that I'm not that tired anymore.