Kengistä ja omasta itsestänsä

Kirjoitin joskus pari vuotta sitten vanhan blogini puolelle uudesta kenkähankinnastani otsikolla "Olenko minä sellainen tyttö":

Uudet kenkäni saapuivat kotiin tänään ja löysin itseni vanhan kysymyksen ääreltä; ovatko nämä minua. Muistan kun nuorena laitoin keltaiset maiharit jalkaan ja mietin että tällainenko minä nyt olen. Samaa pohdin muutamia vuosia myöhemmin kun maltoin pukea päälleni muutakin kuin Niken varsilenkkarit ja treenicollaget.

Vuosien pikkukapinavaiheen jälkeen tuntui petokselta pukea kauluspaita ja mustat aikuisten korkokengät. Tuijotin pitkään kaulauspaitaista itseäni peilistä ja mietin, että nytkö sitä ollaan sitten aikuisia sitten, vai leikitäänkö tässä nyt jotain ihan muuta.

Vaikka nykyään olen jo aika hyvin selvillä omasta tyylistäni, tulee hetkiä jolloin vierastan hieman ja peräännyn. Pukeutuminen on yllättävän suuri osa päivääni, vaatteissa on joko hyvä olla tai sitten ei. Jos en viihdy vaatteissani, niin tunnen oloni muutenkin epävarmaksi. Omimmillani olen sekoittaessani eri tyylejä, bleiserin printtipaitaan tai korot löysään villaneuleeseen. Luulen, että nämä kengät saavat jäädä. Ehkä minusta tulee sellainen tyttö, joka on korkeillakin koroilla itsevarma muttei ylpeä.

Kengät saivat viime viikonloppuna uuden kodin ystäväni luota. Näillä käveltiin yksi Tukholman reissu ja vähän päälle. 

Kenkiin liittyi kohdallani lopulta vain muistoja hetkistä, kun olen ollut surullinen tai en oma itseni. Olin niissä myös omasta mielestäni liian pitkä ja ahdistuin. Ei minusta ollut siihen. Vaikka itsevarmuutta on toki kertynyt matkalla hieman lisää, sitä on myös ropissut hukkaan pitkin katuja. Ylpeys on onneksi sanana saanut postitiivisemman kaiun; on se ihan hyvä että arvostaa omia ja toisten tekemisiä. Niin sitä vain ihminen kasvaa parissa vuodessa. Kauluspaidat olen kuitenkin hylännyt (niin aikuinen ei tarvitse olla). Maailmassa on miljoona muutakin siistiä pukeutumisvaihtoehtoa, jotka eivät ole kylmiä ja epämukavia päällä....

Teen nykyään todella vähän hutiostoksia, mutta tässä on hyvä esimerkki siitä, miten ei kannata epäröidä. Jos se mietityttää liian pitkään, niin silloin se ei ole oikea ratkaisu. Olon pitää olla ensin hyvä oman itsensä kanssa ja seuraavaksi tärkeintä on että viihtyypi vaatteissaan. Onneksi tiedän, että tämä pari ei jäänyt heitteille ja kengät saavat enemmän käyttöpäiviä. Ja samalla ehkä ilahdutin toista.

Onko teillä jo tarkka silmä, vai tuleeko hutilyöntejä ostoksissa? Annatteko tai myyttekö pitämättömät vaatteet pois vai mitä niille tapahtuu?

EN: My old shoes got a new loving home. Some things just are wrong and one of them was me in those heels... :)

Otavaisen olkapäillä

Kirjoitin vanhan blogin puolella aikanaan seuravaa:

Karhut ovat Euroopan suurimpia petoeläimä ja silti ne nukkuvat talviunta.

Tämä ajatus mielessäni olen häärinyt tänään.

Karhu muistuttaa minua jostakin, siinä on jotain kotoista ja vanhaan aikaan kuuluvaa. Vanhat tarinat karhujen syntymästä ovat jännittäviä. Suosikkini on se, jossa karhun alkuperäinen koti on Otavan tähtikuviossa:

Mis on ohto synnytetty
Mesikämmen käännytetty
Luona kuun, tykönä päivän
Otavaisen olkapäillä

Uusin titiMadamin koruni on karhu. Karhussa ajatuksena on jotain joka saa minut tuntemaan itseni vahvemmaksi. Pohjoiset juuret, sisu ja halla.

