Ilmoitusasioita

Hei.

Mihin nämä tunnit hupenevat?

En ehdi mitään.

Nyt alkaa myös se aika vuodesta kun bloggaajat alkavat valittaa siitä että ei saa kuvia kun ei ole valoa. Tämä ilmiö esiintyy melkein joka blogissa ja siihen on syynsä: se on aika perseestä se juttu. Itsekin olen valoisan ajan töissä. Ja koska olen vielä täysin kyvytyn ennakoimaan, mistä haluan ensi viikolla kirjoittaa, niin en voi oikein kuvata etukäteenkään esimerkiksi viikonloppuisin.

No, koska päätin käyttää jatkossa vain turvallista kuvamateriaalia täällä (eli siis ei sellaisia kuvia, joiden tekijänoikeuksista minulla ei ole hajua), niin huomenna menen ostamaan lehtiön. Tikku-ukkojen kuvituskausi alkakoon. Skanneriahan ei ole... että en ole ihan varma miten tämä helpottaa, mutta katsotaan. Mustavalkoisia kuvia on kuitenkin helppo vaikka vähän valottaa jälkikäteen. Tänään kuitenkin kuvana päivän haukku... näyttää vähän siltä kuin se nauraisi. Meidän naurava nakki.

Sitten kaksi muuta juttua:

1. BLOGIN SÄHKÖPOSTIOSOITE ON MUTTUNUT: uusi osoite apinanpaivakirja@gmail.com on päivitetty sivupalkkiin ja ota-yhteyttä-osioon. Olisi kiva vaikka saada sinne jotain postiakin, joten saapi laittaa jos jotakin asiaa tai vaikka toivetta olisi.

2. Pikkuisin sisko lupautui vierailemaan täällä kirjoittajan roolissa, onko toiveita mistä haluaisitte hänen kirjoittavan?

Sellaista. Nyt jotain ruokaa.

EN: Email address for this blog has changed :) Please write to me if you have something to say.

Also, my sister promised to write a post, do you have any wishes?

Happamia, sanoi kettu

Olin melkein unohtanut vanhan sanonnan ketuista ja pihlajanmarjoista.

Jäin tänään miettimään satua tarkemmin. Kettu ei saa haluamiansa marjoja puusta ja päättää, että ne olisivat olleet pahoja alun alkaenkin. Aluperäisessä sadussa puhutaan viinirypäleistä, suomalaisessa versiossa on jostain syystä päädytty pihlajanmarjoihin, jotka ovat oikeasti pahanmakuisia... mistähän moinen...

Mietin, olenkohan minäkin vähän tuollainen kettu joskus. Huono tapa.

Kaikkea ei voi tietenkään saavuttaa, mutta jos ei yritä taistella haluamiensa asioiden edestä niin eikai sitä sitten koskaan tiedä. Että olisiko ollut hapanta kyytiä vai ei.

Kuva on napattu Uhana designin kortista, vaadin, että tästä printistä tulee collagepaita!! Ostaisin heti. Uhanasta lisääkin joku kerta, ihania juttuja mielin määrin.

Menkäähän kohti omia marjojanne muruset, mukavaa tiistaita.

P. S Onneksi on kettukarkit <3 

EN: Today I was thinking about the fairytale of The Fox and the Grapes. This print is from Finnish brand Uhana design. I would by this print on a sweater in a heartbeat!

On otettava käyttöön järeämmät aseet

Vaikka uusi meikkipohja tuntuu kasvoilla todella hyvältä, ei naama vielä oikein ilman meikkiä ole kelpoinen. Itselleni.

Pikkusin sisko on suorastaan jankuttanut kookosöljyn puolesta, joten tänään kuuliaisena hipsin Ruohonjuureen ostoksille. Ruohonjuuri Hämeenkadulla on muuten tosi tosi kiva myymälä. Olen käynyt siellä joskus aiemminkin haahuilemassa uuden liikkeen ilmestymisen jälkeen, mutta ole jostain syystä ajatellut että siellä on kauhean kallista. No ei ollut. Toki jotkut tuotteet ovat hintavia alun lähtienkin, mutta esimerkiksi Clipperin tee on halvempaa kuin vaikka Sokoksella... niin että suosittelen piipahtamaan. Ostokseni maksoivat yhteensä n. 11€, jos tämä nyt toimii, niin pidän erittäin hyvänä sijoituksena. Jos ei toimi, niin tee oli hyvän makuista ja kookosöljynkin voi käyttää vaikka mysliin.

Mukaan tarttui kookosöljyn lisäksi siis Dr Stuartin ihoa puhdistava tee. Ihan noin heräteostoksena, paketti oli kiva näköinen. 

Paketin kyljessä on kuva harmaantuneesta vanhemmasta herrasmiehestä, joka käyskentelee kukkapellon keskellä. Googlasin asiaa kotiin tultuani hieman. Herra Malcolm Stuart, "the father of modern herbalism" (ainakin heidän omien nettisivujensa mukaan),  vaikuttaa aika lupaavalta. Keskustelupalstojen mukaan "one can feel the difference after just ONE day". Ahaa.

Odotukset ompi korkealla, we'll see how this goes.

En: New ways to fight against the problems with my skin. I have pretty high expectations for this tea after doing some research in google, haha...

