Banaanikakku

Lauantain kunniaksi herkkuohjetta. En ollut tehnyt tätä varmaan kymmeneen vuoteen, mutta oli kyllä huippuhyvää. Tällä ohjeella taikinasta riittää kahteen leipävuokaan. Tekijästä riippuen.

Eikä se ole niin tarkkaa näiden määrien kanssa. Itse mittailin sokerin ja jauhot kahvikupilla (vajaa 2 kuppia sokeria ja 3 kuppia jauhoja).. Että toivottavasti tämä "virallinen" ohje vastaa jotenkuten todellisuutta. 

3 kananmunaa

3 sokeria 

1 dl kermaa

1 tl soodaa

200g sulatetua voita/ margariinia

2-3 banaania

 5 dl jauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

Voitele vuoat ja korppujauhota ne kevyesti. Muussaa banaanit haarukalla ja sulata rasva.

Vaahdota voit ja sokeri vaahdoksi. Sekoita sooda kermaan ja lisää joukkoon. Lisää seuraavaksi sula rasva sekä banaanit ja lopuksi jauho, johon olet sekoittanut leivinjauheen ja vaniljasokerin. Jaa taikina vuokiin ja paista 200 asteessa kunnes kakku alkaa hieman irrota reunoista. Voit koittaa kypsyyttä haarukalla jos olet epävarma. Muistelisin, että paistamiseen meni noin puolisen tuntia.

P.s Tuo uusi säkövatkain on ihan paras. Tehokas ja hiljainen. Niin ruma että on melkein jo hieno :)

Jyväskylässä tapahtuu: Oh Clare

Mainostan seuraavaa tahoa omasta halustani. Tanssijuttuja on mukava jakaa, seuraa siis mainos:

Jos olet Jyväskylässä ensi viikonloppuna, niin suuntaa ihmeessä Kaupunginteatterin pienelle näyttämölle katsomaan Nollapisteen Elsa ja Malwiina Heikkilän duetto Oh Clare! Lisätiedot alla. Menisin itse, mutta olen taas väärässä kaupungissa...

Kuva lainattu 

OH, CLARE29.9. klo 13 ja 17 

Jyväskylän kaupunginteatteri, pieni näyttämö.

Koreografi: Elina Pirinen

Tanssijat: Elsa ja Malwiina Heikkilä

Tuotanto: Elsa ja Malwiina Heikkilä sekä Elina Pirinen

Liput: 15 /10 euroa

Koreografi Elina Pirisen koko illan uutuusteos Oh, Clare on esitys kahden naisen välisestä suhteesta. Se hylkii kilpailua, kateutta, ivaa. Se hellii ja vaalii solidaarisuutta, keskinäistä kannustamista ja ylitsevuotavaa ihailua ilman piilotettuja agendoja. Teoksen tanssivat jyväskyläläislähtöiset tanssijat Elsa ja Malwiina Heikkilä, joiden oikea siskossuhde luo persoonallisen, suoran, humoristisen ja kauniin maaperän tanssille, tekstille ja musiikille. Teos jaettavaksi niin sisarusten omaaville, sisarkaihoisille kuin solidaarisuusnälkäisille naisille ja miehille.

Jo tekstin perusteella vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta. Tsemppiä tytöt esityksiin! Toivottavasti näen tämän jossain myöhemmin...

Apinan arkistoista: peitto pikkuiselle

Kummityttöni on jo oli yksivuotias.. voi sentään. Tässä vielä ohje hänelle tehtyyn peittoon <3 Julkaistu alunperin 04/2011.