Karhukin on kuitenkin ymmärtänyt, minkä ajan ohi tässä maassa kannattaa nukkua :) Kaikkeen ei tarvitse lähteä mukaan vaikka olisi kuinka vahva. Taistelut pitää toisinaan valita ja toiset asiat saa tehdä itselleen helpoksi. Kannattaa pitää mielessä, vaikka ei talviunia olisikaan mahdollista aina ottaa. Karhuseni muistuttakoon minua tästä: ole vahva ja lempeä (myös itseäsi kohtaan).

EN: My new necklace from Finnish brand titiMadam. I really like the bear, it has long history in Finnish stories as well. They are really strong and wise and they sleep trough the whole winter...

Apinan ajatuksia naiseudesta

Vuonna 2010 aloittelin apinan päiväkirjan kanssa ja kirjoitin naiseudesta seuraavaa:

Minusta ei ole vieläkään oikein alkanut tuntua siltä, että olisin nainen. Aloin pohtia lauantai-iltani ratoksi että onko se jotenkin ikään sidottu asia vai liityisikö itsensä löytämiseen? Enää kahdenkympin jälkeen kun sitä ei enää ole tyttökään oikein...

Jotenkin nainen on sanana sellainen, mistä tulee mielikuva itsevarmasta ja vahvasta olennosta. Ehkä se on se kuva, mitä meille yritetään luoda että naisen pitää olla täydellinen. On uraa ja kotia ja perhettä ja ulkonäköpaineita. Kaikenlaista. Ehkä se kuva tulee ulkopuolelta. ---

Jollain tapaa käsitykseni asioista on jo muuttunut. Nykyään ei enää jaksa stressata (koko aikaa) sen takia, mitä joku muu ehkä jossain muualla ajattelee. Haluaa enemmän tehdä asioita itsensä takia, jotta olisi itsensä kanssa hyvä olla. Ei oikeasti tarvitse enää yrittää näyttää keneltäkään muulta, vaan alkaa löytää niitä hyviä puolia omasta itsestään. Tänään selailin erään ranskattaren muotiblogia, jossa hän kuvankauniina kirmailee ilmapallojen kanssa. Sen sijaan että olisin masentunut siitä, etten näytä samalta, aloin pohtia että ehkä minun pitäisi antaa enemmän aikaa itselleni. Ja pitää itsestäni huolta, opetella laittamaan tukka kivasti sen sijaan että tuskailen etten osaa.. Ihan vaikka vaan itseäni varten.

Odottelen innolla johtaako tämä uusi ja hieno ajatus mihinkään, vai heräänkö aamulla taas tuskailemaan jenkkakahvoja. Matkaa on kyllä vielä hurjasti jäljellä. Ehkä ne piirteet hiipivät meihin? Mitä mieltä olette?

Nyt kolmen vuoden jälkeen voin sanoa, että samalla matkalla ollaan yhä, liekö loputon tie. Luulen kuitenkin, että nämä ajatukset ovat olleet erittäin tärkeitä ja hyviä sysätäkseen minut tien päälle. Viime kesä ja syksy olivat hyvin sumuista aikaa ja nyt olenkin yrittänyt taas kiinnittää erityispaljon huomiota huolenpitoon.

Hyvää naistenpäivää! Muistetaanhan marraskuussa myös miesten päivä, kuulin että sellainenkin on. Pitäkää huolta itsestänne ihanat! Eeva Kilpi sanoi sen hyvin:

Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:
Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.

P.s Huomenna blogihaastetta! Tykkäätekö muuten lukea näitä pidempiä pohdintoja ollenkaan?

Apinan arkistoista: Runebergin tortut

Kaivelin teille arkistoista torttuohjeen Runeberginpäivän kunniaksi... myös vuonna 2011 olin tämän kanssa myöhässä: :)

Tiedetään, viikon myöhässä. Mutta näitähän voi tehdä Ystävänpäiväksi! Teen Runebergin tortut itse, jotta voin jättää sen ällöttävän karvasmantelin pois. Pohjimmiltaan Runebergin torttuhan kuitenkin edustaa juuri sitä, mikä on ruuanlaitossa ja leivonnassa hauskinta. Tehdään siitä mitä on ja omalla tyylillä!

