Parasta Nizzassa: Vieux Nice ja pieni nahkakauppa

Nizzan vanha kaupunki on kaunis ja helposti saavutettavissa. Massénan aukiolta vain portaat alas ja olet perillä.

Pidän vanhoista kaupungeista aina.

Ne ovat turistipaljoudesta huolimatta jotenkin tunnelmallisia.

Vanhassa kaupungissa kannattaa vain kuljeskella ja fiilistellä. Me syötiin Nutella-crepsejä yhdestä kahvilasta. Paikat oli vähän rempallaan, mutta tarjoilijalla oli maailman kaunein oranssi kihara tukka ja pihalla hipsutteli mäyräkoira joka oli varmaan satavuotias. Tarkistivat sata kertaa että eihän musiikki ole meille liian kovalla. Ei ollut.

Yhdellä kadulla oli kalanpää keskellä tietä, kuka lie sen unohtanut.

Herkkukauppojakin löytyi, tosin haluaisin tietää että miten aina vanhassa kaupungissa paikasta riippumatta myydään appelsiinimarmeladia paikallisena juttuna? Onko niin, että se on vain kaikkien kansallisuuksia peruspilari. Marmeladi. Ihmeteltiin purkkeja ja syötiin jäätelöä Fenochiolla, jossa on 100 eri makua. Suosittelen, mutta menkää päivällä kun ei ole niin ruuhkaa. Parempi palvelu ja jää parempi mieli.

Syötiin myös pitsaa, jota myös hieman kiukkuinen italiailainen setä. Yksi pala maksoi 3,50€ ja lähti näklä. Homma toimi niin, että tilasit jotain listan mukaan jonka jälkeen setä puisteli päätään ja osoitti tiskiltä mistä vaihtoehdoista saat valita :)

Löydettiin myös kenties maailman ihanin nahkakauppa, Atelier Cuir Cousu Main (lukee oven yläpuolella). 

Valikoitiin sandaaleja varmaan tunti sellaisessa 10 neliön liiketilassa. Paikkaa piti vanhempi herrasmies, josta tuli mieleen Pinokkion tekijä. Liikkeessä oli lisäksi töissä nuorempi tyttö. Tekivät kenkiä siinä samalla kun me yritettiin päättää eri vaihtoehtojen välillä. Siskoni sandaaleihin tekivät muutamia säätöjä, jotta remmit istuvat varmasti. Omat käsityönä tehdyt nahkasandaalini maksoivat 40 euroa. Osoite on 6 Rue Saint Gaétan. Suosittelen sydämeni pohjasta jos olette lähettyvillä.

EN: My favorite things in Nice, part 3. If you are there, please go and visit the Atelier Cuir Cousu Main on 6 Rue Saint Gaétan. The most beautiful leather bags and sandals and friendly service. 

Parasta Nizzassa: Collin du Château ja MAMACin kattoterassit

Seuraavaksi kaksi vinkkiä, jos haluaa katsella Nizzaa ylempää käsin kuin rantakivien tasalta.

Kiipesimme yhtenä pilvisenä päivänä kukkulalle. Collin du Château on ihan kävelymatkan päässä esimerkiksi Massénan aukiolta. Kävelee vain rantaan ja Promenade des Anglais vie perille. Kukkula näkyy rantaan ja sinne vievät portaat on helppo löytää.

Kukkulalle on aikanaan rakennettu Nizzan ensimmäiset asutukset. Näköala huipulta on huikea ja puisto itsessään hyvin kaunis. Ovat tehneet sinne vesiputouksenkin. Suosittelen hyviä kenkiä ja vesipulloa. Matkaa voi sitten jatkaa toiselle puolelle kukkulaa ja kävellä katsomaan Nizzan satamaa ja hyvijahteja. 

Lempparijuttuni puistossa olivat kauniit katukivetykset. 

Jatkoimme itse tosiaan kukkulan toiselle puolelle, satamaan ja Garibaldin aukiolle. Päätimme hetken mielijohtesta piipahtaa nykytaiteen museossa, MAMACissa (Musée d'art moderne et d'art contemporain). Museo on ihan Garibaldin aukean tuntumassa. Sen tunnistaa sittä että se näyttää aivan erilaiselta kuin muut talot.

Todella moniin museoihin pääsee Nizzassa ilmaiseksi sisään, myös MAMAC kuuluu näihin. Rakennus on valtava ulospäin, mutta näyttelyt olivat loppujen lopuksi ihan helposti kierrettävissä. Emme tällä kertaa ihastuneet niinkään näyttelyihin, mutta onneksi MAMAC tarjosi meille kentien päivän jännittävimmän kokemuksen. Museon katolle on nimittäin on tehty rakennuksen ympäri kulkevat kattoterassit joihin pääsee kävelemään. Kuvista tätä ei ehkä hahmota mutta ollaan tosi korkealla... 

Näkymät täältäkin olivat hienot ja kävely katolla hauskaa (ja vähän pelottavaa)! Suosittelen MAMACissa vierailua ihan vaikka vain tämän takia.

