lauantai 2. maaliskuuta 2013

Rakkaudesta, osa 1

Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa

On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista


Että kuiskauskin on huuto


En vaihtais sekunttiakaan

En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja

En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja

Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt

-Samuli Putro/ Olet puolisoni nyt

Lupasin kirjoittaa teille ihmissuhteista ja ajattelin aloittaa vaatimattomasti kirjoittamalla hieman rakkaudesta. Koska toivon, ettei tämä ole viimeinen tekstini aiheesta, otsikoin toiveikkasti osa 1. Teen tätä usein.

Kuulin taannoin radiosta tuon laulun ja vaikka en herrasta niin kovasti perusta, jäin miettimäään sanoja paljon.



Olemme puhuneet viime aikoina rakkaudesta usein ystävieni kanssa. Elämme varmaankin sellaista ikävaihetta, joka aiheuttaa pientä kipuilua ja pohdintaa jatkosta. Sellaisia tunteita että "oliko tämä nyt tässä" tai "mihin tästä nyt jatketaan". Osalla kipuilu korjaantuu lähtemällä, osalla jäämällä. Sellaista se on ja saa ollakin, ei näissä asioissa ole mitään yhtä oikeaa tietä.

Yhden oman ajatukseni rakkaudesta haluaisin kuitenkin jakaa; sitä ei pitäisi katua. 

Se, että rakastaa jotakin tai joku rakastaa sinua, on hirmu arvokas asia. Vaikka elämäntilanteet muuttuvat ja ihmiset kasvavat, niin sitä ei pitäisi koskaan katua. Taikka hävetä. Rakkauteen on aina syynsä ja niitä syitä pitää arvostaa ja kunnioittaa vaikkei niitä joka hetki täysin ymmärtäisikään, nyt, ennemmin, tai jälkeenpäin.

Ja jos olet jonkun kanssa yhdessä, niin kaikesta huolimatta sen pitäisi olla lopulta juuri näin. Että en vaihtais sekuntiakaan. Kasvukipuja tulee, jää jäätyy uudelleen. Välillä on kuitenkin hyvä katsoa taaksepäin ja miettiä mistä kaikesta olet jo selvinnyt rakkaus vierelläsi. Tai mitä kaikkea olet saanut. Tai jos rakkaus käveli luotasi pois tai sinä sen... minkälaisen jäljen se jätti sinuun? 

Minä en vaihtaisi niistä sekunneistä pois ainuttakaan, joina olen tiennyt että minua rakastetaan. Jonakin päivänä tiedän toivottovasti kenelle tuo aivan viimeisin lausepari lausutaan. Muuten voinkin jo allekirjoittaa.

***
S:lle, Kaikki kääntyy hyväksi.

4 kommenttia:

  1. Kaunis teksti.

    (Leikin samalla, että tämä oli minulle. :)

    VastaaPoista
  2. Tällaiset entryt on tosi kivoja :) t. Hanna, hannakoskimaa.livejournal.com

    VastaaPoista