Uusi matto Huvikummussa

Kipeä jalka on pakottanut pysymään viikonlopun kotosalla ja hyvä näin. Olen saanut hirveästi kaikkea aikaan. Eilen haettu tulehduskipulääke tuntuu toimivan, joten huoli pois, maanantaina voi varmaan taas liikkua.

Tänään olen estänyt seinien kaatumisen touhottamalla kotona. Otin kaiken alas kirjahyllystä ja järjestelin uudelleen. Vaihdoin tuolin ja yöpöydän paikkaa, naputtelin yhden taulun seinälle. Keitin kasvissosekeiton. Pyyhin pölyjä, imuroin ja pesin kaksi koneellista pyykkiä. Ostin kauden ensimmäisen tölkin glögiä. Nyt syön nallekarkkeja ja odottelen pitsaa uunista. Olo on melko hyvä. 

Avara luonto pyörii tuossa taustalla ja sitä seuraa Midsomerin murhat, joten pian vetäydyn jännittävien lauantai-aktiviteettien pariin. Ajattelin kuitenkin, että tulen vilauttamaan uutta mattoa teille. Tadaa: ennen(vasemmalla)-jälkeen(oikealla)-kuvat.

Annon villamatto on näkynyt muissakin blogeissa enkä ihmettele. Materiaali on hyvä (80 % villa, 20 % puuvilla) ja hinta on kohtuullinen. Tykkään myös siitä että mattoa voi käyttää kummin päin tahansa ja että se tuntuu varpaiden alla mukavalta. Jotenkin tuo kuvio toi myös lisää kotoisuutta huoneeseen, vai mitäs mieltä siellä ollaan?

Olen odottanut jatkuvasti, että kun tuo hylly on räjähtänyt tuollaiseksi sekametelisopaksi, niin jostain laatikosta alkaisi löytyä kultakolikoita Huvikummun tapaan. Toistaiseksi vesiperä tällä saralla. Tuo oranssi kenkälaatikko sen sijaan näyttää pitävän pintansa pyörivänä osana sisutusta, ennen-kuva kun on otettu mielestäni kuukausia sitten...

EN: Pattern makes the space more interesting I think. 

P.S Nämä matot ovat muuten nyt lokakuun ajan -20 % alennuksessa plussakortilla Kodin Ykkösissä ja verkkokaupassa (jonka sivut toimii kylläkin omalla koneellani ihan pirun hitaasti eivätkä todellakaan edes varmasti). Tämä vain nyt tiedoksi, jos jollain on ollut maton osto ajatuksissa.

Lohtutakki

Pääsin itseni kanssa sopuun ja vaaleanpunainen villapaita saa jäädä. Sen sijaan löysin itseni hattaratakista. Ja juu, ei tainnut olla syksyn ostoslistalla "vaaleanpunainen takki, jossa näytän kävelevältä hattaralta".

Mutta kun se on oikea niin sen vaan tietää.

Laitoin takin päälle, enkä sitten enää päästänyt irti. Sisko onneksi ymmärsi heti ettei tätä voi jättää ja sitten loppureissu mentiikiin jättimäisen takkikassin kanssa muita ihmisiä moukaroiden. Tosin kassi osoittautui käteväksi myös eräiden kenkälaatikoiden roudailuun. Tekisiköhän Sisko meille syysnilkkuri-inspiraatio-jutun?

Kaiken harmauden keskellä tämä oli hyvä ratkaisu, tätä mieltä olen. Mitä te tykkäätte?

EN: My new cotton candy coat. What do you think?

Tänään kyllä mietin ilmapalloja

Helsingistä palatessani kuvasin tämä katutaidepläjäyksen kadulta:

Ensin nauratti vähän. Sitten mietin, miten paljon annamme muiden ajatusten painaa mieltä. Tai omien ajatuksiemme siitä, mitä kuvittelemme muiden ajatuksien olevan. 

Ja että miksi olisi huonosta haluta olla rakastettu? 

Tänään kyllä mietin, että olisipa ilmapalloja.

Mutta sitten taas, mihinköhän Tim päätyi ilmapalloinensa? Yksin autiolle saarelle? Oman tiensä kulkijan ja yksinäisen välilläkin on vielä eroa. Pitää olla tarkkana, että tajuaa etukäteen mitä valitsee.

Tasapaino, balance, on yksi kauneimmista sanoista jonka tiedän. Se kaikui usein tanssisalissa, ja tarkoittaa samaan aikaan niin montaa asiaa. Siinä saattaa jopa piilotella se onnellisen elämän punainen lanka... näin vähän epäilen.

Rauhallista keskiviikkoa, sytytelkäähän kynttilöitä.

P.s Jalkateräni sai jonkun hepulin (mitä seuraavaksi?? stressikyynerpää??) ja tulehtui tai kipeytyi ihan yllättäen. Nyt olen yrittänyt kylmää, kuumaa, kiroilua, särkylääkettä, hierontaa, silittelyä, maanittelua ja seuraavaksi tiikerisalvaa. Että ehkä huomenna ilmapallot uudelleen harkintaan jotta pääsen töihin :(

EN: ... and what happened next? What do you think?

Silkkipuuteria ja toiveita paremmasta

Viikonlopun Helsingin reissulla suunnistin melkein ensiksi Jolieen. Muistatteko, kun kirjoitin meikkipohjan metsästyksestä täällä? No, joskus hankinnat venyvät syystä taikka toisesta. Vaikka testin jälkeen olin bb-voiteesta aika vakuuttunut niin jäin silti jotenkin jahkailemaan. Ja sehän johti kaikkeen muuhun kuin hyvään.