EN: Favorite things in Nice, part 2. Collin du Château and MAMAC.

Parasta Nizzassa: Massénan aukio ja suihkulähteet

No niin sitten. Päätin tehdä nämä loput jutut ihan fiilispohjalta ja kertoa teille vain hiukan niistä lempijutuista, joita löysin viikon aikana. 

Koska lomailimme hyvin rennosti, emmekä tehneet viikolle sen ihmeempiä suunnitelmia, emme myöskään kiertäneet nähtävyyksiä mitenkään järjestelmällisesti läpi. Mielestäni kaupungista saa kuitenkin melkein eniten irti niin, että antaa sen pikkuhiljaa tulla luokse. Itse en saa suorittamisesta kuin päänsäryn.

Yhdeksi lempipaikoistani Nizzassa muodostui ehdottomasti Massénan aukio, joka löytyykin oikeastaan keskelta kaikkea. Aukio on mielestäni hirmu kaunis mustavalkoruudullisine kuvioineen ja punaisine rakennuksineen. Nerokkainta on kuitenkin aukion viereen tehdyt puistot. Voi te viisaat ranskalaiset!

He ovat rakentaneet kaksi puistoa joissa on pieniä suikulähteitä! Puistoon on tehty suuri kivialue joihin siis tosiaan on tehty monta kymmentä pientä suihkulähdettä ja sinne keskelle voi mennä kävelemään. Toinen puoli puistosta oli oikeastaan vain sellaista vesisumua, joka virkisti ihanasti, toisella puolelle lapset juoksivat innoissaan pienien vesisuihkujen keskellä. Välillä veden tulo taukosi ja sitten etsittiin kilpaa paikka, josta vesi taas alkaa pulppuamaan ensimmäisena.

Lasten ilo <3

Ja tietenkin menin itsekin vesisuihkujen keskelle kävelemään.

Aukiolla oli myös lempimehukojuni, mutta se ansaitsee oman palstatilansa.

EN: My favorite things in Nice, part 1. Place Masséna.

Matkalla Nizzassa: vähän kaikkea pähkinänkuoressa

Ajattelin hieman kirjoittaa mennestä lomareissustamme tänne, kuten lupasin. Tykkään itse lukea blogeista matkajuttuja etenkin silloin, kun olen ko. paikkaan matkustamassa tai siitä haaveilen. Itse luin esimerkiksi ennen Nizzaan lähtöä kaikki Tunnetila-blogin matkavinkit ja suosittelenkin kurkkaamaan myös ne, täältä.

Tässä tulee nyt kumminkin hieman omia ajatuksiani ja matkakertomuksia, samaan tyyliin kuin Kroatiastakin. Ensin tällainen yleiskatsaus ja sitten muutamia poimintoja. Ajattelin, että laitan kaikki jutut nyt samalla viikolla blogiin, eli tässä samalla tulee ikään kuin Nizza-teemaviikko. Jos aihe ei kiinnosta yhtään niin on helppo skipata yksi viikko ja palata sitten taas. Jos taas joku on velä menossa reissuun niin saa lukea kaiken viikon varrella.

Kohde ja ajankohta:

Matkustimme Nizzaan siis kahden pikkusiskoni kanssa ja matkalla olimme 7 päivää. Nizzahan sijaitseepi siis Ranskassa, Välimeren rannalla ja rannikkoa kutsutaan ranskaksi nimellä Côte d'Azur. Kaupunki on Ranskan viidenneksi suurin ja myös yksi suosituimmista matkailukohteista. Ajankohtana heinäkuu ei ehkä siis ollut se paras, uskoisin itse viihtyväni paremmin johonkin hieman väljempään ja viileämpään aikaan. Mutta, ei huono tämäkään. Lämpötila oli 27-32 astetta, yhtenä päivänä ukkosti kovasti ja pilviäkin oli, mutta pääasiassa aurinkoista kuitenkin.

Matkustaminen ja lennot:

Nizzaan pääsee Helsingistä helposti suoralla lennolla useammankin lentoyhtiön kautta, lentoaika on n. 3h. Me lennettiin Finnairilla, koska saatiin sitä kautta halvin suora lento eikä haluttu käyttää viikon lomasta esimerkiksi kuutta tuntia jossakin Frankfurtin kentällä. Ei ollut matkustamisen kanssa mitään ongelmia. Nizzan kenttä on todella lähellä kaupungin keskustaa (n. 6km) ja päästiin kentältä kätevästi suoraan bussilla rautatieasemalla, josta oli asunnollemme n. 5min kävely. Bussimatka lentokentältä kaupunkiin maksoi 6€ ja matka kesti 15-20 min, voi mennä ruuhkassa tietty pidempäänkin. Aikaero Suomeen on -1h.