Fredrika ei varmastikaan loukkaantuisi siitä, että reseptistä löytyy varmasti satoja versioita. Neuvokas vaimohan takoi alkuperäisen tortun juuri siitä, mitä kaapista sattui löytymään.

200 g margariinia/voita

1 1/2 dl sokeria

2 kananmunaa

2 dl korppujauhoja tai vaikka piparinmuruja

1 dl mantelirouhetta 

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

vadelmahilloa

sokerikuorrutusta

Vaahdota pehmennetty rasva ja sokeri keskenään, lisää joukkoon munat. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää takinaan, muista heittää sekaan myös mantelirouhe. Annostele pieniin vuokiin ja paista 200 asteessa n. 15 minuuttia. Koristele jäähtyneet tortut hillolla ja sokerikuorrutteella :)

P.s Jos käytät korppujauhojen sijasta piparinmuruja niin rasvan määrää voi hieman pienentää.

Apinan arkistoista: kahden suklaan pähkinäkeksi

Arkistoista lisää herkkuja, koskaan ei ole huono aika suklaakeksille. Toivon ehkä joululahjaksi näitä, mieluiten mahdollisimman ison purkillisen...

Sain siskolta hyvän ja suhteellisen terveellisen oloisen keksiohjeen, jonka torpedoin täysin tänään. Jos joku muukin kaipaa lohtua suklaasta niin tässä ohje:

100g voita

1 dl fariinisokeria

0,5-1 dl tavallista sokeria

1 muna

2 dl vehnäjauhoja

1/2 tl ruokasoodaa

hippunen suolaa

2 dl kaurahiutaleita

0,5 dl valitsemaasi pähkinää rouheena (esim. hasselpähkinä)

suklaata maun mukaan (ohjeessa oli 1/2 dl, laitoin yli 100g :D)

Vatkaa voi ja sokerit vaahdoksi. Auttaa kun muistat ottaa voin ajoissa sulamaan. Vispaa kananmuna joukkoon. Sekoita sooda ja suola vehnäjauhoon ja lisää taikinaan. Sekoita sen verran että kaikki on varmasti sekaisin. Lisää pähkinät ja suklaa. Nostele lusikalla taikinaa kököiksi pellille, keksit leviävät hieman uunissa. Paista 175 asteessa 8-12 min.

Itse taisin käyttää reilut 100g suklaata, sekaisin valkoista ja tummaa. Kannattaa muistaa valkosuklaata käyttäessä, että se on itsessään aika makeaa, nytkin laitoin vähä alle puoli desiä tuota tavallista sokeria vaikka alkuperäisessä ohjeessa taisi olla desi.

Apinan arkistoista: peitto pikkuiselle

Kummityttöni on jo oli yksivuotias.. voi sentään. Tässä vielä ohje hänelle tehtyyn peittoon <3 Julkaistu alunperin 04/2011.

Elämääni on tänä kesänä saapumassa muiden muutosten lisäksi yksi aivan erityinen pieni henkilö, joten oli aika aloittaa jonkun aikaa hautunut peittoprojekti. Inspiraation sain taas Kalastajan vaimolta, mutta ihan itse askartelin hienon kaaviokuvan:

Neulon peittoa tasona, reunuksen silmukat neulotaan oikein sekä oikealla että nurjalla puolella. Reunus on siis 4 riviä alareunassa ja neljä silmukkaa molemmissa sivuissa. Muutoin peitto on "tilkullinen", O= sileä neule ja X= helmineule. Jokainen ruutu on 10 silmukkaa leveä ja  14 riviä korkea. Oliko sekavaa? Idea selviää varmaan kuvasta :)

Peittoa on mukava tehdä, mutta tästä tulee taas kerran todellinen lankasyöppö. Olen tehnyt nyt n. puolitoista ruutua ja lankaa on mennyt 100g :) Tarvitsen jonkun parikymmentä kerää lisää...

Lankana on tällä kertaa Dropsin Eskimo, peitosta tulee aika paksu. Teen työtä 80cm pyöröpuikolla nro 8. Toivottavasti tämä valmistuu niin, että vauva on tarpeeksi pieni mahtuakseen peiton alle :D Laitan kuvaa valmiista työstä toivottavasti alkukesästä.