Päätin korjata tilanteen nyt, kun kerran olin muutenkin kaupungissa. Olin haaveillut hiljaisesti myös uudesta irtopuuterista, ja kun myyjä sitten suositteli tätä Couleur Caramelin silkkipuuteria niin olin aika helppo nakki. Yhteissummahan näillä ei ole edullisimmasta päästä, mutta toivon että iho hiljalleen tottuu ja lähtee paranemaan päin. (Tänään ei vielä siltä näytä, todellakaan, mutta malttia, hoen itselleni)

Meikkipohja on iso osa arkimeikkiäni. Koska tuote on kasvoillani koko päivän, panostan tässä kohtaa mielelläni ja suosin samasta syystä luonnonkosmetiikkaa. Voin raportoida vaikka muutaman viikon tai kuukauden päästä, että miltä näyttää.

Tykkään ainakin kovasti tuosta Terre d Ocin pakkauksesta. Että eihän tällä voi mennä pieleen :)

EN: New in: Terre d'Oc BB cream and Couleur Caramel silk powder. Lets see if we get along. I'll report back after few weeks.

Ihan muina kodinpikkunikkareina, osa 1

Tämä päivä on ollut jymymenestys.

Mitä saadaan, kun yhdistetään arkivapaa, uusi tukka, ex tempore kuskiksi nakitettu ystävä, 5 minuutin visiitti Kodin ykköseen, vielä ex temporempi reissu Ikeaan, kaksi pannupitsaa ja rakennutarvikkeita? Vastaus on: sellaista sekametelisoppaa niin hyvin tuloksin että melkein hämmentyy.

Siis me, minä ja ystaväni, itsänäiset ja taitavat ihmiskätöset, kokosimme kahdestaan Ikean huonekalun. Meille ei jäänyt ylimääräisiä ruuveja eikä hermo mennyt kertaakaan. Aikaa meni noin tunti. Pitsan syömistä ei laskettu aikaan.

Mainittakoon vielä, että hyllykössä oli ainakin 13 osaa ja 3 erilaista ruuvia ja kaksia eri kokoisia tappeja (aina niitä tappeja....). Eikä jouduttu edes purkamaan kertaakaan. 

Projektin jälkeen molempien kasvoilta paistoi vähän sellainen epäuskoinen ja pöllähtänyt ilme. 

Että mekö se hitto vie oikeasti tehtiin.

Kotijuttuja on tulossa, sisutusvimma on ottanut vallan. Pesä pitää selkeästi saada kuntoon ennen kuin talvi koittaa. Uusi matto saapui tuon hyllykön lisäksi tänään. On sellainen olo että haluan puuhastella kotona.

Uskoa viikkoon, sitä pystyy (näköjään) ihan mihin vaan kunhan vain innostuu tarpeeksi.

EN: Swedish people make good instructions. We made it!

Amurin pysäkki

Yöllä linja-autossa
Yksi väsynyt matkustaja
Huuruisesta ikkunasta
Katsoo vaihtuvat maisemat
Laskee vastaantulijat
Pysäkit kun ohi vilahtavat
Tietäen niistä mikä tahansa oisi voinut olla
Se oikea

Asemalta kaikuivat kuulutukset
Kutsuna jota pakoon ei pääse
Nouset kyytiin kerran, oot kyydissä aina

Aina matkalla jonnekin
Minne ikinä päätyykin
On puolitiessä jostain
Tietää sen varsin hyvin itsekin
On olemassa asioita
Niin kipeitä ja vaikeita
Ettei niistä puhumalla selviä

Asemalta kaikuivat kuulutukset
Kutsuna jota pakoon ei pääse
Nouset kyytiin kerran
Oot kyydissä aina
Aina
Aina
Aina

-Egotrippi

Olen oppinut viimeisen vuoden aikana ihan valtavasti uutta. Olen oppinut pikkuhiljaa iloitsemaan siitä, että sydän voi olla monessa paikkaa yhtä aikaa, vaikka minä voinkin olla vain yhdessä. Muutenkin sellainen itsensä kuunteleminen on kehittynyt. Yritän olla kärsivällinen.

Ketään ei kannata kahlita nurkkaan ja väkisin kiskomalla harvoin tapahtuu mitään hyvää. Niinpä yritän olla kiskomatta ja päästän asioista tarpeen tullen myös irti.

En ole ihan varma, mistä unelmoin. Omalta kotipysäkiltä minne tahansa on kuitenkin hyvä suunnistaa. Asioita pitää uskaltaa kokeilla, vuoden (Trendistä kaivettu, hah) mottoni "jos valitsit väärin, valitse uudestaan" kuulostaa näin lokakuussakin hyvältä. Ei se ole niin vakavaa. Ei sen vakavampaa kuin elämä yleensäkään.

Asusta pari juttua: liivissä on jo monta sataa niittiä ja eikö näytä ihan mitättömältä! Työnsarkaa riittää siis. Ja jes, tajusin laittaa jotkin muut housut kuin ne samat mustat jotka on ihan joka kuvassa. Tulen vähän jäljessä muuta maailmaa, mutta viininpunainen alkaa omaan silmääni näyttää hyvältä just nyt. Huivi on omatekemä, jos innostuit niin tuon osaa kuka vaan. 