Majoitus:

Otimme asunnon jälleen airbnb:n kautta. Viikon asumiskustannukseksi tuli n. 200 €/ hlö joten edullisemmaksi tuli kuin hotelli. Meidän asunnon sijainti rautatieaseman lähellä Rue d'Angleterrellä oli ihan täydellinen. Jean Médecin ostoskadulle käveli ehkä kaksi minuuttia ja rantaan/ vanhaan kaupunkiin vartin. Majoitusta miettiessä kannattaa käyttää aikaa sijainnin pohtimiseen. Suosittelen sijaintia mahdollisimman läheltä vanhaa kaupunkin ja/tai rautatieasemaa. Jos majoittuu rantakadulle, Promenade de Anglais'lle, niin kannattaa miettiä mihin kohti sitä haluaa. Katu on pitkä, eikä helteessä välttämättä halua kävellä esim. 25 minuuttia ennenkuin on keskustassa...

Vuokrattavia asuntoja löytyy laidasta laitaan, mutta myös hotelleja varmasti. Jos hinnalla ei olisi minkäänlaista merkitystä, niin majoittuisin seuraavalla kerralla varmaankin legendaariseen Hotel Negrescoon. Girl can dream, right?

Hintataso, ruoka ja shoppailu:

Ranskassa on siis tietenkin euro, mikä helpottaa matkabudjetin hahmottamista. Mielestäni ruokakaupassa oli edullisempaa, varsinkin juomat ja juusto <3 Viini maksoi 2-4€ pullo. Ravintoloissa sama hintataso kuin Suomessa, tosin Ranskassa saa kolme ruokalajia monessa paikkaa alle 20€. Me oltiin tällä kertaa tosi huonoja ravintoloihin perehtyjiä, syötiin paljon katukojuista aina silloin kun sattui olemaan nälkä. Nizza ei ollut mielestäni mitenkään erityisen kallis, vaikka Ranskan Rivieralla ehkä vielä vähän sellainen hienostomaine onkin. Me syötiin kolmen euron katupizzaa ja lettuja :) Yksi kiva meksikolainen ravintola löydettiin tosin, siitä lisää myöhemmin.

Jean Médecin on ehkä Nizzan pääostoskatu, sen varrelta löytyy kaikki ketjuliikkeet sekä mm. Sephora, ostoskeskus Nice Etoile ja tavaratalo Gallaeries Lafayette. Kalliimpaakin muotia Nizzasta toki löytyy ja näin heinäkuun lopulla hyvät alennusmyynnit. Vanhassa kaupungissa (Vieux Nice) on söpöjä pikkuputiikkeja (ja hirveitä turistikrääsäkojuja :). Paikallinen ketju Monoprix kannattaa myös tsekata, Ranskassa jotkin luonnoskosmetiikkamerkit kun ovat ihan markettitavaraa...

Muuta:

Myytti siitä, että Ranskassa oltaisiin jotenkin tympeitä tai ilkeitä asiakaspalvelijoita, on ainakin Nizzan kohdalla täyttä paskaa. Suurin osa puhui hyvin englantia, ja jos ei puhunut niin puhuivat sitten hymyillen ranskaa ja puolin ja toisin huidottiin menemään. Hyvin saatiin asiat selvitettyä. Nizzasta on ilmeisesti vähän hankala saada asuntoa ja tuntuikin että paikallisia oli ainakin nyt jotenkin aika vähän suhteessa turistien määrään. Moni vuokraa kuulemma asuntonsa mielummin matkustelijoille, joilta saa kovemman hinnan...

Olo oli kadulla turvallinen. Yöelämä on käsittääkseni keskittynyt pubeihin, mitään ihmeellistä klubikulttuuria ei ole vaikka ehkä niin voisi luulla. 

Pyörän voi vuokrata kaduilta löytyvistä pisteistä luottokortilla... ohjeet löytävät jopa englanniksi kun oikein jaksaa etsiä :) Jos asuu kauempana niin tämä olisi varmasti hyvä keino päästä liikkumaan. Ja muutenkin, pyöräily on aina kivaa! 

Promenade de Anglais'lla on sekä maksullisia että yleisiä rantoja. Maksulliset ovat kalliita, 15-40€/ päivä (emme käyneet mutta siistin näköisiä olivat). Rannat ovat kivirantoja, mutta uimaan pääsi suhteellisen helposti. Välillä tosin pyllähdeltiin isoimpiin aaltoihin ja jäätiin kiviin sutimaan ylös tullessa, mutta mitä pienistä. Ranskikset antoivat lastensa temmeltää isoimissakin aalloissa. Kävivät sitten välillä noukkimassa heidät kellukkeista kuiville, jos alkoi näyttää siltä, että kolmatta kertaa kierittiin samassa aallokossa nurinpäin.

Moni sanoo, että Nizaa on pieni ja helppo ottaa haltuun ja näin se onkin. Nähtävää on kumminkin paljon, me emme esimerkiksi lähteneet edes junalla mihinkään päiväretkelle ja silti tuntui että jäi paljon vielä tekemättä. Mutta ollaankin hitaita lomailijoita, jotka pitävät siitä päämäärättömästä kuljeskelusta ja ihmettelystä. Joku suorittavampi ehtii varmasti enemmän :)

EN: Nice. My first time in France, next time I hope it'll be Paris!