Elämääni on tänä kesänä saapumassa muiden muutosten lisäksi yksi aivan erityinen pieni henkilö, joten oli aika aloittaa jonkun aikaa hautunut peittoprojekti. Inspiraation sain taas Kalastajan vaimolta, mutta ihan itse askartelin hienon kaaviokuvan:

Neulon peittoa tasona, reunuksen silmukat neulotaan oikein sekä oikealla että nurjalla puolella. Reunus on siis 4 riviä alareunassa ja neljä silmukkaa molemmissa sivuissa. Muutoin peitto on "tilkullinen", O= sileä neule ja X= helmineule. Jokainen ruutu on 10 silmukkaa leveä ja  14 riviä korkea. Oliko sekavaa? Idea selviää varmaan kuvasta :)

Peittoa on mukava tehdä, mutta tästä tulee taas kerran todellinen lankasyöppö. Olen tehnyt nyt n. puolitoista ruutua ja lankaa on mennyt 100g :) Tarvitsen jonkun parikymmentä kerää lisää...

Lankana on tällä kertaa Dropsin Eskimo, peitosta tulee aika paksu. Teen työtä 80cm pyöröpuikolla nro 8. Toivottavasti tämä valmistuu niin, että vauva on tarpeeksi pieni mahtuakseen peiton alle :D Laitan kuvaa valmiista työstä toivottavasti alkukesästä.

Ja kuvat valmiista työstä 07/2011:

Eilen vein tosiaan villapeiton omistajalleen. Vielä hän on niin pieni, että mahtuu vaikka vähän kierimäänkin :) Kummitädin hermo piti siis loppuun asti ja peitto valmistui ajallaan.

Edit 10/2013: Peiton mittoja on kyselty, omalla käsialallani tästä tuli about 90 x 75 cm. Lankaa kului  paljon... tavallisella vaa'alla ei saatu punnittua, mutta varmaankin noin kilon verran. 

Juoksemisesta ja motivaatiosta

Oikeasti olisi kai pitänyt otsikoida "lenkkeilystä...", koska teknisesti myös kävelen usein. Mutta se olisi kuulostanut jotenkin keski-ikäiseltä.

Ajattelin kirjoittaa hiukan tästä uudesta harrastuksestani nyt (muutakin kuin kenkäasiaa), kun muutamia kuukausia on jo menty onnistuneesti eteenpäin. Onnistuneella kehityksellä tarkoitan, että lenkille lähdöstä on hiljalleen tullut osa elämää ja tietynlaista arkirutiinia. Minä haluan lähteä ulos.

Pohjaksi tälle kaikelle; olen aina vihannut lenkkeilyä. Tanssivuosinani en voinut käsittää kuinka joku jaksaa vain jolkotella eteenpäin, sehän on koko ajan sitä samaa liikettä. Minulla on myös aina ollut huono kestävyyskunto, koska treenini on aina keskittynyt nopeaan ja räjähtävään voimaan. Tämäkään ei ole varsinaisesti innostanut juoksuharrastuksen pariin. Minulla on tapana vältellä asioita, joissa en ole heti tai heti kohta hyvä.

Tanssista on tullut tosiaan pidettyä nyt jo kahden vuoden tauko, erilaisistakin syistä jotka sinänsä ovat oma tarinansa. Aloitin vuosi sitten uuden työn, jossa en liiku vaan istun päivät pitkän näppäimistöä hakaten. Viime vuosi ja varsinkin kevät ovat olleet raskaita, eikä minulla ole ollut energiaa liikkua. Ja sitten yhtenä päivänä kesän lopulla heräsin. Olin väsynyt ja joka paikkaan sattui.

En tarkkaan muista, miksi ensimmäisen kerran lähdin. Jos rehellisiä ollaan, niin varmaankin siksi että ajattelin että "tätä voi ainakin prkl tehdä ilmaiseksi". Tarvitsin happea ja omaa aikaa ja hiljaisuutta. Ja yhtä äkkiä se alkoikin toimia. Screw calm and go running... 

Kuva weheartit.com

Inhoan sellaisia blogeja ja lehtiä, joissa kerrotaan juuri tätä tarinaa uudestaa ja uudestaan. "Kuinka syvästi vihasin liikuntaa ja sitten löysin sen ilon". Ihan tuosta vaan. Omalla kohdallani lähtökohta oli kuitenkin helpompi, sillä en minä liikuntaa vihaa. Oma kroppa oli joskus tärkein asia, joka minulla oli ja näinpä se kai saisi olla vieläkin. Uskon, että tarvitsin sisätyön, jotta aloin kaipaamaan ulos. Aikaisemmat työni ovat olleet fyysisiä, joten päivän jälkeen ei ole ehkä yhtä paljon kaivannut rasitusta kuin nyt (ja myös sitä ulkoilmaa!). 