Koska koen asukuvat vähän vieraaksi mutta kiinnostavaksi sisällöksi, niin olen yrittänyt poimia oheen aina vähän ajatuksia jostakin muusta. Mitä te tykkäätte, jaksatteko lukea? Monikuvaisuus sai muistaakseni ainakin yhden äänen aikanaan.

EN: My armor still in progress. 

Toisen kynästä

Hei kaverit, tänään ei omaa sisältöä juuri ole. On pyykki- ja kehonhuolto(lepo)päivä. On niin pimeää ettei kuviakaan enää oikein voi ottaa. Halusin kuitenkin jakaa muutamia juttuja, joita itse pidän mielenkiintoisina. Olen ennenkin nostanut täällä esiin lempiblogejani ja sellaista ja nyt haluaisin taas kiinnittää huomionne muualle.

Tämä hetkisistä blogiportaaleista taikka verkkoyhteisöistä Lily on ylivoimainen suosikkini. Nykyään hakeudun tänne, kun etsin uutta luettavaa ja myös moni ikiaikaisista suosikkiblogeistani löytyy täältä. Lily on jotenkin sellainen piristävän hyvätapainen yhteisö, sillä ainakin niissä blogeissa joita aktiivisesti seuraan, kommentointi pysyy suhteellisen järkevällä tasolla ja asioita herää myös aidosti keskustelua. Tykkään myös Toimituksen blogista, sieltä olen tehnyt monet hyvä bongaukset. Jos osaisin (ja se olisi mahdollista) niin keräisin apinan päiväkirjan ja muuttaisin itsekin Lilyyn :) En vain ehkä halua perustaa koko hommaa jälleen uusiksi.

No, mutta, tulipa pitkä jaarittelu.

Eli minua ilahduttaneita blogeja/ kirjoituksia viime ajoilta, kaikki Lilystä tällä kertaa:

1. Kävikö pahasti?- kampanja, taistelu välinpitämättömyyttä vastaan.

Luulisi, että auttaminen olisi itsestäänselvyys, mutta näin ei ole... Haluan olla mukana! Jokainen meistä tarvitsee joskus apua (nyt lähti heti soimaan päässä "sillä jokainen joka apua saa sitä joskus tajuu myös antaa tajuu myös antaaaaaa...).

2.  Vaatetaivas

Mielenkiintoisin uusi blogilöytö hetkeen. Jos olette nähneet tavarataivas- dokkarin niin pelin henki on sama. Bloggaaja on pakannut kaikki vaatteensa varastoon ja saa ottaa sieltä itselleen yhden asian päivässä. Tässä on todella hyvä ote. Ei ahdistava, vaan itseään kuunteleva ja oikeasti oivaltava blogi. Suosittelen!

3. Pupulandia blogissa Jenni kertoo työpäivästään ja samalla avautui kiinnostava keskustelu tekijänoikeuksista ja kuvien käytöstä blogeissa. Apinan päiväkirjassa taidetaan käyttää jatkossa aina omaa tuotantoa... piirrän paperille sitten vaikka tikku-ukkoja ja kuvaan ne. (Huom! Tuo ylempi kampanjalogo oli tarkoituskin jakaa!)

4. Viimeisenä kevennykseksi Saara Sarvaksen 30 syytä joiden takia on siistiä olla aikuinen. Saara on kyllä sympaattinen <3 Juttu on vanha, mutta se ei poista sen hyvyyttä. Olin unohtanut Saaran treeniblogin jostain syystä ja vanhojen juttujen kahlaamiseen saikin kulumaan yhden vapaailllan. Pitäisi tehdä omakin versio joskus. Tykkäsin erityisesti kohdista "voi pussailla ketä lystää" ja "ei tarvitse lähteä kesälläkään ulos jos ei huvita". Jos on ahdistunut tai paha mieli niin suosittelen myös listalla mainittua Pusheenia!

Vinkatakaa oma lempparinne! Seuraatteko te paljon blogeja jonkin tietyn portaalin alta tai onko suosikkeja?

3 päivää lomaan

Tiedättekö sen tunteen, kun vaan tietää olevansa tauon tarpeessa? Että mitään ei enää pysty sisäistämään tai käsittelemään?

On aika viheltää peli poikki. Otan lomaa. Kaikki kolme päivää (joista siis kaksi olisin vapaana muutenkin, kun teen töitä vain arkipäivisin, mutta ei juututa siihen). Kolme päivää minilomalla, ihanaa. 

Menemme Siskon kanssa Helsinkiin kahdeksi yöksi. Lähdemme perjantaina enkä malta odottaa Hotellin valkoisiin lakanoihin, sänkyyn jonka joku muu petaa.  Aion syödä hyvin. Nukkua hyvin. Jutella siskon kanssa pöljistä ja tärkeistä jutuista.  Jättää pienen tipin siivoojalle, koska hän on hotellin tärkein lenkki... :) Ja kun sunnuntaina tulen takaisin, minulla on yksi päivä itselleni. Ja sisutusvimmalleni. 

Koska Helsingissä perinteisesti sataa ihan joka ikinen kerta, kun olemme siellä, nin onko teillä hyviä vinkkejä esimerkiksi kivoista kahviloista tai muista paikoista, jossa pakoilla sadetta? Vieläkin olen pääkaupungissamme vähän vieraalla maalla, vaikka nyt rakkaspakkausystäväni loikattua olen tutustunutkin siihen paremmin. Osaan jo Töölöstä keskustaan. Tosin matkalla aina juutun kuvaamaan ja ihmettelemään; jotkut saavat asua vaaleanpunaisissa kivitaloissa, joissa on korkeat ikkunat. Heidän täytyy olla onnellisimpia ihmisiä maailmassa, eikö täydykin?