Ja kuvat valmiista työstä 07/2011:

Eilen vein tosiaan villapeiton omistajalleen. Vielä hän on niin pieni, että mahtuu vaikka vähän kierimäänkin :) Kummitädin hermo piti siis loppuun asti ja peitto valmistui ajallaan.

Edit 10/2013: Peiton mittoja on kyselty, omalla käsialallani tästä tuli about 90 x 75 cm. Lankaa kului  paljon... tavallisella vaa'alla ei saatu punnittua, mutta varmaankin noin kilon verran. 

Apinan arkistoista: kauraleipä

Olen syönyt niin huonosti pari viikkoa, että tässä meille kaikille hiukan aamupalainspiraatiota...

Heräsin tänä aamuna siihen ettei täällä ole mitään aamupalaa. Syötyäni puoli levyä suklaata päätin tehdä asialle jotakin. Kauraleivän resepti on itseasiassa ainoa asia mitä yläasteen kotitaloustunneilta käteen jäi. Ajankuluessa resepti on toki hieman muuntautunut, minä kun en saanut koskaan kotitaloudesta kymppiä siksi etten jaksanut mitata aineita tarpeeksi tarkkaan. Tämäkin siis superhelppo ja mututuntumalla toimiva ohje (tästä määrästä tulee kaksi leipää):

4 dl vettä

1 pss kuivahiivaa tai vastaava määrä oikeaa hiivaa

1 tl sokeria

2 tl suolaa

2 dl kaurahiutaleita

1 dl kauraleseitä (ei löydy ikinä kaapista, joten laitan reilummin hiutaleita)

sämpyläjauhoja

n. 0.5 dl öljyä

Kuumenna vesi kädenlämpöiseksi, lisää hiiva, sokeri ja suola ja sekoita. Sokerin tehtävä on tässä aktivoida hiiva, jotta taikina nousee, sitä ei siis kannata jättää pois. Lisää kaurahiutaleet (ja leseet) ja ala hiljalleen sekoittamaan jauhoja taikinaan. Lisää loppuvaiheessa öljy ja ja vaivaa taikina loppuun käsin. Anna kohota pyyhkeen alla lämpimässä paikassa noin 30 min.

Jaa taikina kahteen osaan (tai jos haluat tehdä jättisuuren leivän niin sekin onnistuu) ja muotoile leipä pelille pyöreään muotoon. Ota keskusta irti lasin avulla, nin että saat leipään reiän :) Tässä vaiheessa saa kohottaa leipiä vielä hetken pellillä jos jaksaa, yleensä en jaksa.

Voitele leipä maidolla (tulee rapsakka pinta)ja ripottele päälle kaurahiutaleita. Paista 225 asteessa noin 20-30 min.

Kuivahiivasta sen verran, että se on mun käytössä lähes aina kun teen leipää, sämpylöitä tai pitsataikinaa, ihan sen takia että sitä on helpompi säilyttää ja näissä se toimii hyvin. Pulla pitää sitten aina tehdä tuorehiivasta! 

Apinan arkistoista: talvipötkylä

Syksyn kunniaksi pyörylähuivi-inspistä... tämä julkaistu 08/2010 eli aika lailla tasan kaksi vuotta sitten. Tästä se neulonta sitten lähti...

Saatan olla ehkä hieman hätäinen, mutta aloitin muutama päivä sitten neulomaan itselleni Kalastajan vaimon ohjeiden mukaista kauluria, tai siis huivia. Mies katseli toimintaa pari päivää hiljaisuudessa ja kysyi sitten että kudonko jonkinlaista talvipötkylää :)

Tässä on siis ensi talven lämmike jo valmiina, ulkonahan on selkeästi alkanut jo vähän viilentyä..? Jälki on kaukana täydellisestä, mutta olen aika ylpeä että osasin kuitenkin teoreettisesti tehdä jotakin itse :) Tykästyin viime talvena tähän malliin, missä huivin päät ei roiku jatkuvasti tiellä. Voi olla että innostun tekemään vielä toisenkin. Muita talvipötkylöiden ystäviä?

Edit: tästä on jonkun verran tullut kyselyä eli lankana oli Novitan Tempo, pyöröpuikot kokoa 7 ja ympärysmitta 80 :)

Edit 2: Kahden vuoden jälkeen huivi on venähtänyt aika rajusti. Jälkiviisaana vähentäisin silmukoiden määrän ehkä 110. Käsialasta riippuen tottakai.

