Ja taas mennään

Olen julistanut syvää rakkauttani uuniani kohtaa jo aiemminkin.

Mikäs sen mukavampaa kuin istua perjantai-iltaa kotona ja odottaa, että palaako se uuni, talo tai tapahtuuko jotain muuta jännää. Ainakin savuttaa niin vaan perskeleesti (vein palohälyttimen viime kerrasta viisastuneena jo etukäteen vessaan).

J

Jännitystä voi nuoriso hakea elämään ihan näin arkisilla askareilla. Elämä on parasta huumetta.

Syy tähän perjantai-illan kotirouvailuun on, että huomenna päätettiin syödä ystävien kanssa yhdessä. Kaupat on kiinni, me hiljennytään yhdessä ruokapatojen ja glögin äärelle. Jälkiruuaksi on maailman parasta (eikä toivottavasti palanutta) mutakakkua, jonka ohjeen olen saanut yhdeltä minulle tärkeältä ihmiseltä jota sattumusten summana en saanut pitää niin lähellä kuin olisin ehkä halunnut.

Muistan sinut J aina kun tätä teen <3 

Ruoka on muuten paras juttu, siihen liittyy niin paljon muistoja ja tuntemuksia myös menneestä. Kaikilla on varmaan joku oma lohturuoka, joka tekee maailmasta hetkessä paremman? Paljastakaahan omanne, yllytän!

Tällaisia sekalaisia ajatuksia perjataina. Kohta tuo kakku on valmis ja sitten lähden kyllä ulos hengittämään.