EN: Waiting for my three day weekend break in Helsinki <3

Kukkahaalarissa

Allting är viktigt

Alla har bråttom, det går fort här i staden

Sommar var det bättre

Alla ska bli en ny person här i staden

Alla sliter

Alltid trötta från igår här i staden

Allt kan bytas

Inget lever längre än ett år

För i staden växer inga blommor, nej

-Veronica Maggio

Tajusin että en halua olla joka päivä väsynyt eilisestä. Otin itseäni hieman niskasta. Söin kalaa ja ulkoilin. Pukeuduin kukkahaalariin, kyllä niitä kukkia täällä kaupungissakin kasvaa. Pitää vaan muistaa katsoa. 

Vierastan ajatusta kausivaatteista, minun vaatekaapissani suurin osa jutuista on saatava toimimaan vuoden ympäri. Kun säilytystilaa on vähän, en voi haalia sellaisia "tämä on ihan kiva juttu kaksi kuukautta vuodessa". Siksi olenkin joka vuosi kesäpukeutumisen kanssa aika hukassa, en tiedä yhtään mitä silloin pitäsi tehdä. 

Kroatiasta hankittu supersankarihaalari toimii ihan kivasti syksylläkin neuleen kanssa. Ihmiset tuppaavat tuijottamaan, kun kävelen tämä päällä. Mutta yritän ajatella että tuijotan itsekin aina sellasia kiinnostavia pukeutujia. Urhoollisesti vain eteenpäin.

Joten ajatuksia maanantaihin: osta vaatteita, jotka toimivat vuoden ympäri ja joista oikeasti pidät hurjan paljon. Katsele ympärillesi, syksy on tosi kaunis. Pukeudu kukkahaalariin, vaikka muut hymyilisivät ohi kävellessään. Ehkä he hymyilevätkin sinulle. Ole kiltti, ole kiltti. Itsellesi ja muille.

EN: I bought this floral jumpsuit from Croatia last summer and I think it works well with the black knit and sneakers. Or what do you think?

Kuinka paljon maksaisit laadusta?

Aloin pohtia vaatteiden ja ylensä muotiin liittyvien asioiden hinnoittelua, kun etsiskelin hintaa Samujin Teddy-neulepuserolle. Mainitsinkin varmaan, että ihastuin neuleen Pupulandian Jennin päällä ja aloin itsekin haaveilla vaaleanpunaisesta villasta talven kylmyyttä vastaan.

No, kävi ilmi että paita maksaa suurinpiirtein 290€ (sikäli kun sitä edes saa, loppuunmyyty jo monessa paikassa). 

Neule on edelleen ihana. Mutta hinta on kyllä melko korkea. Näin kauniisti sanottuna.

Maksan vaatteissa mielelläni materiaalista, laadusta ja  lähituotannostakin. Pelkästä merkistä en kuitenkaan ole valmis maksamaan ihan mielettömiä määriä, se kun on pelkkää ilmaa. En ole oikein logotyttöjä. Vaikka tässä paidassa yhdistynevät myös kolme ensimmäistä kriteeriä, niin.... no, hiukan liikaa ehkä kuitenkin.

Kipuraja kohdallani vaatteiden kohdalla menee varmaan jossain 200€ alapuolella, tosin tottakai perusvaatteni ovat paljon paljon edullisempia. Mutta siis näin erityistapauksissakin. 

Laukkuihin tai kenkiin panostaminen tuntuu omasta mielestäni aavistuksen järkevämmältä, sillä niillä on pidempi käyttöikä kuin vaatteella joka on koko ajan suorassa kosketuksessa ihosi kanssa. Takkiin voisin myös sijoittaa samalla periaatteella. Marimekon laukkuni olen saanut lahjaksi, mutta se on kyllä maksanut itsensä takaisin jo ensimmäisenä käyttövuotena, tiedoksi vaan lahjan antajalle... Seuraavaksi tarvitsisin ehkä tälle keskikokoisen kaverin, jotta laukku saisi välillä vähän lepoakin.

Vaaleanpunainen ihanuus taitaa jäädä kuitenkin hankkimatta, ellei sitten alennusmyynneissä satu joskus myöhemmin käymään iso tuuri. Piru vie. Jos olette nähneet vaaleanpunaisia, hiukan edullisempia, villapaitoja, niin saa vinkata kommenttiboksissa. Pakkomiellehän tästä kehittyi...

Mihin te olette valmiita panostamaan vaatekaapissanne ja missäs menee kipuraja? Olisi mielenkiintoista kuulla muita ajatuksia aiheesta.

EN: How much are you willing to pay for quality? And how much for the the brand? I love this jumper... but maybe it's bit too much. For me anyway.

Kiharapilvi ja hymyilevä perjantai

Eilen oli hyvä päivä. Tai ilta. 

Pitkästä aikaa otin aikaa tyttömäiseen valmistautumiseen, vaikken tiennyt olenko edes menossa mihinkään. Kävin suihkussa ja kiharsin tukan. Meikkasin varmaan 20 minuttia ja se on minulle todella pitkä aika. Mietin jopa, että olisin hämmästyttänyt sisareni tekemällä smokey eyes- meikin ja kuvaamalla sen tänne... mutta ei sentään.

