Kiharapilvi ja hymyilevä perjantai

Eilen oli hyvä päivä. Tai ilta. 

Pitkästä aikaa otin aikaa tyttömäiseen valmistautumiseen, vaikken tiennyt olenko edes menossa mihinkään. Kävin suihkussa ja kiharsin tukan. Meikkasin varmaan 20 minuttia ja se on minulle todella pitkä aika. Mietin jopa, että olisin hämmästyttänyt sisareni tekemällä smokey eyes- meikin ja kuvaamalla sen tänne... mutta ei sentään.

Oli kivaa tyttöillä vähän. Tupsutella taikapölyä ja tuoksuttaa hajuvesiä, että mikä sopisi illan tunnelmaan parhaiten. Syödä sushia ja juoda vähän viiniä. Ja tanssia... tanssia.

Tänään olen syönyt ruusukaalia ja se oli tosi hyvää. Ja voi miten söpöjä ne pienet kaalit ovat! Kävin vähän kaupungilla ja sain itselleni todella pahan sisutuskuumeen. Nyt sitten tietenkin kaiken pitäisi tapahtua heti nyt, mutta valitettavasti näin launtai-iltana on tyydyttävä inspiraatiokuviin ja nettikauppojen läpikäymiseen ;) Lisäksi paljon suunnitelmia blogin suhteen, sain aikaa sitten erään värihaasteen, josta olen hyvin innoissani. Toivottavasti huomenna olisi valoa, jotta voisin kuvata lisää. Mukavaa lauantai-iltaa... minä vietän sitä peiton alla kirjan kera.

EN; Yesterday was fun in that girly-kind-of-way. Today I'm going to stay at home... sounds like a perfect Saturday night if you ask me :)

Siskokset kuin ilvekset, osa 3

Ehtikö kukaan ihmetellä mihin tämä juttu jäi? Minä ehdin.

Mutta tämä päivä on parempi kuin mikään, sillä pikkumurusellamme on juhlapäivä. Tässä sen kunniaksi viimeinen osa siskosten tavoista. Saimme toiveen keväällä, kun toinen siskoistani asui luonani, mutta päätimme kirjoittaa myös kolmannen osan, kun kolme kuitenkin meitä on. Alkuperäinen toivehan kuului näin: "Kirjottakaa toistenne tavoista, jotka jollain tavalla ärsyttävät, naurattavat tai herättävät muita tunteita itsessänne". Osa 1 täällä ja osa 2 täällä.

Minun pikkuisin pikkusiskoni on itseäni aika monta vuotta nuorempi, mutta eipä se ole menoa estänyt. Varsinkin viime vuosina ollaan vietetty aikaa paljon kaksistaan ja kolmistaankin. Nuoremmat siskoni näkevät toisiaan useammin, kun asuvat samassa kaupungissa. Tässä nyt sitten meidän kahden vanhemman ajatuksia tuosta kuopuksesta.

Pikkuisin sisko on todella eläinrakas. Pienenä meillä oli melkein 101 dalmatialaista pehmomallisina ja Leijonakuninkaan vuorosanat osaamme toki kaikki ulkoa. Vasta kuopuksen vaivannäön ja sitkeyden jälkeen meille saatiin koira, tätä ennen äiti oli ollut allerginen myös niille allergisoimattomille koirille :)

Pikkuisin sisko on maailman huonoin heräämään, ellei ole mitää sovittua/aikataulutettua jonka vuoksi olisi pakko herätä. Raastaa välillä tämän vanhuksen mieltä, kun pitäisi lähteä johonkin... mistä päästäänkin siihen että

Pikkuinen on myös verattaen hidas lähtijä (tämä on peritty isältä). Siis ihan uskomatonta kuinka kauan voi kestää ja jahkati jahkati ja vielä jäi joku juttu toisen takin taskuun jne. :D

Pikkuisin on meistä ehdottamasti rohkein tyylikokeilija. Vuosien varrella on nähty niin irokeesiä kuin leopardi legginssiä. Kuvankaunis nuori nainen on hänestä kasvanut, joten kaikki näyttää luonnollisesti hyvältä.

