Harakkana

Olen tässä taas.

Ystäväni katseli ravintolassa aikansa kuinka ihailin hänen sormustaan. Sanoi sitten "tässäpä sinulle harakka". 

Nyt hän on jo lähtenyt kotiin. Mutta kun laitan sormuksen sormeeni niin tunnen että saan palan hänen rohkeuttaan. Tunnen itseni vähän merirosvoksi, vapaaksi ja pelottomaksi. Tämä toimii tarvittaessa myös nyrkkirautana.

Sillä on loppujen lopuksi todella vähän merkitystä minulle, mitä joku asia maksaa tai minkä merkkinen se on. Toki pidän tietyistä brändeistä enenmmän kuin toisista. Kuitenkin monesti rakkaimmiksi muodotuvat ne asiat, joilla on jokin tarina. Ne, jotka saavat sinut muistamaan jonkin hetken tai tunteen.

Tiedän, että olen kirjoittanut tästä aiemminkin. Ja minusta tuntuu, että kirjoitan siitä vielä monesti uudestaankin.

Kävin tänään muuten ostamssa mekon. Tiedättekö mikä on parasta? Se, että kun et itse löydä energiaa niin puhelimeesi saapuu viesti siskolta, joka asuu ihan toisessa kaupungissa. "Sun nimellä on nyt varattu kaksi mekkoa.." Sitten vain menin kauppaan ja ostin toisen niistä.

P.s Tein muutaman pienen jutun tuonne sivupalkkiin, sieltä löytyy nyt täsmähaku blogiin ja apinan päiväkirja tykkää tästä- osio, johon linkitän muiden oivalluksia ja blogitekstejä/ muuta sellaista mainitsemisen arvoista. Naked truth ilmiö on ilahduttanut minua kovasti. Sara K.:n pohdinta aiheesta tuntui jotenkin mielenkiintoiselta, vaikka myönnän etten itse olekaan vielä ihan samalla tasolla itseni hyväksymisen kanssa. Mutta urheasti matka jatkukoon, meillä kaikilla :)

Vaatevinkkejä mieheltä

Viikon päästä lähdemme ystäväni kanssa juhlimaan elokuvan ensi-iltaa ja viettämään minilomaa Ruotsin puolelle. En ole vielä hankkinut vaatteita ensi-iltaan, yritin kysellä neuvoja. Tällaista apua sain:

"No se on sellainen gaala."

"Ihan hienona voi mennä."

"Ei liian hienona. Se on kuitenkin aika casual."

"Ei mitään farkkuja kuitenkaan."

"Mikä on pikkumusta?"

"No mä laitan puvun. En mä oikein ymmärrä tota naisten skaalaa."

"Varmasti mikä tahansa on hyvä."

I rest my case, rukoilen vastaanotoksi snapseja ja iloisia ruotsalaisia pukeutuneena farkkuihin ja flanellipaitoihin <3

Ihana Tukholma, enää viisi päivää ja sinut syliini suljen.

Parasta perjantaissa: yövieras

Näin aikuisena tulee harvoin yökyläiltyä ellei asu eri kaupungissa ystäviensä kanssa. Tai muuten harrasta uusiin ihmiseen tutustumista sillä lailla ;)

Minulla on tavallaan se onni (?), että moni ystävä on kaukana ja näin ollen joutuvat viettämään aikaa kanssani aina vähän kauemmin kerrallaan. 

Tänään saan tänne yhden parhaista tytöistä jonka olen ikinä tavannut. Pitkään hengailin poikien kanssa, enkä oikein ymmärtänyt minkään tyttöjuttujen päälle. Tämä tapaus on viimeistään osoittanut, että tyttöjen ei tarvitse olla juonittelevia ilkimyksiä, vaan heidän kanssaan voi olla ihan yhtä suora ja suoraselkäinen kuin poikienkin kanssa. Odotan jo pojista juoruilua. Joskus on ihan kiva olla reilusti typykkä.

Yökyläilettekö te koskaan?

Luvassa siis vielä ehkä lasi viiniä ja Vain Elämää. Ja ehkä muutama sipsi? Herkku(perse) perjantaita kaikille!

Maailman parasta designia

Jotkut esineet kodissa ovat erityisempiä kuin toiset, tiedättekös?