Oli kivaa tyttöillä vähän. Tupsutella taikapölyä ja tuoksuttaa hajuvesiä, että mikä sopisi illan tunnelmaan parhaiten. Syödä sushia ja juoda vähän viiniä. Ja tanssia... tanssia.

Tänään olen syönyt ruusukaalia ja se oli tosi hyvää. Ja voi miten söpöjä ne pienet kaalit ovat! Kävin vähän kaupungilla ja sain itselleni todella pahan sisutuskuumeen. Nyt sitten tietenkin kaiken pitäisi tapahtua heti nyt, mutta valitettavasti näin launtai-iltana on tyydyttävä inspiraatiokuviin ja nettikauppojen läpikäymiseen ;) Lisäksi paljon suunnitelmia blogin suhteen, sain aikaa sitten erään värihaasteen, josta olen hyvin innoissani. Toivottavasti huomenna olisi valoa, jotta voisin kuvata lisää. Mukavaa lauantai-iltaa... minä vietän sitä peiton alla kirjan kera.

EN; Yesterday was fun in that girly-kind-of-way. Today I'm going to stay at home... sounds like a perfect Saturday night if you ask me :)

Siskokset kuin ilvekset, osa 3

Ehtikö kukaan ihmetellä mihin tämä juttu jäi? Minä ehdin.

Mutta tämä päivä on parempi kuin mikään, sillä pikkumurusellamme on juhlapäivä. Tässä sen kunniaksi viimeinen osa siskosten tavoista. Saimme toiveen keväällä, kun toinen siskoistani asui luonani, mutta päätimme kirjoittaa myös kolmannen osan, kun kolme kuitenkin meitä on. Alkuperäinen toivehan kuului näin: "Kirjottakaa toistenne tavoista, jotka jollain tavalla ärsyttävät, naurattavat tai herättävät muita tunteita itsessänne". Osa 1 täällä ja osa 2 täällä.

Minun pikkuisin pikkusiskoni on itseäni aika monta vuotta nuorempi, mutta eipä se ole menoa estänyt. Varsinkin viime vuosina ollaan vietetty aikaa paljon kaksistaan ja kolmistaankin. Nuoremmat siskoni näkevät toisiaan useammin, kun asuvat samassa kaupungissa. Tässä nyt sitten meidän kahden vanhemman ajatuksia tuosta kuopuksesta.

Pikkuisin sisko on todella eläinrakas. Pienenä meillä oli melkein 101 dalmatialaista pehmomallisina ja Leijonakuninkaan vuorosanat osaamme toki kaikki ulkoa. Vasta kuopuksen vaivannäön ja sitkeyden jälkeen meille saatiin koira, tätä ennen äiti oli ollut allerginen myös niille allergisoimattomille koirille :)

Pikkuisin sisko on maailman huonoin heräämään, ellei ole mitää sovittua/aikataulutettua jonka vuoksi olisi pakko herätä. Raastaa välillä tämän vanhuksen mieltä, kun pitäisi lähteä johonkin... mistä päästäänkin siihen että

Pikkuinen on myös verattaen hidas lähtijä (tämä on peritty isältä). Siis ihan uskomatonta kuinka kauan voi kestää ja jahkati jahkati ja vielä jäi joku juttu toisen takin taskuun jne. :D

Pikkuisin on meistä ehdottamasti rohkein tyylikokeilija. Vuosien varrella on nähty niin irokeesiä kuin leopardi legginssiä. Kuvankaunis nuori nainen on hänestä kasvanut, joten kaikki näyttää luonnollisesti hyvältä.

Rohkeiden tyylikokeilujen lisäksi pikkusisko uskaltaa myös meikata. Ja nätisti sekä taitavasti meikkaakin. Tämä taito ei ole perittyä isommilta siskoilta :)

Keittiössä ei pikkuisemme ole vielä ihan sinut, mutta taito kasvaa koko ajan. Kerran saimme hyvät naurut pikkusiskon mitatessa teelusikkaan sokeria jättipussista kaataen. Mutta saimme sokerin mitattua, ei se oo niin justiinsa <3

Pikkuinen on ihan ratkihauskaa seuraa. Viikon henkinen naurujooga tulee suoritettua joka kerta kun häntä näkee. Sami Hedberg ja Lennu Heffner ovat tulleet kaikille tutuksi.

Rakas rakas pikkusiskomme seikkailee tällä hetkellä Belgiassa muutaman kuukauden ajan ja blogihan löytyy siis täältä. Ikävä on!

Typerä typerä iho

En ole halunnut lähteä enää pariin viikkoon ulos ilman meikkiä.

Olen jälleen kierteessä. Stressi, ihon kunto huononee hiukan, stressin lisäksi stressi ihosta, jonka jälkeen sen kunto huononee lisää, isompi stressi ja isompi reaktio jne.

Jos en olisi niiiiiiin aikuinen niin haluaisin mennä pöydän alle ja vähän pillittää. Miten voi muka olla että itsetuntoa joutuu nyt etsimään joka kiven ja kannon alta.

Mutta kasvoni minä näen joka kerta ensin kun katson peiliin. Ja sitäpaitsi tulehtunut iho tuntuu inhottavalta.

Olisiko auttanut, jos olisin vaihtanut meikkipohjan enkä jäänyt jahkailemaan? Miksi ihmeessä pihtailin tässä kohtaa, ehkä meikkivoide pilasikin kaiken? Syönkö ja nukunko ihan normaalisti? Onko nyt vain niin, että iän myötä kroppa ei totukaan enää muutoksiin nappia painamalla? 

