Viime viikko meni useamman jutun kohdalta ohi. Niin myös lenkkeilyn.
Tänään mentiin vähän ottamaan happea, mutta koko kroppa on ihan tukossa. Vähän niinkuin pääkoppakin.
Miten sitä saisi energiaa tähän pimeyteen, kun välillä tuntuu ettei jaksaisi nousta edes sängystä?
Huomaan kyllä, että lenkkipolulta on helppo lintsata nyt kun pimenee ja jalka alkaa painaa samaa tahtia sydämen kanssa. On ikävä enemmän ja ihmisiä ympärillä vähemmän. Ja toisaalta kaipaa enemmän aikaa itselleen.
Pelastusrengas jäässä...
Eihän maassa, jossa on ainakin 6kk vuodesta pimeää, voi masentua sen takia? Kyllähän, kun täällä lapsesta asti on kasvanut pimeän menninkäisenä niin luulisi että tottuu. Älytöntä.
Tähän sudenkuoppaan en oikeasti halua humpsahtaa, koko syksy on mennyt lenkin osalta niin hyvin. Ehkä painelen hankkimaan jotain supervärikästä lenkkivaatetta ja lampun, jotta ei pelota tuolla niin paljon. Haluan olla iloinen ihan sen 12 kuukautta vuodesta.
Miten te sen teette, oi ympärivuoden lenkkeilevät tai muuta liikuntaa harrastavat superihmiset?
Hyvät varusteet ja kunnon musiikkia!
VastaaPoistaTotta. Lenkkikaveri auttaa myös. Ei kehtaa jättää menemättä.
Poista