Parissa kuukaudessa olen huomannut selkeän eron olossa ja myös paino on pudonnut hiukan. Myös oma jaksaminen kasvaa lenkki lenkiltä ja on motivoivaa huomata, kuinka sitä jaksaa vielä yhden sähkötolpan välin :) Tämä osa lenkkeilyhypetyksestä on siis totta, oman kehityksensä huomaa kyllä. Uskon, että aloittainen on varmasti aina perseestä, oli laji mikä tahansa. Parin kuukauden jälkeen kuitenkin sitä joko taipuu ja alkaa tuntea jotakin muutakin tai sitten ko. juttu ei vain ole sinua varten. En uskalla vieläkään arvailla, kuinka kauan tämä jatkuu omalla kohdallani. Ei se ilo joka päivä tule ihan tuosta vaan. Välillä tämä on edelleen ihan perseestä. Talveksi on joka tapauksessa kehitettävä joku korvaava laji, sillä ainakaan omia keuhkojani ei ole suunniteltu pakkasessa juoksenteluun. Nyt kuitenkin tuntuu hyvältä.

En juokse sykemittarin kanssa, en laske kaloreita tai tavoittele mitään tiettyä matkaa tai aikaa. Jos jonakin päivänä tuntuu, että haluan juosta täysiä 200 metriä ja kävellä loppumatkan, niin sitten teen niin. Jonakin päivänä juoksen, tai hölkkään, toisena pelkästään kävelen. Varmasti teen tuhansia virheitä ammattilaisten silmissä, mutta tiedän kyllä ettei minusta tule maratoonaria. Tärkeintä on tässä vaiheessa mielestäni se, että lähden lenkille. 

Jään siis tutkailemaan, kuinka pitkään tämä onnistuu. Muita liikkunnan kanssa taistelijoita? Kaikki vinkit otetaan vastaan liittyen siihen hetkeen kun ulkona on kymä ja sataa, sisällä on lämmintä ja suklaata. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin itsestään huolehtimisesta. Terveydestä. Jännä, että siitä on välillä niin hankala motivoitua. 

Lisää liikuntajuttuja tulee jatkossakin, jollei yleisö vastusta? Lupaan, ettei liian usein. Tai liian pitkiä... niinkuin tämä.

Mielenkiintoista

Olen seurannut REVS magazinen matkaa alusta asti, vaikka en ehkä aivan kohderyhmää olekaan. Kiinnostuin kuitenkin alunperin siitä, että joku tekee nyt jotakin aivan erilaista.

Tykkään lehden suuresta koosta, paksusta paperista ja kuvista, joita en aina tosin ymmärrä. Mutta eikai sitä tarvitsekaan aina ymmärtää, riittää että joku asia herättää tunteita. Kiinnostusta tai epävarmuutta. Tai mitä nyt tahansa.

Jään siis toistaiseksi REVSin matkaan ihmettelemään. On kivaa, että lehden voi toistaiseksi noutaa veloituksetta, Tampereella ainakin Design Boulevardilta joka on symppis kauppa ja tutustumisen muutenkin. Uusimman numeron saa nyt kahdella kansivaihtoehdolla. Pidän itse tuosta naismallista enemmän, mutta hienoja molemmat. Muita REVSiä seuranneita? Luetteko jutut vai katsotteko vain kuvia?

Seuraava kotiprojekti: kodinhoitonurkka

Täällä 26 neliön kopissa on kuin onkin vielä ainakin neliö käyttämätöntä tilaa! Niinpä päätin, että tarvitsen kodinhoitonurkkauksen.