Kesätukka ja kuulumisia

Olen täällä jälleen.

On viimeinen lomapäivä. Kolme päivää sitten lakeuduimme Nizzasta takaisin Suomeen ja nyt olen yrittänyt sopeutua tähän kotimaan paahtavaan lämpötilaan. Aurinko etelämmässä oli lempeämpi.

Blogissa on ollut hiljaista, mutta tekin olette varmaan juoksennelleet kesälaitumilla, arvaanko oikein? Tällaisilla keleillä ei kovin paljon sisällä viihdy. Eilen menimme Onkiniemen rantaan viettämään iltaa, siellä oli puoleen yöhön asti porukkaa uimassa ja paljon ystäväporukoita liikkeellä. 

Napsaisin loman puolessa välissä puolet tukastani pois ja olo keveni kummasti.

Oma väri kasvaa hitaasti takaisin, mutta eiköhän jouluun mennessä olla aika lailla luonnollisessa värissä jos tässä mitassa pysytään. Sitten voinkin kasvattaa pitkät hiukseni takaisin <3 Mitä tykkäätte? Oma olo on jotenkin kevyt ja pehko menee ihan kiharalle  Merivedessä se vielä korostui, joten suolasuihke keikkuu ostoslistalla. Kuvassa väri näyttää jotenkin tummemmalta kuin mitä se oikeasti on. Tukka on tuossa kuitenkin muuten ihan luonnontilassa, ilman muotoilutuotteita tai muita.

Tämä kasvatusprojekti on aivan perseestä, mutta luotan siihen että lopussa kiitos seisoo. 

Loma on ollut tosi hyvä.

Olen kirjoittanut vähemmän kuin luulin, mutta ajatellut enemmän. Paljon on tullut vastaan sellaista, mitä voisi viedä mukanaan syksyyn, esimerkiksi:

Kun nostat katseesi ja näet jonkun, hymyile ja tervehdi. Siitä tulee molemmille hyvä mieli.

Tee muutoksia nyt, kun vielä voit. Ole rohkea, kokeile.

Syö vain hyvää jäätelöä.

Ajattelin ensi viikoksi ajastella teille Nizza-juttuja, kiinnostaisiko? Oma työrupeamani alkaa kepeästi viikon työreissulla, mutta onneksi tuttuun ja turvalliseen Jyväskylään. Nyt uimaan!

EN: Summer hair.

Vuoden paras ihonhoitotuote tähän asti: NAFHA Face mask

Itse toivottavasti olen tämän tekstin aikana jo hyvän matkaa edennyt Ranskaa kohti, mutta ajattelin ajastaa teille vielä lyhyen kosmetiikkajutun jotta blogi ei heti aivan hyytyisi. Ja mikäs sen paremmin sopisi teemaan kuin ranskalainen luonnonkosmetiikka <3

Kirjoitin NAFHAsta jo huhtikuussa kun aloitin tuotteiden testaamisen. Silloin olin enemmän tohkeissani sarjan päivävoiteesta, mutta nyt pidempään tuotteita käyttäneenä lempparikseni on noussut on selkeästi ihan toinen tuote... nimittäin kosteuttava naamio.

Tykkään edelleen siis päivävoiteesta ja kuorinnasta, mutta jos pitäisi valita tässä vaiheessa vuoden 2014 paras kosmetiikkalöytö niin se olisi tämä. (Pahoittelen sotkuista purkkia, muuta kun tuote on ollut oikeasti käytössä ja reissun päällä...)

Olen käyttänyt naamiota yöllä, vähän niinkuin yövoiteen asemasta, kuuriluontoisesti. Pesen tai kuorin ihon illalla ja sitten naamio nassuun yöksi ja aamulla pesu pois. Ero on omalla kohdallani ollut hämmentävä. Ihosta tulee kirkkaampi, pehmoisempi ja tasaisemman värinen. Naamio kosteuttaa mutta on auttanut myös omalla kohdallani tulehduksiin ja punotukseen ja ihan kaikkeen. En vaihda tätä ikinä pois. Enkä aio enää yhtään talvea tallata ilman tätä, koska luulen että silloin tuote on parhaimmillaan hiukan kuivemman ihon kaverina. Nyt tosin toimii myös auringon polttaman ihon hellimiseen.

Kosmetiikka on siitä kinkkistä, kun mikä toimii toisella ei välttämättä toimi toisella. Omalla kohdallani tässä on kumminkin tuote, jonka vaikutuksen ihoon selkeästi näkee. Ja se on kaikkien mainospuheiden keskellä todella harvinaista. Lämmin suositus NAFHAlle siis. Jälleenmyyjät on listattu tänne, itse tilasin aikanaan Biodellystä ja hyvin toimi kaikki heillä.