Rohkeiden tyylikokeilujen lisäksi pikkusisko uskaltaa myös meikata. Ja nätisti sekä taitavasti meikkaakin. Tämä taito ei ole perittyä isommilta siskoilta :)

Keittiössä ei pikkuisemme ole vielä ihan sinut, mutta taito kasvaa koko ajan. Kerran saimme hyvät naurut pikkusiskon mitatessa teelusikkaan sokeria jättipussista kaataen. Mutta saimme sokerin mitattua, ei se oo niin justiinsa <3

Pikkuinen on ihan ratkihauskaa seuraa. Viikon henkinen naurujooga tulee suoritettua joka kerta kun häntä näkee. Sami Hedberg ja Lennu Heffner ovat tulleet kaikille tutuksi.

Rakas rakas pikkusiskomme seikkailee tällä hetkellä Belgiassa muutaman kuukauden ajan ja blogihan löytyy siis täältä. Ikävä on!

Typerä typerä iho

En ole halunnut lähteä enää pariin viikkoon ulos ilman meikkiä.

Olen jälleen kierteessä. Stressi, ihon kunto huononee hiukan, stressin lisäksi stressi ihosta, jonka jälkeen sen kunto huononee lisää, isompi stressi ja isompi reaktio jne.

Jos en olisi niiiiiiin aikuinen niin haluaisin mennä pöydän alle ja vähän pillittää. Miten voi muka olla että itsetuntoa joutuu nyt etsimään joka kiven ja kannon alta.

Mutta kasvoni minä näen joka kerta ensin kun katson peiliin. Ja sitäpaitsi tulehtunut iho tuntuu inhottavalta.

Olisiko auttanut, jos olisin vaihtanut meikkipohjan enkä jäänyt jahkailemaan? Miksi ihmeessä pihtailin tässä kohtaa, ehkä meikkivoide pilasikin kaiken? Syönkö ja nukunko ihan normaalisti? Onko nyt vain niin, että iän myötä kroppa ei totukaan enää muutoksiin nappia painamalla? 

Typerä typerä typerä iho.

Kaikki vinkit jotka eivät kuulu "yritä nyt vain rentoutua" otetaan avosylin vastaan <3 Huomenna taas jotain iloisempaa. Niin, ja halauksia kanssa-stressaajille!

EN: Stupid day.

Muutama sana nettishoppailusta

Istuskelin tässä selaamassa hieman nettikauppojen tarjontaa (tiedän,tiedän... se lista). Haluaisin ehkä talveksi muutaman collagepaidan ja katsoin vähän mitä olisi tarjolla. En löytänyt oikein mitään. Pääasiassa kahdesta syystä:

Kaikki paidat mistä tykkäsin maksoivat yli 100€ (mitä ihmettä?!)

Tai olivat polyesteristä

Harmi.

Tästä kuitenkin mieleeni tuli parikin ajatusta nettishoppailusta; se kun on niin vaivatonta ja helppoa että virheostoksiinkin on helpompi sortua. Olen itsekin oppinut näihin vasta vähän kantapään kautta. Kuulun kylläkin siihen joukkoon, joka jaksaa joka kerta palauttaa ne vaatteet jotka ovat väärän kokoisia tai eivät istu. En voi käsittää sitä että jollain on varaa jättää tuotteet palauttamatta ihan vain koska ei jaksa raahautua postiin. Näitäkin tarinoita on blogimaailmassa tullut vastaan. Mitä hemmettiä sanon vaan.

Itse teen nettiostokset nykyään aika samoilla kriteereillä kuin oikeassakin kaupassa:

1. Materiaali

Tarkistan aina mitä materiaalia tuote on. Olen ihan järkyttävä materiaalien kyttääjä ja esimerkiksi neuleissa en hyväksy suhdetta 50 luonnonkuitua-50 muovia. Parhaita materiaaleja ovat villa, puuvilla, pellava ja silkki. Tykkään myös monista viskoosivaatteista, vaikka viskoosin laatu vaihteleekin välillä kovastikin. Kiinnostavia ovat olleet myös nykyään usein vastaantuleva modaali ja tencel, mutta näistä on kovin vähäisiä kokemuksia.