Apinan arkistoista: poncho nro 2 palaset

Tässä vielä pochon palasiin ohje, jos joku haluaa lähteä kokeilemaan. Molemmat palat ovat 128 silmukkaa pituussuunnassa. Molemmilla reunoilla on 4s reunus, joka neulotaan aina oikein. Korkeuden voi kukin päättää itse, riippuen minkä pituisen ponchon haluaa. Nämä taisi olla n. 40cm, poncho ykkösessä korkeus oli 30cm.

Pala 1 on ruudullinen, tein 20s levyisiä neliöitä, aina 20s helmineuletta (1 oikein 1 nurin, toisella puolella toisin päin)  ja sitten 20s sileää neuletta (oikealla puolella oikein ja nurjalla nurin). 

Pala 2 on koristeltu makkarapalmikolla (nimesin ihan itse, en tiedä miksi sitä kutsutaan). 120 silmukkaa on jaettu neljään 30 silmukan jaksoon, tämä helpotti ainakin omaa ajatteluani. Yksi letti pätkä on siis 11s nurin, 9s oikein (letin osuus) ja 10s nurin. Tällä matematiikalla sain letit tasaisin välimatkoin :)

Poncho on jo viittä vaille valmis, kaulus on vähän kesken enkä osaa päättää minkälaiset napit haluan. Kuvaa sitten valmiista joskus.

Apinan arkistoista: poncho nro 2

Hiphei, nostan tänään muutaman vanhan käsityöjutun, illemmalla sitten jotakin uutta. Nyt on hyvä aloittaa syysponchon tekeminen... tämä alunperin julkaistu vanhan blogin puolella 1/12.

Jipii, kauan odoteltu lankatilaus lempilankakaupastani on saapunut ja hain valtavan pussukan postista alkuviikolla. Useampi projekti olisi mieleinen, mutta haluan ensimmäiseksi tehdä jotain itselleni. Elämä on osoittatunut liian lyhyeksi eräälle huiviprojektille, joka jää nyt odottamaan eläkepäiviä. Tai lomautuspäiviä. Katsotaan, miten pärjätään tämän kanssa. Tulilla siis poncho nro 2.

Lankana on Nepal, pehmoinen ja värinä lempparini turvamusta. Alla teknistä kaavakuvaa.

En lähde enää ikinä (tai ainakaan pariin vuoteen) nyhrämään sitä versio 1:n ristikkokuviota, joten nyt mennään yksinkertaisemmin. Toisen kappaleen teen ruutuperiaatteella. Toisesta kappaleesta tulee myös simppeli, lettikuviolla todennäköisesti.

Toivottavasti saan tämän nopeasti valmiiksi, toimii hyvin toimistolla lämmikkeenä ja alkukeväästä viittana sitten, kun takkia ei tarvitse mutta ilmankaan ei pärjää :)

P.s Tuo alkuperäinen ponchon ohje on yksi blogini suosituimmista teksteistä. Olen tästä hurjan iloinen ja ylpeä, sillä vaikkei ohje omani alunperin olekaan niin tulos on tasan se "ite tehty" :)

P. s Palaset tarkemmin täällä, Poncho 1 täällä

Apinan arkistoista: I love titiMadam

Taas nostoja vanhan blogin puolelta... muistin tämän kun kirjoittelin edellistä :) Julkaistu alunperin syyskuussa 2010.

Tässä on taas ehdoton suosikki korujen saralta. TitiMadamin omilla sivuilla kerrotaan seuraavaa: 

"We, at titiMadam, believe that design should not be taken too seriously. Our collection has been inspired by simple things around us, things that we all share, maybe it is a memory of your chilhood dog bite or a cooking trauma from your adulthood. We are sure that the person who owns a titiMadam product has a personal relationship with it. Therefore our playful jewellery and funky home collection has been made with love. Not forgetting that humor should always be part of our lives. We want to make simple things in life more fun!"