Nyt kun ole menossa Ranskaan, niin kiinnostaisi kuulla missä siellä myydään luonnonkosmetiikkaa? Google ei oikein ollut avuksi. Löytyykö perusapteekeista vai mihin pitäisi suunnata? Olen todella kiitollinen jos joku osaa valaista asiaa. NAFHAn osalta kinnostaisi seuraavaksi testata ainakin sarjan vartaloemulsio ja silmänympärysvoide.

EN: The best product that I've tested in this year so far. NAFHA rocks!

Seuraava pysäkki, Nizza

Jyväskyläpäivät kiisivät ohi.

Oli hauskaa. Katutansseja, vanhoja ystäviä, uusia tuttavuuksia, musiikkia, hiki, niskaan liimautunut tukka, hymyjä, drinkkejä, lokkeja, kakkua ja kesäfiilis. Meni pitkästä aikaa aikaiseen.

Nyt olen viettänyt muutaman kotipäivän Tampereella, ikä ei tuu yksin kun tuntuu että nämä päivät ovat menneet oikeasti toipumiseen. Huomenna kuitenkin saan napata kainalooni molemmat siskoni ja otamme yhdessä suunnaksi Nizzan.

En ole koskaan ollut Ranskassa, en oikein tiedä mitä odottaa joten en odota mitään. Pidän jotenkin ajatuksesta, että näen Nizzan ennen Pariisia. Olemme ensi kertaa lomalla keskenämme kaikki kolme joten varmasti huikea viikko tiedossa. Tykkään itse eniten matkustaa aika rennosti, kävellä vain ja katsella ja ihmetellä. Emme ole suunnitelleet mitään ohjelmaa, jos alkaa kyllästyttää niin ehkä käymme junalla Monacossa tai Cannesissa. Ensimmäisenä mainittu ei juurikaan kyllä itseäni kiinnosta, mutta katsotaan muuttuuko mieli. Olen innoissani ja vähän jännittääkin. Emme majoitu tälläkään reissulla hotelliin, vaan vuokrasimme asunnon vanhasta kaupungista. Luulen, että näin näemme vielä enemmän ihan sitä paikallista menoakin.

Olen vältellyt pakkailua, mutta äsken viimein hain matkalaukun alavarastosta ja alon hieman kasailla tavaroita. Yritän pakata kevyesti...

Kaikki Nizza vinkit otetaan onnellisina vastaan ja muutenkin Ranska-tietouttaan saa nyt jakaa. Meillä pitäisi olla netti asunnolla, joten saattaa olla, että päivittelen matkaltakin jotain. Varsinaisesti reissujutut kirjoittelen varmaankin Kroatian tapaan sitten kun ollaan päästy takaisin suomenmaalle. Ainakin instagrammin puolella voi menoa varmasti seurata, minuthan löytää sieltä @apinanpk! 

EN: Packing up for my first trip to France! We are going to Nice with my sisters, can't wait. If you have any tips I'd love to hear them, do you know any restaurants or places that one must see while there?

P.s Kaikki matkajutut blogissa löytyvät matkalla-tunnisteen alta! Lisäsin pari päivää sitten myös "jyväskylässä" ja "tampereella" tunnisteet jotta myös niihin liittyvät vinkit ja jutut olisi helpompi jatkossa löytää.

Bar Burritossa

Jyväskylä vinkit ovat olleet pitkään jäissä, mutta ilokseni voin kertoa että löysin eilen taas täältä toisesta kotikaupungistani yhden uuden kivan paikan. Olen täällä nyt pitkälle viikonlopun yli joten toivottavasti ehdin käydä napsimassa kuvia teille.

Nyt kumminkin muutama kuva ja sana Tampereen päädystä, jossa ravintolamaailmaan on alkanut ilmestyä ilahduttavasti uusia juttuja. Bar Burritosta luin ensimmäisen kerran Indiemode- blogista jo keväällä, mutta syömässä kävin viime viikolla... hiljaa hyvä tulee.

Kipitettiin siskon kanssa lounaalla shoppailukierroksen lomassa eikä kyllä jouduttu pettymään. Bar Burritossa siis valitaan burritoon mieluisat täytteet suoraan tiskiltä. Paikka näyttää hyvältä, palvelu oli mutkatonta, tarjoilijoilla oli lappuhaalarit ja hymy ja ruoka oli superhyvää.

Tykkäsin. 

Suosittelen ottamaan pohjaksi papu-korianterimuhennosta ja jälkiruuaksi suklaakakkua. Ottakaa oikeasti sitä suklaakakkua. Se on parasta suklaakakkua jota olen ravintolassa syönyt.

EN: Bar Burrito, Keskustori 5. Ready, set, eat.

Kesämekko ja olkilaukku

Olki, kukat ja pitsi taitavat olla ikuisia kesäjuttuja mitä tulee tyyliseikkoihin. Kun selaa kesäeditorialeja ja muotiblogeja niin samat elementithän ne toistuvat.

Koska olen jälleen ollut poissa kummityttöni syntymäpäivän aikaan, niin ostin hänelle pienen kesätuliaisen. Mielestäni mekko on kovin sievä. Lapsoset saavat näyttää lapsilta.

