Tällä hetkellä meno tuntuu taas joksenkin suossa tarpomiselta. Sairastuin pääsiäisenä, luonnollisesti. Nyt yritän lähinnä päästä takaisin kiinni syömiseen ja arkeen. En tajua mihin viikko muuten vierähti.
Halusin tulla jakamaan muutaman kuvan pääsiäiseltä. Kun katson näintä alkaa päässäni soida vanha vanha laulu joka kuuluu näin
Pitkin aamuöistä joen uomaa
kulki perhe retkimuonaa repuissaan
kohti merenrantaa
pohtimaan kukin haaveitaan...
Minun tuli ainakin pohdittua monen moista. En oikea tiedä mitä mieltä olisin merestä. Monet kokevat sen rauhoittavana, mutta minussa se on jotenkin liian suuri. Tunsin itseni aika pieneksi ja jotenkin voimattomaksi. Mutta niin se pitää ollakin luonnon edessä, tietää paikkansa.
Ps. Isä ei tosin onneksi jäänyt rannalle kuten laulussa. Hän mittasi tuulta kera merikoiran. Minäkin mittasin, oli 12 metriä sekunnissa parhaimmillaan. Sai pitää piposta kiinni.
EN: Easter by the sea. It's so big it makes me feel powerless.
Munkin mielestä meri on liian suuri! Uidessa tulee aina mietittyä, että mitähän kaikkea mun alla ja ympärilläni oikein on... Liian monta rikoselokuvaa katsoneena, en voi olla miettimättä myös ruumiita! :O :'D
VastaaPoistaMilla / millamainen
Hahah, voi kamala <3 Ei enää rikoselokuvia sinulle. Uidessa en jotenkin osaa niin paljon miettiä, kun ranta on kuitenkin lähellä...
Poistameri on kyllä kiehtova mutta samalla aika pelottava. se näyttää helposti mahtinsa :) laittaa asiat nopeastikin mittasuhteisiin. ihania kalliokuvia! pitääpä myös itse suunnata pohjoiseen kuuntelemaan huminaa ja haistelemaan meri-ilmaa <3
VastaaPoistaoon ollut näköjään tosi huono kommenttien muitaja, nyörin anteeksipyyntöni. ei pitäisi julkaista ennenkuin panostaa vastaukseen! meri-ilman haistelu tekee kyllä hyvää. minulle sopii se rannalta käsin haistelu paremmin :)
Poista