2. Malli 

Uskonko lähtökohtaisesti, että ko. malli tai leikkaus sopii vartalolleni. Esimerkiksi napapaita ei sovi, olkoon miten trendikäs tahansa. Tämä tosin saattaa olla henkistäkin, mutta yhtä kaikki. Kenkiä tilaan yleensä vain sellaisilta merkeiltä, jotka tiedän jotenkin entuudestaan, tosin jalkani on aika lailla tasakokoinen :)

3. Tulevaisuus vaatekaapissani

Osaanko kuvitella vaatteelle/ tuotteelle kavereita jo olemassa olevasta vaatevarastostani ja näenkö sille pitkän käyttöiän.

4. Hinta

Onko hinta sellainen, jonka olen valmis tämäntyyppisestä/tästä tuotteesta maksamaan. En oikein innostu merkin tuomasta ilmasta hinnassa, mutta joitakin poikkeuksia tietenkin on. Hyvään materiaaliin ja laatuun olen valmis sijoittamaan enemmänkin. 

5. Palvelu

Olen tässä kohtaa niin vanhanaikainen, että jos olen saanut jonkin nettikaupan tilauksen yhteydessä huonoa palvelua, niin äänestän jaloillani (vai näppäimistölläni?). Virheitä sattuu ja joskus joutuu myös kysymään, mutta näihin asioihin suhtautumisessa on suuria eroja. Mahtavimmat asiakaspalvelukokemukset kaikin puolin ovat omalla kohdallani olleet Jolien, R/H:n ja vähän yllättäen H&M asiakaspalvelun kanssa :) Yksi huono kokemus ei vielä käännä kelkkaa, mutta omalle kohdalleni on osunut muutama niin huono kokemus suurienkin nettikauppojen kohdalla että oksat pois.

Mitä asioita te otatte huomioon shoppailessanne? Onko nettikaupan asiakaspalvelulla merkitystä teille? Suositteko te enemmän kivijalkaputiikkeja vai käytättekö nettiä ostosten tekoon? En itse käy kovin usein kaupungilla kiertelemässä ja seuraksi kelpaa silloin harvoinkin vain sisko. Nykyään olen yllämainittujen seikkojen lisäksi pyrkinyt mahdollisuuksien mukaan katsastamaan suomalaisien, pienempien merkkien valikoimia. Näissä usein plussana myös se, että tuotteen valmistuprosessista saa enemmän tietoa.

EN: Since when it has been ok to make sweatshirts out of polyester and sell them for over 100 euros? I'm just asking.

Aamupuuroa ja ystävä hädässä

Makoilin oikein tyytyväisenä sängyssäni kera aamukahvin ja puuron kun puhelin soi. Kun vastasin, kuului toisesta päästä varovainen, mutta hieman hätääntynyt ääni.

"Moiiii... soitanko huonoon aikaan...?"

"No, tavallaan. Tai että makaan tässä just aamukahvi kädessä ja katon voiceofkidsin uusintaa ja selaan blogeja. Mutta kerro nyt kun soitit."

"Ahahahaha, niin just, että kiirettä pitää..."

"No mikä sulla oli?"

hermostunuttta hihitystä toisessa päässä

"No mulla on nyt tavallaan tässä tämmönen suhteellisen hasardi ongelma..."

"Niiiin...??"

"Toimiiko sun uuni?"

"No siitähän on keskusteltu siitä päivästä asti kun muutin tähän. Mutta kyllä sen päälle saa."

"Eli siinä voi tehdä ruokaa?"

"No en lähtisi mitään kohokasta yrittämään, mutta kyllä nyt muuten."

hermostunut hihitys jatkuu

"Ei mulla nyt pidä pokka ollenkaan..."

"No kerro nyt mikä on ongelmä!?"

Melkein voin kuulla kun toisessa päässä vedetään henkeä ennen kuin lähtee tosi nopea selitys:

"No osallistuin sellaiseen tutkimukseen kaupasssa ja sitten nyt ne on lähettäneet mulle kanan koipireisiä tyylin kilon ja mulle kävi vahingossa sellanen juttu jonka seurauksena tai että mun oma uunissa on tosi paljon rasvaa pohjalla ja sitä ei voi käyttää ennenkun sen pesee ja mä oon koko viikonlopun töissä ja ne kanat pitää arvoida maanantaihin mennessä enkä jaksa pestä sitää uunia ja mulla on ihan KAUHEE STRESSI tästä niin voisinko tulla paistamaan nää v**** kanat sun luo että saan tän tehtyä en enää ikinä osallistu mihinkään tutkimukseen."