Hän voi laittaa laukkuun ehkä vaikka muutaman kolikon ja käydä ostamassa mansikoita. Tai uimapuvun (niin pieni kokoinen saattaisi vielä juuri mahtua).

Kävin tänään tuliaisostosten lisäksi kaupungilla lounaalla ja pyörimässä muutamissa kaupoissa. Kiertelin vain ja hukkasin rahaa. Keskustorilla on ruokamarkkinat, ostin päivällä muutaman croisantin kotiin. Illemmalla kävin viemässä ystävälle kirjan lainaan ja sain samalla hyvin syyn piipahtaa ostamassa jogurttijätskiä. Kotimatkalla eksyin italialaisten pitsakojulle. Ostin palan margheritaa.

Kojulla oli monta miestä, yksi kysyi puhunko italiaa. Hymyilivät paljon ja puhuttelivat signorinaksi. Tunsin olevani hieno nainen, young lady.

En ole aikaisemmin ajatellut asiaa, mutta ehkä olisi mukava osata puhua italiaa. Olisin voinut sanoa jotain sen sijaan että vain hymyilin hiljaa vähän pöljänä.

Oli kiva päivä. 

Nyt pitäisi pakata omat kesämekot laukkuun, huomenna suuntana Jyväskylä ja toivottavasti pääsen halaamaan tätä kyseistä pikkuista heti huomenna.

Tiedossa on myös kesän ehdoton ykköstapahtuma Payback Jam Veturitalleilla lauantaina. Jos kalenteri näyttää tyhjältä viikonlopulle niin tulkaa tekin! En usko että petytte. Jyväskylä on kiva kaupunki, varsinkin kesällä.

EN: Summer things for one little girl who I miss very much. I hope I get to see her tomorrow when I travel to Jyväskylä for five days. Can't wait!

Muutama sana Kiehl'sistä

Kyllästyttääkö teitä jo lukea kuinka valitan ongelmaihostani? Minua nimittäin kyllästyttää kirjoittaa siitä. Koska tilanne kuitenkin kärjistyi taas loman alettua (stressi laukesi?) ja tuttu epätoivo palasi niin ajattelin jakaa kanssanne jälleen yhden kokeilun. Ehkä siellä on joku muukin kamppaileva yksilö.

Kävelimme siskon kanssa keskiviikkona Stockmannille ja täältä Tampereeltahan löytyy myös nykyään Kiehl'sin oma osasto. Merkki on kiinnostanut minua jo pitkään, mutta jotenkin sitten jäänyt testaamatta. Ehkä siksi, kun jotenkin olen nykyään hyvin vahvasti kallellaan luonnonkosmetiikkaan ja sitähän Kiehl's ei ole.

Juttelimme aika pitkään mukavan myyjättären kanssa, joka kertoi hieman merkin historiasta. Mikään uusi juttu Kiehl's ei ole, ensimmäinen apteekki perustettiin 160 vuotta sitten New Yorkiin. Asiakaslähtöisyys ja näytteiden jakaminen kuuluvat Kiehl'sin toimintatapoihin, markkinointia ei kuulemma juurikaan tehdä. Itsestäni kyllä tuntuu, että Kiehl's on ollut todella paljon esillä blogeissä viime aikoina, mutta ehkä perinteisempi markkinointi on sitten vähäisempää.

Sain mukaani näytteet oman ihoni tarpeitä ajatellen, pussista löytyi kasvoputsari ja kasvovesi, kosteusvoide päiväksi ja yöksi ja vielä erikseen tehovoide paikallisiin epäpuhtauksiin. Olen nyt testaillut tuotteita siis neljä päivää ja kaikkia muita on vielä hyvin jäljellä, mutta kasvovesi loppui. Ensivaikutelma siis on että tuotteet ovat erittäin riittoisia, tuoksuttomia ja hyvin tehokkaan oloisia. Mitään välitöntä rakastumista ei ole tapahtunut, mutta kerron ehkä lisää jos päädyn ostamaan jonkin tuotteista pidempään käyttöön.

Kuulisin mielelläni jos teillä on kokemuksia Kiehl'sistä? Mietin tässä vielä, että annanko näille mahdollisuuden pidempään testiin (muistaakseni näistä löytyy myös pienemmät matkakoot joita voisin harkita)... vai olisiko testata Patykan ihmetrio silläkin uhalla että menen vararikkoon.

EN: Testing Kiehl's. I'm not sure about this yet, do you have experiences about these products? I'd love to hear since I know that many people have fallen in love with Kiehl's...

Kamerahistoriani ja Fujifilm Intax mini 8, tervetulloo kotiin

En ole pitkään aikaan ollut näin innoissani mistään, mutta yritän nyt pitää tekstin kumminkin asiallisen pituisena... jos et jaksa lukea niin lopussa on kuva :D

Olen halunnut polaroid-kameran aina. Tai ainakin niin kauan, kuin olen ymmärtänyt mikä se on.