Typerä typerä typerä iho.

Kaikki vinkit jotka eivät kuulu "yritä nyt vain rentoutua" otetaan avosylin vastaan <3 Huomenna taas jotain iloisempaa. Niin, ja halauksia kanssa-stressaajille!

EN: Stupid day.

Muutama sana nettishoppailusta

Istuskelin tässä selaamassa hieman nettikauppojen tarjontaa (tiedän,tiedän... se lista). Haluaisin ehkä talveksi muutaman collagepaidan ja katsoin vähän mitä olisi tarjolla. En löytänyt oikein mitään. Pääasiassa kahdesta syystä:

Kaikki paidat mistä tykkäsin maksoivat yli 100€ (mitä ihmettä?!)

Tai olivat polyesteristä

Harmi.

Tästä kuitenkin mieleeni tuli parikin ajatusta nettishoppailusta; se kun on niin vaivatonta ja helppoa että virheostoksiinkin on helpompi sortua. Olen itsekin oppinut näihin vasta vähän kantapään kautta. Kuulun kylläkin siihen joukkoon, joka jaksaa joka kerta palauttaa ne vaatteet jotka ovat väärän kokoisia tai eivät istu. En voi käsittää sitä että jollain on varaa jättää tuotteet palauttamatta ihan vain koska ei jaksa raahautua postiin. Näitäkin tarinoita on blogimaailmassa tullut vastaan. Mitä hemmettiä sanon vaan.

Itse teen nettiostokset nykyään aika samoilla kriteereillä kuin oikeassakin kaupassa:

1. Materiaali

Tarkistan aina mitä materiaalia tuote on. Olen ihan järkyttävä materiaalien kyttääjä ja esimerkiksi neuleissa en hyväksy suhdetta 50 luonnonkuitua-50 muovia. Parhaita materiaaleja ovat villa, puuvilla, pellava ja silkki. Tykkään myös monista viskoosivaatteista, vaikka viskoosin laatu vaihteleekin välillä kovastikin. Kiinnostavia ovat olleet myös nykyään usein vastaantuleva modaali ja tencel, mutta näistä on kovin vähäisiä kokemuksia.

2. Malli 

Uskonko lähtökohtaisesti, että ko. malli tai leikkaus sopii vartalolleni. Esimerkiksi napapaita ei sovi, olkoon miten trendikäs tahansa. Tämä tosin saattaa olla henkistäkin, mutta yhtä kaikki. Kenkiä tilaan yleensä vain sellaisilta merkeiltä, jotka tiedän jotenkin entuudestaan, tosin jalkani on aika lailla tasakokoinen :)

3. Tulevaisuus vaatekaapissani

Osaanko kuvitella vaatteelle/ tuotteelle kavereita jo olemassa olevasta vaatevarastostani ja näenkö sille pitkän käyttöiän.

4. Hinta

Onko hinta sellainen, jonka olen valmis tämäntyyppisestä/tästä tuotteesta maksamaan. En oikein innostu merkin tuomasta ilmasta hinnassa, mutta joitakin poikkeuksia tietenkin on. Hyvään materiaaliin ja laatuun olen valmis sijoittamaan enemmänkin. 

5. Palvelu

Olen tässä kohtaa niin vanhanaikainen, että jos olen saanut jonkin nettikaupan tilauksen yhteydessä huonoa palvelua, niin äänestän jaloillani (vai näppäimistölläni?). Virheitä sattuu ja joskus joutuu myös kysymään, mutta näihin asioihin suhtautumisessa on suuria eroja. Mahtavimmat asiakaspalvelukokemukset kaikin puolin ovat omalla kohdallani olleet Jolien, R/H:n ja vähän yllättäen H&M asiakaspalvelun kanssa :) Yksi huono kokemus ei vielä käännä kelkkaa, mutta omalle kohdalleni on osunut muutama niin huono kokemus suurienkin nettikauppojen kohdalla että oksat pois.

Mitä asioita te otatte huomioon shoppailessanne? Onko nettikaupan asiakaspalvelulla merkitystä teille? Suositteko te enemmän kivijalkaputiikkeja vai käytättekö nettiä ostosten tekoon? En itse käy kovin usein kaupungilla kiertelemässä ja seuraksi kelpaa silloin harvoinkin vain sisko. Nykyään olen yllämainittujen seikkojen lisäksi pyrkinyt mahdollisuuksien mukaan katsastamaan suomalaisien, pienempien merkkien valikoimia. Näissä usein plussana myös se, että tuotteen valmistuprosessista saa enemmän tietoa.

EN: Since when it has been ok to make sweatshirts out of polyester and sell them for over 100 euros? I'm just asking.

Aamupuuroa ja ystävä hädässä

Makoilin oikein tyytyväisenä sängyssäni kera aamukahvin ja puuron kun puhelin soi. Kun vastasin, kuului toisesta päästä varovainen, mutta hieman hätääntynyt ääni.

"Moiiii... soitanko huonoon aikaan...?"

"No, tavallaan. Tai että makaan tässä just aamukahvi kädessä ja katon voiceofkidsin uusintaa ja selaan blogeja. Mutta kerro nyt kun soitit."

"Ahahahaha, niin just, että kiirettä pitää..."