Voi muru. Tervetuloa. Huomenna nähdään ja hoidetaan tämä kana-episodi pois päiväjärjestyksestä. Sanoisin tähän viisaan lauseen, joka minulle eilen itselleni laitettiin tekstiviestinä toiseen maailman suurimpaan pulmaan liittyen: "Ei hitto. Rakas ihminen. Relaa <3."

Rentoa lauantaita kaikille. Kaikki järjestyy kyllä. Aamupuuro puolukoiden ja hunajan kanssa on huippuhyvää. Olen päässyt keväällä alkaneen puurokammon yli, hurraa!

EN: Porridge with lingonberries and honey. Love it.

Satumetsässä

Tämä on se syksy mitä rakastan. Valoa on vielä, mutta pitää pukea että pysyy lämpimänä. Ulkona on ihan mielettömän kaunista, katsokaa vaikka

Olen hyräillyt itsekseni viime päivänä Päivänsädettä ja mennikäistä. Jotenkin syksy on sellaista armollista aikaa. Ei vielä ole valo loppunut täysin niiltä, jotka sitä kaipaavat mutta on tilaa myös pimeässä viihtyville menninkäisille. 

Tykkään kovasti uusista tennareista, ainoa vaan että jalkani ovat taas ihan rikki. Shepherdin töppöseni lienevät ainoat kenkäni, joiden kanssa olen ollut parasta kamua alusta lähtien. Pitäisikin hakea ne varastosta.

Olen vähän sairastellut alkuviikon, en ole liikkunut enkä tehnyt ruokaa. Viikonloppuna toivon että tilanteeseen tulee muutos. Että ainakin menisin ulos ihastelemaan ja nuuhkimaan syksyä. Vaikka sataisikin. Pakkasessa on marjoja ja teevarastot on täydennetty. Nyt täytyisi enää kysyä äidiltä, voisiko hän mennä lankakauppaan niin saisin neuleprojektitkin käyntiin. 

Pari viikkoa ja sitten Siskon kanssa pikkupikkuviikonloppulomalle Helsinkiin. En malta odottaa.

Tänne vain syksy, rakkaani. Olen valmis. Käy kanssani niin kotiluolaan näytän sulle tien... 

Kyllä, syksy on tehnyt minusta myös romantikon. Kynttilöitä sytyttelen ja luen hupsuja rakkauskirjoja. Miten syksy vaikuttaa teihin? Onko siellä ketään enää lukemassa?

EN: I really really love fall.

Onni on jättityyny

Syyspäivää kaikille, Sisko täällä pitkästä aikaa :)

Syksy on tosiaan laskeutunut painavasti olkapäille. Mutta, koska emme halua vielä vaipua syyshorrokseen, niin muistakaamme iloita arjen pienistä iloista. Kuten siitä, että omistaa jättityynyn! Varsin mieluisan jättityynyn vieläpä. Tyyny on Saanan ja Ollin ja heidän Yö metsässsä -mallistostaan.

Ihailin tyynyä jo viime kevään Designtorilla mutta silloin en vielä osannut valita kokojen ja printtien välillä. Mutta nyt osasin! Päädyin jättikokoon, koska sitä voi käyttää lattiatyynynä mutta menee yhtälailla sängyllä tai sohvalla.

Tyyny on tehnyt rentoutumisesta ja lepäämisestä entistä mukavampaa. Se on kaunis, pehmoinen ja iso. Sen päälle voi laskea päänsä kaksi väsynyttä yhtäaikaa tai sen kanssa voi painia yksin.

Lisäksi se on ostettu mitä suloisimmalta suunnittelijakaksikolta, jotka olivat erittäin iloisia kiinnostuksesta ja kertoivat mielellään tuotantoprosessista. Tyynystä tulee hyvä mieli kaikinpuolin :)

Nyt teekupponen käteen ja hartiat lepäämään jättityynyäni vasten. Rentouttavaa ja ilomielistä viikkoa kaikille! :)