Väska ja maailman kaunein laukku

Niinhän siinä sitten kävi että vaatekaapistani löytyi laukun mentävä aukko.

Musta matkurini on ihana. mutta joihinkin tilanteisiin liian suuri. Olin pyöritellyt mielessäni pienemmän arkilaukun hankintaa jo hyvän tovin. Halusin vaalean värin, mielellään käsityönä tehdyn laukun joka olisi helposti yhdisteltävissä ja johon mahtuisi lompakon ja avainten lisäksi jotakin muutakin.

Kuten monet ostopäätöksistäni, tätäkin pohdittiin pitkään. Törmäsin Väskaan ensimmäisen kerran joskus vajaa vuosi sitten, ehkä. Pelkistetty tyyli jäi mieleeni mutta en sitten keskittynyt asiaan sen enempää. Kun nyt keväällä kävin läpi laukkuvalikoimaa uudelleen, rakastuin heidän Meri-laukkuunsa päätä pahkaa. Ja kuinka yllättävää, sitä ei nyt syksyllä ollut saatavilla kun ostopäätökseni tein...

Hetken asiaa tuskasteltuani laitoin lopulta Väskalle sähköpostia ja kysyin, onko laukkua mahdollista saada vielä jostakin vaaleana. Merkin takana häärivä suunnittelija Ann-Sofi vastasi minulle itse ja lupasi, että he voivat tehdä laukun jos minua vielä kiinnostaa. Naputtelin tilaukseni muutama viikko sitten menemään heidän oman nettikauppansa kautta. 

En ollut koskaan nähnyt näitä laukkuja luonnossa, joten jännitin vähän lopputulosta. Kaikki sujui aika nopsaan tahtiin, noin viikossa tuli ilmoitus että laukku on valmis ja toisen viikon se seilasi postilla Espanjasta luokseni. Kävin noukkimassa paketin postista ja se pelasti kyllä muuten melko takkuisen päiväni.

Pidän siitä, että asioiden eteen nähdään vaivaa ja niistä huomaa että sydän on tekemisessä mukana. Laukku oli pakattu nätisti silkkipaperiin ja kangaspussiin. Paketin mukana tuli myös (laukun hoito-ohjeiden lisäksi) yllätyksena pikkuruinen, hurmaava mäyräkoira-avaimenperä ja käsin kirjoitettu viesti kiitoksena tilauksesta.

Sydänhän siinä suli.

Suosittelen Väskaa lämmöllä. Uskon, että meillä on laukun kanssa pitkä tulevaisuus yhdessä ja sen ulkonäkö vain paranee vanhetessaan kun nahka pehmenee ja saa hieman jälkiä itseensä. Nyt vielä jännitän, että koska kaadan jotain tuon kaunokaisen päälle, mutta sitten jos niin käy niin käy. Kyllä me vähän elämää kestetään, molemmat.

EN: My handmade beauty from Väska.  I can highly recommend, excellent customer service and impeccable craftsmanship <3. Love it.

Vihreyden valtakunta

Olen joskus miettinyt sitä seikkaa, kun ihmisen sanotaan olevan aivan vihreä silloin kun hän on uusi jossakin eikä osaa mitään.

Sillä on jotenkin vähän negatiivinen kaiku.

Kun asiaa alkaa pohtia hieman syvemmin, niin vihreyshän on hyvästä. On aivan tuore, niin kuin kevätpuun ensimmäinen lehti. Avoin ja vastaaottavainen. Täynnä voimaa ja pyrkimyksiä.

Ja sitten taas, onhan se syksyn viimeinen ruohonkorsikin vihreä ennen lakastumistaan. Vaikka se on elänyt pitkän ruohonkorren elämän.

En tiedä. 

Ehkä joissakin sanonnoissa ei vain ole järkeä.

Kesän viimeinen henkäys näkyy vielä luonnossa. Kävelin äsken kauppaan suklaakakkuostoksille ja jäin keskelle sadetta joka kulki suoraan auringonsäteiden lävitse minun niskaani. Oli ihan lämmintä ja ihan hemmetin kaunista.

Vihreä ei ole koskaan lukeutunut suosikkiväreihini, mutta kesällä hairahdin ja hankin omenanvärisen lompakon. Kesähassutus, ajattelin, mutta pidän siitä edelleen paljon. 