Nurkkaan tulossa siis hyllykkö ja muutama laatikko säilytystä vasten. Ajattelin, että hyllyyn saisi sitten pinottus pyyhkeitä, lakanoita ja sellaista. Saisin sitten taas senkistä lisää tilaa jollekin muulle. 

Pienessä asunnossa suurin haaste on säilytystilan löytäminen. Sen jälkeen pitäisi saada vielä tehdyt ratkaisut vaikuttamaan vaivattomilta ja juuri tänne mitoitetuilta. Ei ole helppoa, mutta onhan minulla aikaa. Valmista ratkaisua varmaankin ensi viikolla. Joka tapauksessa se jää keittiön oven taakse, joten kunhan saan jotakin tehtyä niin voiton puolella ollan :)

Ihanaa vai ei?

Luin aamulla mielenkiintoisen jutun syyskuun Trendistä, siinä käsiteltiin blogien ihanuutta ja niiden muodostamaa kuvaa siitä, että elämä olisi aina jotakuinkin ruusuista. Jutussa pohdittiin, kaivattaisiinko blogimaailmaan enemmän arkirealismia.

On totta, että monet blogit edustavat vain sitä "kaunista arkea". Esineet asetellaan kuviin, asunto siivotaan, vaatteet silitetään ja kuvataan kasvot oikeasta kulmasta. Apinan päiväkirjan kanssa olen toiminut vähän milloin mitenkin. Esimerkiksi kosmetiikkakuvat otan mielelläni muualla, kuin vessan kaapin hyllyllä keltaisessa valossa. Joitakin kuvia asettelen hiukan, toisia en. Esimerkiksi kaikissa peilikuvissani vilahtaa usein kuivuvaa pyykkiä, petaamaton sänky tai jotakin muuta epämääräistä. Se johtuu kuitenkin enemmän siitä, etten ole ajatellut asiaa, kuin siitä, että olisin tietoisesti halunnut tuoda sitä "oikeaa elämää" tänne blogiinkin.

Itse olen tavallaan koko kysymyksen suhteen kannalla "en osaa sanoa". Liikaa arkirealismia en blogimaailmaan toivo. En halua lukea negatiivistä tilitystä (ellei se ole erittäin hyvin kirjoitettua) joka tuutista. Sitä on varmasti meillä jokaisella omassa elämässä jo tarpeeksi. Toisaalta taas huomaan piristyväni, kun joku bloggari päräyttää sieltä hattarakuplastaan edes aika ajoin että "perkele" ja paljastaa itsestään jotakin enemmän kuin vain sen Ruususen kuoren.

Trendin jutussa kirjoittaja pohti, onko vaaleanpuneinen maailma haitaksi ja alkaako todellisuus hämärtyä vain tätä ihanuutta läpikahlatessaan. Hän oli huomannut jättävänsä yhä useammin ikävät jutut ja esimerkiksi uutiset lukematta. Itse en ole tästä huolissani, seuraan uutisia ja muuta maailmaa edelleen saman verran kuin ennen blogimaailmaan tutustumistakin. Tässä suhteessa voisi kyllä vielä parantaakin! Koen kuitenkin, että blogit ovat vain yksi osa mediaa, yksi osa hömppäämaailmaa, yksi pieni osa omassa elämässäni. Tälle maailmalle on tietty aikansa viikosta, muille asioille on tietty aikansa viikosta. Miksi yhden asian pitäisi sulkea toinen pois?

Apinan päiväkirja pysyy jatkossakin yhtä realistisena tai epärealistisena kuin tähänkin asti. Ymmärrän hyvin myös jutussakin esiintyneen näkökulman siitä, ettei pahoja asioita blogeissa käsitellä niin usein jo pelkästään yksityisyyden suojelemisen takia. Tästä pidän itsekin kiinni, vaikka teitä onkin siellä verrattaen vain muutamia ja vaikka te kaikki olettekin tähän asti ihania olleet <3 On kuitenkin kivempi jakaa pääasiassa hyvää mieltä kuin pahaa mieltä.

Mitä mieltä te olette ja lukiko joku muu jutun? Onko blogeista tullut yksi suuri vaaleanpunainen hattaramaailma, vai onko tämän paikan tarkoituskin olla hiukan sievempi kuin elämän muuten?