Perheessämme on valokuvattu suhteellisen paljon sikäli kun muistan. Ei häiritsevän usein, mutta sillä lailla että sen kanssa on tullut tutuksi. Sain pienenä harjoitella isän järjestelmäkameralla kuvaamista. Oli helvetin vaikeaa. Silloin oli vielä filmikameroita, joten lopputulostakaan ei oikein tiennyt ennen kuin vei sen 24 kuvan filmin kehitykseen. Yleensä onnistuin saamaan ehkä muutaman tosi hyvän kuvan ja muut olivatkin sitten sarjassamme "taiteelliset rajaukset" tai "sumuinen tunnelma".

Myöhemmin innostuin musta-valko filmistä ja sain oman kameran, se taisi olla Olympuksen mju, joka oli siihen aikaan tosi hyvä. Mutta siis pokkari. Otin paljon kuvia tanssitapahtumissa ja muutama ikimuistoinen otos tallentui joka reissulta. Musta-valko filmi oli kallista itsessään ja muistaakseni kehityksestäkin sai pulittaa melkoisia summia. Spice girls videolla vilahti noihin aikoihin polaroid-kamera, se ja erilaiset mallicastingit telkkarissa ovat muistoissani ensimmäiset kiinnekohdat silmien alla kehittyvän valokuvan maailmaan. Mietin että tuollainen olisi niin hieno.

Silloiset polaroidit eivät kuitenkaan olleet ihan omassa hintaluokassani (enhän ollut vielä työelämässäkään) ja näin jälkikäteen ajateltuna sellaista olisi ollut ehkä hieman epäkäytännöllistä kuljettaa?

Myöhemmin siirryin muun maailman kanssa digiaikaan enkä ole pitkään aikaan kuvannut filmille. Olen aina ollut sitä mieltä, että tämä on vähän tylsempää, voit ottaa vaikka 500 kuvaa niin kyllä niistä joku onnistuu. Valokuvan taika on vähän kadonnut. Toisaalta digikuvaus mahdollistaa ihan mahtavia juttuja ja kyllähän minä sitä arvostan, pidänhän tätä blogiakin.

Viime vuosina suhteeni valokuvaukseen ei ole ollut kuvin kummoinen. Kuvaan edelleen mielelläni, mutta minulla ei ole järjestelmäkameraa enkä oikeastaan koskaan muokkaa kuviani jälkikäteen. Pidän siitä että kuva on valmiiksi sellainen että kelpuutan sen. Blogikuvat otan pääasiassa puhelimella tai Canonin pokarillani. Jossain vaiheessa haluaisin hankkia hieman paremman kameran, mutta se on taloudellisestikin sellainen panostus jota pitää vähän miettiä. Siskoni on hyvä kuvaaja ja perhepiiristä löytyy useampi järkkäri jos tarvetta on. Blogi perustuu mielestäni kuitenkin enemmän sanoille, niin olen ajatellut että tämä on hyvä näin.

Mutta, kun minulle selvisi että Fujifilmiltä löytyy polaroid-kamera niin tiesin saman tien että se on menoa se. Tämä saattaa hyvinkin olla siisteintä mitä omistan. Instax Mini 8 on ihan kompaktin kokoinen, mutta ei tietenkään koon puolesta pärjää vertailussa oikein millekään... no on se järkkäriä pienempi. Tulostuva kuva on pikkuinen, noin pankkikortin kokoinen ja filmiä saa 10 kpl paketeissa (n. 10€). Mitään edullista kuvaamistahan tämä ei siis varsinaisesti ole, mutta tunnelmaa sitäkin enemmän. Kaikki jonninjoutavat räpsythän voi yhä edelleen napata puhelimella.

Tämä on hauskinta pitkään aikaan ja hauskuuttahan maailmassa ei koskaan ole liikaa.

Instaxia voi ostaa ainakin Plastic Camerasin nettikaupasta. Varmaan saa muualtakin, mutta minusta oli kiva ostaa juuri näiltä. Samasta verkkokaupastahan löytyy vaikka minkälaista filmikameraa ja hinnatkin varsin kohtuulliset. Omani nappasin tosin Design 931:n hyllystä enkä verkosta, sieltä kun löytyy myös Plastic Camerasin tuotteita. Nyt oli hyllyt tyhjänä mutta varmaan täydennystä tulee jossain kohti... Idan blogista kannatta kurkkia, näin veikkaisin. Verkkokaupan puolta tuleekin varmasti testattua viimeistään sitten kun tarvitsen lisää filmiä...

Onko muita polaroidien tai filmikuvaamisen ystäviä? Entä onko jo kokemuksia Plastic Camerasista?

EN: Polaroid; it's so much fun!

Pikkuhiljaa lomalla

Ensimmäinen lomaviikkoni alkaa kääntyä viikonloppuun ja pikkuhiljaa minusta tuntuu että myös sisälmykseni kääntyvät loma-asentoon.