EN: Summer memories: wallet from Marimekko and old tote bag from Lega-lega, Croatia.

Kesämekko ja olkilaukku

Olki, kukat ja pitsi taitavat olla ikuisia kesäjuttuja mitä tulee tyyliseikkoihin. Kun selaa kesäeditorialeja ja muotiblogeja niin samat elementithän ne toistuvat.

Koska olen jälleen ollut poissa kummityttöni syntymäpäivän aikaan, niin ostin hänelle pienen kesätuliaisen. Mielestäni mekko on kovin sievä. Lapsoset saavat näyttää lapsilta.

Hän voi laittaa laukkuun ehkä vaikka muutaman kolikon ja käydä ostamassa mansikoita. Tai uimapuvun (niin pieni kokoinen saattaisi vielä juuri mahtua).

Kävin tänään tuliaisostosten lisäksi kaupungilla lounaalla ja pyörimässä muutamissa kaupoissa. Kiertelin vain ja hukkasin rahaa. Keskustorilla on ruokamarkkinat, ostin päivällä muutaman croisantin kotiin. Illemmalla kävin viemässä ystävälle kirjan lainaan ja sain samalla hyvin syyn piipahtaa ostamassa jogurttijätskiä. Kotimatkalla eksyin italialaisten pitsakojulle. Ostin palan margheritaa.

Kojulla oli monta miestä, yksi kysyi puhunko italiaa. Hymyilivät paljon ja puhuttelivat signorinaksi. Tunsin olevani hieno nainen, young lady.

En ole aikaisemmin ajatellut asiaa, mutta ehkä olisi mukava osata puhua italiaa. Olisin voinut sanoa jotain sen sijaan että vain hymyilin hiljaa vähän pöljänä.

Oli kiva päivä. 

Nyt pitäisi pakata omat kesämekot laukkuun, huomenna suuntana Jyväskylä ja toivottavasti pääsen halaamaan tätä kyseistä pikkuista heti huomenna.

Tiedossa on myös kesän ehdoton ykköstapahtuma Payback Jam Veturitalleilla lauantaina. Jos kalenteri näyttää tyhjältä viikonlopulle niin tulkaa tekin! En usko että petytte. Jyväskylä on kiva kaupunki, varsinkin kesällä.

EN: Summer things for one little girl who I miss very much. I hope I get to see her tomorrow when I travel to Jyväskylä for five days. Can't wait!

Eläimellistä menoa...?

On vasta maanantai, mutta tuntuu että viikko on kestänyt pitkään. Olen jo ajatuksissani perjantaissa ja junamatkalla kotiin... tai siis toiseen kotiin. Koko viikko on niin täynnä kaikkia kivoja suunnitelmia että melkein hengästyttää kun ajattelee miten nopeasti päivät kipittävät eteenpäin.

Viikonlopun kirppisreissulta löytyi tällainen pikkulaukku, joka jotenkin valloitti minut. Vaikka siinä onkin hieman sellaista mauttomuuden riskiä. Mutta, uskon yhdistelyn jaloon taitoon :) !

Pikkulaukut kestävät käyttöä ehkä hippasen enemmän, koska painoa niihin saa ahdettua vähemmän. Niinpä annoin tälle mahdollisuuden, vaikkei materiaali ole kyllä nähnyt mitään muuta kuin muovia.

Mahtuu just lompakko. Eipä sitten oikein muuta.

Ehkä opettelen uudelleen sen taidon, kun viikonloppuna lähdettiin ulos mukana puhelin, henkkarit ja 20€ käteistä. Hyvin pärjättiin aina. Sitten kun ei pärjätty, niin oli aika lähteä kotiin. Miten niin sitä vanhetessaan viisastuu?

EN: My new little plastic treasure from flea market :)

Laukkuhaaveita jälleen: Lumi SS13

Menin ihan vähän kurkkimaan Lumin sivuille tulevia uutuuksia ja ihastuin näihin Lookbook-kuviin päätä pahkaa. Olen ajatellut, että seuraava laukkuhankintani olisi vaalempi/ruskea, näistä jokainen osui ja upposi.