Uusiokäyttöä

Kävin muutama viikko sitten ostamassa tähän talouteen pari kynää. Sitä ennen minulla oli yksi kuulakärkikynä ja yksi lyijykynä. Molemmat aina hukassa.

Muistatteko kun muuttaessani ostin H&M Home-osastolta muutaman kornin kynttilän? Nyt on toinen näistä poltettu loppuun ja pestynä toimii myös kynäpurkkina.

Kuumalla vedellä liottamalla purkin pohjasta sai irti sen metallijutun, jossa sydänlaska oli kiinni. Pohjasta tuli siis tasainen, eikä purkissa ole steariininjämiä tai muutakaan jälkeä. Olen vieläkin vähän kahden vaiheilla tuon etiketin suhteen, mutta senkin saa varmasti myöhemmin liotettua pois jos alkaa tehdä pahaa.

Olen aina iloinen, kun löydän asioille uusia käyttötarkoituksia tai jokin tavara saa uuden kodin. Tuo purkki on sen verran tukeva, että nämä toimisivat varmaan myös keittiössä ruokavälineiden säilyteksessä tai kylpyhuoneessa... katsotaan montako näitä lopulta ilmaantuu. Ilman noita tekstejä kuitenkin, luulisin.

P.s Illalla pitkästä aikaa vähän pohdiskelevampi juttu tulossa...

Kukkuu!

Joko olette ihan kypsiä näihin pelikuviin? 

Eilisen arkijuhlinnan jäljiltä olen pitänyt tosi leppoisan perjantain. Töiden jälkeen suoraan kotiin siivoamaan, lenkille ja ruuan laittoon. Sytytin monta kynttilää ja nyt on aika mukava olla. Olen myös jo valmiiksi iloinen siitä, että huomiselle ei ole mitään ohjelmaa! Saan nukkua kuinka pitkään tahansa ja kun herään, on hyvä olla.

Kuvassa huomioitavaa oikeastaan se, että ensimmäinen huiviprojektini on edelleen käytössä, mutta venähtänyt kyllä hieman liikaa. Ohjeessa liian paljon silmukoita tälle langalle siis ja ehkä muutenkin. Täytyykin käydä kirjoittamassa siihen ohjeeseen. Paita on Stadiumista ja se on huippukiva! 

Väsynyt ja onnellinen

Tänään juhlittiin yhden ystävän syntymäpäivää. Sellaisen ystävän, jonka löysin sattumalta. Tuli niinkuin bonuslahjana toisen ystävän mukana. Ja silloin kun en voinut pyytää ketään valitsemaan niin tämä sanoi: olen sun puolella.

Siksi meni blogin kanssa myöhään, hyvästä syystä. Juotiin arkena kuohuviiniä lempiravintolassa. Ja sain kutsun tosi hienoihin pukujuhliin. Ja sovin virallisesti vihdoin marraskuisen reissun Tukholmaan, elokuvan ensi-iltaa. Vaatekriisi, täältä tulen. Hitaasti ja varmasti.

Kuva

Asunto, tai koti, näyttää tällä hetkellä siltä etten kehtaisi päästää tänne sisään edes omaa äitiäni. Onneksi olen vihdoin viikonlopun kotona, huomenna alkaa raivaustyö. Tällä hetkellä ei voi mennä ilman valoja edes vessaan, aivan liikaa kulkuesteitä.

Näyttää paljon siistimmältä, kun tiskit ovat piilossa sängyn alla seuraavaan sateeseen asti." 

-Muumimamma

Sataa sataa ropisee

Jälleen alkaa se aika, kun kunnollisia valokuvia ei saa helposti sitten millään. Lähdet töihin- pimeää. Tulet töistä- pimeää. Onneksi iphotolla saa kivasti ylivalotettua kaikki otokset jälkikäteen.