"No mikä sulla oli?"

hermostunuttta hihitystä toisessa päässä

"No mulla on nyt tavallaan tässä tämmönen suhteellisen hasardi ongelma..."

"Niiiin...??"

"Toimiiko sun uuni?"

"No siitähän on keskusteltu siitä päivästä asti kun muutin tähän. Mutta kyllä sen päälle saa."

"Eli siinä voi tehdä ruokaa?"

"No en lähtisi mitään kohokasta yrittämään, mutta kyllä nyt muuten."

hermostunut hihitys jatkuu

"Ei mulla nyt pidä pokka ollenkaan..."

"No kerro nyt mikä on ongelmä!?"

Melkein voin kuulla kun toisessa päässä vedetään henkeä ennen kuin lähtee tosi nopea selitys:

"No osallistuin sellaiseen tutkimukseen kaupasssa ja sitten nyt ne on lähettäneet mulle kanan koipireisiä tyylin kilon ja mulle kävi vahingossa sellanen juttu jonka seurauksena tai että mun oma uunissa on tosi paljon rasvaa pohjalla ja sitä ei voi käyttää ennenkun sen pesee ja mä oon koko viikonlopun töissä ja ne kanat pitää arvoida maanantaihin mennessä enkä jaksa pestä sitää uunia ja mulla on ihan KAUHEE STRESSI tästä niin voisinko tulla paistamaan nää v**** kanat sun luo että saan tän tehtyä en enää ikinä osallistu mihinkään tutkimukseen."

Voi muru. Tervetuloa. Huomenna nähdään ja hoidetaan tämä kana-episodi pois päiväjärjestyksestä. Sanoisin tähän viisaan lauseen, joka minulle eilen itselleni laitettiin tekstiviestinä toiseen maailman suurimpaan pulmaan liittyen: "Ei hitto. Rakas ihminen. Relaa <3."

Rentoa lauantaita kaikille. Kaikki järjestyy kyllä. Aamupuuro puolukoiden ja hunajan kanssa on huippuhyvää. Olen päässyt keväällä alkaneen puurokammon yli, hurraa!

EN: Porridge with lingonberries and honey. Love it.

Satumetsässä

Tämä on se syksy mitä rakastan. Valoa on vielä, mutta pitää pukea että pysyy lämpimänä. Ulkona on ihan mielettömän kaunista, katsokaa vaikka

Olen hyräillyt itsekseni viime päivänä Päivänsädettä ja mennikäistä. Jotenkin syksy on sellaista armollista aikaa. Ei vielä ole valo loppunut täysin niiltä, jotka sitä kaipaavat mutta on tilaa myös pimeässä viihtyville menninkäisille. 

Tykkään kovasti uusista tennareista, ainoa vaan että jalkani ovat taas ihan rikki. Shepherdin töppöseni lienevät ainoat kenkäni, joiden kanssa olen ollut parasta kamua alusta lähtien. Pitäisikin hakea ne varastosta.

Olen vähän sairastellut alkuviikon, en ole liikkunut enkä tehnyt ruokaa. Viikonloppuna toivon että tilanteeseen tulee muutos. Että ainakin menisin ulos ihastelemaan ja nuuhkimaan syksyä. Vaikka sataisikin. Pakkasessa on marjoja ja teevarastot on täydennetty. Nyt täytyisi enää kysyä äidiltä, voisiko hän mennä lankakauppaan niin saisin neuleprojektitkin käyntiin. 

Pari viikkoa ja sitten Siskon kanssa pikkupikkuviikonloppulomalle Helsinkiin. En malta odottaa.

Tänne vain syksy, rakkaani. Olen valmis. Käy kanssani niin kotiluolaan näytän sulle tien... 

Kyllä, syksy on tehnyt minusta myös romantikon. Kynttilöitä sytyttelen ja luen hupsuja rakkauskirjoja. Miten syksy vaikuttaa teihin? Onko siellä ketään enää lukemassa?

EN: I really really love fall.

Onni on jättityyny

Syyspäivää kaikille, Sisko täällä pitkästä aikaa :)

Syksy on tosiaan laskeutunut painavasti olkapäille. Mutta, koska emme halua vielä vaipua syyshorrokseen, niin muistakaamme iloita arjen pienistä iloista. Kuten siitä, että omistaa jättityynyn! Varsin mieluisan jättityynyn vieläpä. Tyyny on Saanan ja Ollin ja heidän Yö metsässsä -mallistostaan.

Ihailin tyynyä jo viime kevään Designtorilla mutta silloin en vielä osannut valita kokojen ja printtien välillä. Mutta nyt osasin! Päädyin jättikokoon, koska sitä voi käyttää lattiatyynynä mutta menee yhtälailla sängyllä tai sohvalla.

Tyyny on tehnyt rentoutumisesta ja lepäämisestä entistä mukavampaa. Se on kaunis, pehmoinen ja iso. Sen päälle voi laskea päänsä kaksi väsynyttä yhtäaikaa tai sen kanssa voi painia yksin.

Lisäksi se on ostettu mitä suloisimmalta suunnittelijakaksikolta, jotka olivat erittäin iloisia kiinnostuksesta ja kertoivat mielellään tuotantoprosessista. Tyynystä tulee hyvä mieli kaikinpuolin :)

Nyt teekupponen käteen ja hartiat lepäämään jättityynyäni vasten. Rentouttavaa ja ilomielistä viikkoa kaikille! :)