Kuva/ Pictures: Lumi Accessories

Etenkin tuo viimeisen kuvan pikkulaukku marjapuuron värisenä on puhdasta rakkautta. Nämä haaveet tuntuvat jotenkin myös järkevämmiltä kuin se sitruunankeltainen salkku... jäin loppujen lopuksi miettimään nahkaisen salkun painoa ja se sai minut vähän epäröimään. Onneksi olen malttanut mieleni. Haaveilu on hauskaa.

EN: I fell in love with this lookbook photos from Lumi SS13 collection. My favorite is maybe the little one in the last picture, but it's really hard to decide ;)

Laukkuhaaveita tälle vuodelle

Olen pohtinut hiukan pikkuisemman arkilaukun hankintaa rakkaan matkurini rinnalle. Cambridge satchel companyn salkut ovat tällä hetkellä saaneet minut kallistumaan heidän kannalleen. Ongelma on kuitenkin sama kuin Kånkenin kanssa aikanaan, minkä värin sitä valitsisi?

Kuvat/ Pictures

Oikeastihan tilauksessa oli "ihanperus" arkilaukku ja mieluiten jossain ruskean sävyssä.

Kummasti kuitenkin houkuttelee tuo sitruunankeltainen. Tai possunpunainen. Malliltaan tykkään tuosta, jossa on myös päällä kantokahva. Sen nimi on The Batchel. Eikä punainen värikään ole huono... oi voi.

Teettekö te yleensä järkeviä vai idioottimaisia laukkuhankintoja?

Toisaalta, jos rakastaa sitruunankeltaista niin eihän sen hankinta ole idioottimaista lainkaan... Ja kuinka vaikeaa voi yhdistäminen muka olla jos pukeutuu yleensä mustaan, harmaaseen ja valkoiseen?!

Rannalla kera matkurin

Viikonloppuna kuvailtiin paljon. Jyväskylän parhaan kuvaustiimin kanssa tietenkin (ilmoittakaahan miten haluatte että kunnia ilmaistaan täällä). Siksi saattekin tänne muutaman erilaisen valokuvan. Ihan järkkärillä otettuja. Jopa ehkä asukuviksi luettavia (jos tohdin julkaista)... jännittää.

Kuva/Picture: Team Rico&Ässä

Lähdetään kevyesti liikkelle. Muistan kertoneeni, että sain tuo Marimekon laukkuni siis viime jouluna itselleni pitkän haaveilun jälkeen. Siitä pitäen se onkin ollut käytössä koko ajan. Rakkautta ensi silmäyksellä. Isompi koko on täydellinen reissuun ja... no, oikeastaan mihin vain. Ainoastaan joinakin harvoina päivinä huomaan haaveilevani myös pienemmästä laukusta, joka olisi kevyempi noin päivittäisessä työkäytössä. 

Laukun nimi on Matkuri ja sehän sopii. Olen eräänlainen matkuri itsekin.

Eilisen löytöjä

Eilisen kierroksen saldona: myyrämagneetti Tallipihalta ja laukku Kyttälän kirppikseltä (josta en muuten ole koskaan ostanut yhtään mitään). Menimme ovesta sisään erään kahvipannun perässä, mutta en tohtinut jättää tätä rassukkaa hyllyyn.

Laukku on todella siistissä kunnossa, väri on ehkä luonnossa vielä himpun verran sinisempi. Hintaa laukulla oli 2,5€ ja se on juuri sopivan kokoinen. Sellainen kaupunkilaukku. Mukaan rahat, puhelin ja avaimet.

Tuota magneettia ei varmaan tarvitse perustella millään.

3 x laukku

Vielä pari päivää ja sitten on loma. Lomalla aion kantaa huolettomasti mukana ainoastaa vähän tavaraa. Kun laukkuun mahtuu avaimet, kamera ja jätskirahaa se on riittävän suuri. Tässä kuvaa muutamasta

Luulin ennen, että clutch-malliset laukut eivät ole tällaista huithapelia varten, mutta luulin väärin. En ole vielä kertaakaan unohtanut laukkua tai tiputtanut sen sisältöä teille teitymättömille. Tavaroista tulee ehkä pidettyä vähän parempaa huolta, kun laukku ei automaattisesti roiku kiinni itsessä.

Tuo Hennesiltä ostettu olkilaukku on viimekesäinen ja kannan suurta huolta sen kunnosta. Mikseivät lempijutut voi vain kestää ikuisesti?