Olen tykästynyt todella paljon näihin hiuskoristeisiin tai pyörylöihin, jotka saa kiepautettua ponnarin ympärille. Tekevät päivästä heti jotenkin viimeistellymmän. Uusimman nappasin eilen ginasta, tai GT se vissiin täällä blogimaailmassa lyhennetään. Jäin vielä miettimään seeprakuvioista, sekin voisi olla ihan hauska.

Ulkona sataa... piti nopsasti hyökätä lenkille mutta jäinkin tähän sängylle mutustelemaan pähkinöitä. Ehkä sitten huomenna. Viimeistään.

Minä kello 07 aamulla

Heissan muruset.

Väsähdin viikonlopun jälkeen aivan täysin. Sunnuntaina olin kahdeksan pintaan jo kotona ja mietin saako mennä nukkumaan. Meninkin jo ennen yhdeksää. Sama toistui eilen.

Tänään jaksoinkin jo sitten lenkille. Ja sitä ennen ostin mustan puuvillaneuleen Gina Tricotista. Ihme. Luulin, että myyvät siellä pelkkää tekokuitua mutta nyt siellä olikin vaikka mitä kivaa. Mukaan tarttui myös muutama pieni arjen piristys, niistä lisää toiste. Tykkään, kun tulee vastaan positiivisia yllätyksiä ruokatunnilla.

Yritin ottaa teille aamulla kuvaa heppakorusta, jolla kiinnitin tuon harmaan huivin. Tämä parasta, mitä aamulla sain aikaan. Ehkä siitä jonkinlaista tunnelmaa välittyy, ja ompahan tähänkin juttuun kuva. Jatketaanhan viikkoa hieman reippaammalla otteella!

Huivi on Benettonin ja silkkineule jostakin alennusmyynnistä. Se pyörii parhaillaan pesukoneessa ja kirjoitan tätä jotta en vahtaisi luukun luona sydän syrjällään kuinka sen käy. Hyvin sen varmaan käy. Käsinpesuohjelma ja kaikki. Mikä voisikaan mennä pieleen...

Tööt

Jyväskylässä taas. Makaan pikkusiskon sohvalla ja yritän suostutella itseäni ylös... olisi vielä noin tuhat asiaa puuhittavana ja sitten lähtö illan juhliin. Tämä syksy on jotenkin nyt tuupattu täyteen kaikenlaista tapahtumaa... ehkä se sitten jouluksi rauhoittuu.

Päivän piristykseksi teille kuva Tampereen Aleksanterinkadun seinämaalauksesta, löytyy siitä heti ennen lemppariravintolaani 2h+k. Kivaa, että kaupunkikuvaan tulee välillä tällaisia erilaisempiakin juttuja.

Nyt musat täysille siis ja uusi päivä alkakoon! Juhlarikasta lauantaita!

Ei siitä haittaakaan ole jos pakkaus on maailman suloisin

Tässäpä esittelen yhden esimerkin sellaisesta asiasta, jota kukaan ei tarvitse. Hohtokuulat.

Ihastelin Body Shopissa Lily Cole- sarjan pakkausta jo kesällä, mutta silloin pystyin vielä vastustamaan kiusausta. Nyt hinta oli alennettu ja minulla oli käyttämätön kymmenen euron bonuskupunki; ratkesin. Ihan vain oikeastaan sen takia että pakkaus on varmasti yksi söpöimmistä asioista jonka olen kotiini tuonut. Ei tuolle voi kuin hihitellä ohi kävellessään. Olen vanhemmiten alkanut taantua tytöksi.

Pienenä puolustuksena tiedän jo nyt, että tästä tulee pitkäikäinen kumppani. Minulla on ollut jo vuosia Body Shopilta samalla pallorakenteella aurinkopuuteri, joka vain kestää ja kestää eikä mene miksikään. Talvikuulas iho on siis toivottavasti haaveina useina talvina peräjälkeen.

Voi tuota vippaa. 

Ensi talven esikuva

On aika herätä todellisuuteen: tulee kylmää ja pimeää. Päivetyksestä on ihan turha haaveilla, varsinkaan nyt kun sitä ei ole saanut edes kesän aikana pysymään iholla. 