Uusimapana tulokkaana Tärkeiden mutta samalla Käytännöllisten Asioiden listalta: isän tekemät leikkuulaudat. Ne voi laittaa pödälle monella eri tapaa. Tuovat kivan kontrastin valkoisen kiiltävän pöytälevyn kanssa. 

Tässä voidaan myös oppia että avokadot ja sipulit eivät ole niitä kuvauksellisimpia juttuja maan päällä. Enkelikello on vanha, designtorilta ostettu.

Tänään on ollut siivouspäivä. Huomaan monesti nykyisin juuri torstaina että täällä ei voi enää ihminen asua. Viikonlopun jäljiltä on usein reissukassi vielä purkamatta ja tällä viikolla olen ollut paljon iltaisin menossa. Nyt on paljon parempi olo kun koti on siisti ja asiat järjestyksessä. Sitä vaatekaappia en tosin saanut aloitettua vieläkään, mutta ehkäpä lauantaina...

P.s Siihen gaalaan on viikko. Joudun tätä menoa menemään ilman vaatteita.

Aamu, aamu utuinen

Aloitin tänään kuvailemaan päivä minun kanssani- osastoa, mutta totesin että se lienee parempi tehdä vapaapäivänä, sitten kun hiukan vaikka lunta tai muuten näkyvissä ilmiö nimeltä valo. Tänään aamulla hoksasin myös että eteisessä saa näinkin valoisia kuvia (sielläpä kunnon lamppu-tadaa). 

Vähän vain valotin jälkeenpäin..

Niin ajattelin sitten yhden julkaista, vaikka tiedänkin kyllä että nämä kokovartalopeilikuvat on jo ihan mennyttä kauraa muilla palstoilla.

Mutta tykkään tuosta takista. 

Olen nähnyt sen saman jo varmaan kymmenellä.

Muillakin on siis hyvä maku :)

Näytän vähän väsyneeltä, mutta tämä viikko on ollut tosi touhukas. Sain lenkkeilystäkin hiukan kiinni. Olen viestitellyt hetken kadoksissa olleen ystävän kanssa ja uusi vuosi alkaa vaikuttaa entistä kiintoisammalta tapahtumalta. Olen nauranut ja itkenyt ja viljellyt paljon mustaa huumoria. Ollut suoraselkäinen. Tein eilen lämmintä ruokaa.

Tämä kaikki, ja nyt on vasta keskiviikko.

Sudenkuoppa lenkkipolulla

Viime viikko meni useamman jutun kohdalta ohi. Niin myös lenkkeilyn.

Tänään mentiin vähän ottamaan happea, mutta koko kroppa on ihan tukossa. Vähän niinkuin pääkoppakin.

Miten sitä saisi energiaa tähän pimeyteen, kun välillä tuntuu ettei jaksaisi nousta edes sängystä?

Huomaan kyllä, että lenkkipolulta on helppo lintsata nyt kun pimenee ja jalka alkaa painaa samaa tahtia sydämen kanssa. On ikävä enemmän ja ihmisiä ympärillä vähemmän. Ja toisaalta kaipaa enemmän aikaa itselleen.

Pelastusrengas jäässä...

Eihän maassa, jossa on ainakin 6kk vuodesta pimeää, voi masentua sen takia? Kyllähän, kun täällä lapsesta asti on kasvanut pimeän menninkäisenä niin luulisi että tottuu. Älytöntä.

Tähän sudenkuoppaan en oikeasti halua humpsahtaa, koko syksy on mennyt lenkin osalta niin hyvin. Ehkä painelen hankkimaan jotain supervärikästä lenkkivaatetta ja lampun, jotta ei pelota tuolla niin paljon. Haluan olla iloinen ihan sen 12 kuukautta vuodesta. 

Miten te sen teette, oi ympärivuoden lenkkeilevät tai muuta liikuntaa harrastavat superihmiset?

I, I follow...

Taidan olla vähän synkkä.

Olen aina luullut että Lykke Li laulaa

"I, I follow/ I follow you/ Deep sea baby/ I follow you

I, I follow/ I follow you/ Dark doom honey..."

Google kertoo, että se on dark room?!

Voi kumpa olisin tiennyt tämän aikaisemmin.

Toisaalta, minusta minun versioni kuulostaa monin verroin kohtalokkaammalta.

Viime viikko meni siis merirosvoillessa, siksi tämä hiljaisuus. Mistä te haluaisitte ensi viikolla lukea? Kaipaan itsekin jo blogin pariin.