Olen ehtinyt viikon aikana aika paljon ja sitten olen vain laiskotellut. Palasin Jyväskylästä tiistaina, sain silloin siskon mukaani päiväksi. Kun pikkuyksiöni hiljentyi torstaiaamuna olen vain oikeastaan ollut... ja se on tehnyt hirveän hyvää.

Olen lukenut kirjoja.

Tehnyt ruokaa.

Ja nukkunut.

Ostin mukana kulkevan kahvimukin ja nyt harjoittelen kahvinjuomista kävellessä.

Kivoja juttuja on ollut ja teillekin niistä vielä kyllä kerron! Tulossa juttua niin Bar Burritosta kuin Kiehl'sistä. Huomenna tosin tiedossa nälkävuoden mittainen sepustus eräästä hankinnastani joka vilahtikin jo tänään instagrammin puolella.

Blogi herää siis kenties eloon. Hyvä näin.

Onko siellä muita lomalaisia? Mitä te kaikki olette touhunneet?

En: There it was, for few hours, sun.

Helppo ei tarvitse olla mutta varma

Nyt vähän ihmissuhdeasioista, muruset.

Minulla oli pitkästä aikaa sellainen tunne että haluan kirjoittaan vähän painokkaammin.

Ennenkuin luette, niin muistakaa kuitenkin että tämä on minun totuuteni. Teidän voi näyttää ihan erilaiselta. Sehän näistä ihmisten välisistä jutuista tekee hiukan kimurantteja, kun kaikilla on ne omat tunteensa ja vielä oikeus niihin. 

Olin viime viikonloppuna yhden hyvin tärkeän ystäväni luona kylässä. Hän kysäisi ohimennen eräästä asiasta ja sen laidasta ja vastaukseni kuullessaan alkoi nauraa; et sinäkään kyllä mikään helppo tapaus ole. En ole en.

Mutta samainen ystävä opetti joskus kauan sitten kyynelsilmin asian, jota kannan tiukasti mukanani: ihmisellä pitää olle selkärankaa. Silloinkin kun asiat on vähän vaikeasti, niin pitää pyrkiä toimimaan niin että peiliin voi katsoa. Ja vaikka se peilikuva olisikin vähän elämän ryvettämä niin ainakin ryhti on suorassa. Ei tarvitse mennä aina helpon kautta. Ei tarvitse olla aina kiltti, joustava tai harmiton. Mutta varma pitää olla sitten kun on tosi kyseessä.

Olipa vierelläsi sitten rakkaus taikka tärkeä ystävä, niin varmuus on tärkeää. Varmuus siitä, että toisen vierellä haluaa olla hyvässä ja pahassa ja silloinkin kun on vähän tyhjää. Varmuus siitä, että toinen ymmärtää, kunnioittaa ja tykkää sinusta silti tai juuri siksi. Ja toisin päin. Tietenkään elämässä mikään ei ole kiveen hakattua. Mutta jos lähtökohtana on empiminen, niin sanokaa minun sanoneen, siitä ei hyvä heilu. Virheitä sattuu, asiat muuttuvat, tilanteet muuttuvat ja ihmiset muuttuvat. Mutta jos aikanaan seisoit vakaalla alustalla niin tekemäsi päätökset eivät muutoksen tuulissakaan kaduta yhtä herkästi. Ja elämähän on katumiseen liian lyhyt!

Minusta näissä jutuissa ei oikeastaan pitäisi ajatella sanoja kuten tyytyä tai tottua.

Olen ollut tilanteessa, jossa minut on nostettu koko muun maailman yli ja jossa en itse enää tunnistanut itseäni. Olen ollut tilanteessa, jossa minusta rakennettiin täydellinen kiiltokuva mutta jossa ääntäni ei kuultu. Olen ollut tilanteessa, jossa Suurien Rakkaudenjulistuksien jälkeen uusi elämä on rakentunut ilman minua parissa kuukaudessa. Olen itse ihastunut, jättänyt, itkenyt, tullut petetyksi ja pettänyt luottamuksen. Olen saanut uusia ystäviä, hukannut joitakin vanhoja ja toisten kanssa lähentynyt entisestään. Olen rakastunut ja rakastanut ja kokenut senkin, miltä tuntuu kun elämässä on yksi ihminen joka on enemmän. (Ja senkin, miltä tuntuu kun sen enemmän ei välitä asemastaa sitten paskan vertaa :)

Nyt olen ollut tässä jo hyvän aikaa yksin ja se on oikeastaan aika mukavaa. Toki rakkautta saa tulla jos on tullakseen, mutta mitään turhanpäiväistä säätöä en jaksa.

En nimittäin usko, että näissä ihmissuhdeasioissa kannattaa jatkossakaan tehdä komprommisseja.

Koska en minä ole helppo, ainakaan kaikissa asioissa. Olisi huijausta esittää muuta.

Se on mielestäni vähän sama, kuin pukea sellaiset alushousut joissa on takapuolessa ne toppaukset. Älytöntä. Kyllähän se totuus sieltä kuitenkin paljastuu.

Ja sun (ja mun) peppu on just hyvä sellaisena kuin se on. 

EN: Love is all you need.