Kuva Googlen kuvahaun kautta

Terveen ulkoilmaihmisen sijan inspiroidun siis tänä talvena Lumikista. Ostin jo vaalean meikkivoiteen (kesän sävyttävä päivävoide alkoi käydä liian tummaksi) ja hohtukuulia. Aion olla vaalea ja kuulas talvinen prinsessa. 

Mites te? Kuluuko itseruskettavaa kahmalokaupalla?

Hömppäostoksilla aurinkoa kaipaamassa

Eilen menin piipahdin Body Shopissa oikeastaan ihan muilla asioilla, mutta kun huomasin että suosikkituoksuni kesäversio oli nyt alessa niin nappasin sen mukaan. Ja tykkään kyllä tästäkin. Kesäraikas syksy edessä siis.

Pidän ylipäänsä raikkaista tuoksuista, jotka eivät ole liian makeita. Pienen sulattelun jälkeen olen alkanut lämpeämään myös Clean-sarjalle, vaikken aiemmin ymmärtänyt miksi pitäisi tuoksua puhtaalta pyykiltä. Nyttemmin olen ymmärtänyt että juuri siksi kun puhdas puuvilla tuoksuu aivan ihanalta. Kicksiin olisi taas alennuskuponki käyttämättä...

Tuoksut ovat minulle tosi tärkeitä, liitän niihin vahvasti tunnetiloja muistoja jostakin hetkestä tai ihmisestä. Hyväntuoksuiset ihmiset harvoin ovat kovin ilkeitäkään. Vai olenko väärässä? Mitkä ovat teidän lempituoksunne?

Kyllä roskapöntöt kertovat totuuden

Viikon loppu meni. Perjantaina kastuin läpimäräksi matkalla töistä kotiin, lauantaina kastuin läpimäräksi lenkillä. Ihana syyssade. 

Joka tapauksessa lenkin jälkeen on luvallista tehdä aina ihan mitä vaan koska "olen käynyt lenkillä". Voi syödä suklaakakun. Tai lähteä juhlimaan. Tai jäädä sänkyyn kolmen peiton alle ja olla soittamatta kenellekään. Koska sitä on jo ollut reipas, on jo suoriutunut.

Kuva ei nyt oikeastaa liity mitenkään mihinkään. Hymähdin vain ajaukselle kotimatkalla.

Pohdin tässä että lähdenkö lenkille vai lähdenkö ensin ostamaan uudet lenkkipöksyt. Vai kumpaakaan. Voisikohan tuota yllä olevaa ajatusta venyttää... kävin eilen lenkillä.

P.s Ankka lähtee Elsalle ja Usvalle, pitäkää siitä hyvä huoli :) Laittakaahan minulle osoite, johon postitan...

Perjantai: hampuusi liikenteessä

Tämän perjantain vaatetus ja tunnelma on ollut yhtä hampuusimaista kuin alla oleva kuvakin. Kävin töiden jälkeen juomassa pari rommipaukkua (salaa merirosvo) ja sitten kipitin kaupan kautta kotiin. Ostoskassista löytyi pitsaa, suklaakarkkeja ja uusin Trendi. Siinäpä vasta villit iltasuunnitelmat.

Tilasin muuten Trendin juhannuksena, mutta yhtään numeroa en ole saanut. Olen maailman ainoa ihminen joka oikeasti yrittää tilata lehden eikä onnistu :)

Ihanaa perjantaita kaikille. Syvennyn nyt ruokaan ja maailman muihin parhaisiin puoliin.

P.s Arvonta on päättynyt. Siihen osallistuneita oli kaksi, laitan voittajalle sähköpostia kunhan se on selvillä :)

Kuppi kahvia, kyllä se siitä

Elämästä on tullut kamalan hektistä nyt kun välillä pitää ehtiä lenkille... hittolainen. Nyt kun ilta on alkanut taas pimentyä niin tuntuu, etten ehdi tekemään mitään. Tosin olen hidastunut huomattavasti nuoruusvuosistani :) Esimerkiksi asunnon siivoamiseen meni ennen puoli tuntia, nyt sen suunnitteluun menee kolme päivää.