Sain juuri hankittua Desing torilta oman "juan bambini". Se on ollut käytössä lähes joka päivä ja toivon että kokoelma karttuu jatkossa vielä.. omistaisin ilomielin esimerkiksi yksisarvisen tai ruostumattomasta teräksestä valmistetun heppariipuksen. 

titiMadam on yksi niistä asioista, joista tulee hyvä mieli. Vaikka merkki ei ole ainoa, joka valmistaa koruja tällä tekniikalla niin minulle titiMadam on se ensimmäinen ja ainoa oikea :) On sympaattista että jokainen eläin on nimetty tekijöiden ystävien mukaan. Merkkiä saa ostettua jo aika monesta kaupungista, sivuilta löytyy listaa.. Tampereella titiMadamia myy ainakin Supermukava (josta löytyy aika paljon kaikkea muutakin ihanaa).

Apinan arkistoista: Poncho

Tässäpä ensimmäinen nosto vanhan blogin puolelta... laitan näille oman tunnisteen ("apinan arkistoista") tuonne sivupalkkiin niin löytyy helpommin. Palaan tänään vielä uusillakin jutuilla. Alunperin tämä pochojuttu julkaistu joulukuussa 2010, niin se aika rientää...:

Tällaisen tein pikkusiskolle jouluksi. Murheenkryyni :) Siis työ, ei sisko. Valmista tuli kuitenkin ja ajattelin nyt kirjoittaa hieman ohjenuoraa tänne, jos joku muukin innostuu/ itse unohdan joskus tämän hetkiset tunnelmat ja päätän ottaa uusiksi. Ohje itsessään on aika yksinkertainen, Kalastajan vaimon vanhoista ohjeista tämäkin. Tosin oma versioni on hieman muokattu niin siksipä laitan nyt nämä huomiot ja muutokset ylös.

Lankana oli Silke Alpaca (joka poistuu ilmeisesti valikoimsta, Dropsin langoista Karisma on saman vahvuinen) ja pyöröpuikko nro 4 80 cm ympäryksellä. Mutta siis lankaa voinee käyttää kukin oman valintansa mukaan..

Ensin siis neulotaan kaksi saman kokoista suorakulmaista kappaletta, koko n. 30 * 90 cm. Toinen, yksinkertaisempi kappale oli 120 silmukkaa.

Tein tähän tuota ihan peruslettiä ja helmineuletta väliin. Letin ohje löytyy sekin Johannan blogista. Toinen kappale osoittautui ongelmalliseksi, siihen tein vaikeampaa lettikuviota Garnstudion ohjeen mukaan. Letti veti kappaleen jotenkin niin kasaan, että siitä tuli paljon lyhkäisempi kuin toisesta :( Jouduin sitten tekemään jatkopalan (itkuraivareiden jälken).

Tämän välttääkseen tekisin toisen kappaleen 160 silmukkaa. Lettiosa on 16 silmukan mittainen, väliin tein aina sileää "aina oikein" neulosta 4 silmukkaa. Tätä kuviota vääntäessä heräsi kysymys että kuka näitäkin keksii :) Kun molemmat kappaleet ovat valmiit, ne ommallaan yhteen rinkulaksi. Tätäkin hyvällä avaruusgeometrialla varustettuna mietin noin vartin, kunnes mies tuli ja asetteli kappaleet kohdakkain. Mutta siis toisen kappaleen lyhyt sivu ommellaan toisen pitkään ja sitten toisin päin, näin:

Selvensikö? Nyt rinkula on valmis. Sitten sisäpuolelta noukitaan kaikki silmukat ja kaulus kudotaan joustinneuleena 1 oikein 1 nurin niin korkeaksi kuin haluaa.

Suurin ongelma tämän kanssa siis itselläni oli se, että käsialani erosi ilmeisesti hieman ohjeesta, puikot olivat pienemmät ja tein tuon monimutkaisemman lettikuvion tiiviimmin kuin alkuperäisessä mallissa oli. Lisäksi en oppinut tuota toista lettikuviota ulkoa ja meinasi mennä hermot sen ohjeen tuijotteluun :) Mutta loppu hyvin:

Valmis työ <3 Pahoittelen tätä kilometrin pituista sepustusta, mutta jossain nämä pitää olla ylhäällä :) Ei myöskään pidä hämmentyä siitä, että työ vaihtaa kuvissa väriä, sellaista se on... Ohje on oikeasti hyvin yksikertainen, joten jos joku innostuu kokeilemaan niin antaa palaa. Kappaleethan voi tehdä juuri niin yksinkertaisina kuin itsestä tuntuu :)

P.s Poncho nro 2 ohje täällä!