Tänään on pannukakkupäivä, joten tänään ei muuta kuin muutama jonninjoutuva lörpöttelylause. Kyllä joinain päivänä ihminen tarvitsee pannukakkua enemmän kuin blogiaan :)

Osallistukaa arvontaa, siellä on tällä hetkellä kaksi osallistujaa niin että voittomahdollisuudet ovat verrattaen tosi hyvät. 

Sydämen syke

Tiedättekö niitä päiviä, kun sitä haluaa tuntea olevansa jotakin, mitä ei aivan ole. Minulla on menossa sellainen vaihe ja sen lisäksi tunnen hillitöntä vetoa punaisiin kenkiin. Nämä kaksi asiaa yhdistyvät seuraavassa parissa

Minna Parikka/ Heartbeat pump

Voi hyvä tavaton miten kauniit ne ovat. Minusta ei vain ehkä koskaan tule sellaista naista, joka pärjäisi noilla kengillä. Olen ensinnäkin huomannut että 8cm alkaa olla koroissa se mukavuusaluen loppu. Sitäpaitsi tuollaisia kenkiä käyttävät vain Kohtalokkaat Naiset. Sellaiset, joiden kaapista löytyy pikkumustia ja joiden huulipuna pysyy aika paikallaan. Sellaiset, jotka vetävät miehen perässään taksiin kravatista. Sellaiset, joiden sukkahousut eivät rikkoonnu.

Oli miten oli, taidan haluta syksyyni yhden punaisen parin. Ehkä voisin joka tapauksessa olla hiukan kohtalokkaampi. Tai jos ei muuta, niin punaiset kengät voisivat tuoda syksyn pukeutumiseeni hieman väriä. Nyt nimittäin tunnen suurta tarvetta pukeutua pelkkään mustaan. Kaikki muu tuntuu väärältä. Musta on uusi musta.

P.s Nuo kengät ovat nyt alennuksessa1 Toivottavasti joku rohkeampi ne sieltä nappaa!

Anna ankalle koti- apinan päiväkirja arpoo!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT

Hei ihanaiset,

En ole sitten ehtinyt tänne villiltä viikonlopun juhlinnalta ollenkaan. Lupailin kuitenkin tälle viikolle pientä arvontaa; juhlitaan nyt vaikka uuden blogin alkavaa kuudetta kuukautta ja yli sataa tekstiä sekä kaikkia teitä jotka jotka täällä olette jaksaneet vierailla! Osa putosi osoitteen muutoksen myötä... toivottavasti tekin löydätte takaisin tai seuraatte nykyään salaa :)

Palkintona siis huippuhieno kylpyankka!  Pakettiin lähtee myös suosikkini Polka Jamin keittiöaiheinen kortti tai pari. (Tarvitseeko tässä erikseen enää mainita että arvonta ei ole sponsoroitu?!)

Syksyn mahtavimpaan kilpailuun pääset osallistumaan näin: Jätä kommentti jossa A) Annat palautetta blogista/toivot jotakin sisältöön littyen ja/tai B) kerrot minne kaikkialle ankan kanssa matkustaisit? Tokihan kaikki matkalle lähtiessään pakkaavat mukaan oman kylpyankan.

Kaikki (sääntöjen mukaiset) kommentit lasketaan, mutta anonyymit keksikööt nimimerkin ja jättäkööt vielä sähköpostiosoitteenkin kommenttikenttään että tavoitan sitten myöhemmin oikein tyypin. Mukavaa tietysti olisi, että osallistujat oikeasti lukisivat tätä blogia edes joskus :) Tiedän että tämä arvonta levinnee palkintohaukkojen keskuuteen saman tien :) Onnea kaikille tasapuolisesti ja kiitos että olette siellä! Aikaa osallistua on ensi perjantaihin 7.9 klo 18 asti. Voittaja julkistetaan sitten viikonloppuna.