Luin aamulla mielenkiintoisen jutun syyskuun Trendistä, siinä käsiteltiin blogien ihanuutta ja niiden muodostamaa kuvaa siitä, että elämä olisi aina jotakuinkin ruusuista. Jutussa pohdittiin, kaivattaisiinko blogimaailmaan enemmän arkirealismia.
On totta, että monet blogit edustavat vain sitä "kaunista arkea". Esineet asetellaan kuviin, asunto siivotaan, vaatteet silitetään ja kuvataan kasvot oikeasta kulmasta. Apinan päiväkirjan kanssa olen toiminut vähän milloin mitenkin. Esimerkiksi kosmetiikkakuvat otan mielelläni muualla, kuin vessan kaapin hyllyllä keltaisessa valossa. Joitakin kuvia asettelen hiukan, toisia en. Esimerkiksi kaikissa peilikuvissani vilahtaa usein kuivuvaa pyykkiä, petaamaton sänky tai jotakin muuta epämääräistä. Se johtuu kuitenkin enemmän siitä, etten ole ajatellut asiaa, kuin siitä, että olisin tietoisesti halunnut tuoda sitä "oikeaa elämää" tänne blogiinkin.
Itse olen tavallaan koko kysymyksen suhteen kannalla "en osaa sanoa". Liikaa arkirealismia en blogimaailmaan toivo. En halua lukea negatiivistä tilitystä (ellei se ole erittäin hyvin kirjoitettua) joka tuutista. Sitä on varmasti meillä jokaisella omassa elämässä jo tarpeeksi. Toisaalta taas huomaan piristyväni, kun joku bloggari päräyttää sieltä hattarakuplastaan edes aika ajoin että "perkele" ja paljastaa itsestään jotakin enemmän kuin vain sen Ruususen kuoren.
Trendin jutussa kirjoittaja pohti, onko vaaleanpuneinen maailma haitaksi ja alkaako todellisuus hämärtyä vain tätä ihanuutta läpikahlatessaan. Hän oli huomannut jättävänsä yhä useammin ikävät jutut ja esimerkiksi uutiset lukematta. Itse en ole tästä huolissani, seuraan uutisia ja muuta maailmaa edelleen saman verran kuin ennen blogimaailmaan tutustumistakin. Tässä suhteessa voisi kyllä vielä parantaakin! Koen kuitenkin, että blogit ovat vain yksi osa mediaa, yksi osa hömppäämaailmaa, yksi pieni osa omassa elämässäni. Tälle maailmalle on tietty aikansa viikosta, muille asioille on tietty aikansa viikosta. Miksi yhden asian pitäisi sulkea toinen pois?
Apinan päiväkirja pysyy jatkossakin yhtä realistisena tai epärealistisena kuin tähänkin asti. Ymmärrän hyvin myös jutussakin esiintyneen näkökulman siitä, ettei pahoja asioita blogeissa käsitellä niin usein jo pelkästään yksityisyyden suojelemisen takia. Tästä pidän itsekin kiinni, vaikka teitä onkin siellä verrattaen vain muutamia ja vaikka te kaikki olettekin tähän asti ihania olleet <3 On kuitenkin kivempi jakaa pääasiassa hyvää mieltä kuin pahaa mieltä.
Mitä mieltä te olette ja lukiko joku muu jutun? Onko blogeista tullut yksi suuri vaaleanpunainen hattaramaailma, vai onko tämän paikan tarkoituskin olla hiukan sievempi kuin elämän muuten?
Itselleni blogien lukeminen ja kirjoittaminen on enemmänkin piristysruiske päivään, joten blogien hattaramaisuus ei sinänsä haittaa. Ymmärrän, että ihmiset eivät kaikkea blogeihinsa halua kirjoittaa ja usein blogin antama kuva ihmisestä jää näin pintapuoliseksi. Ja se on monesti jopa tarkoitus. Toisaalta mielestäni blogeissa täytyisi olla kuitenkin rehellinen eikä esittää muuta kuin oikeasti on. Siksi on toisinaan myös hauska lukea kömmähdyksistä ja niistä huonoistakin päivistä. Ainaista valittamista ei kuitenkaan kukaan varmaan jaksaisi lukeakaan. Fiksua on mielestäni myös se, että osa bloggaajista ei kerro mitään omasta yksityiselämästään vaan blogi on tietoisesti rajattu käsittelemään vain tiettyjä aiheita.
VastaaPoistaKiitos kommentista, aika samoilla injoilla ollaan :)
PoistaJutussa kirjoittaja oli myös huomannut, että blogit ovat hänellä korvanneet telkkarin katsomisen... olen huomennut vähän saman. Kauniiden kuvien ja asioiden läpikäyminen toimii rentoutumiskeinona.
Noiden blogien kohdalla, joissa kirjoittaja ei ole ruudussa oikeastaan lainkaan, on ehkä helpompi ymmärtää että blogi ei ole hänen koko elämänsä. Ihmettelen tosin hiukan ihmisten lukutaitoa, jos se blogitekstin peusteella kuvittelevat tuntevansa bloggaajaan ja tietävänsä millaista tämän elämä on oikeasti. Eihän kukaan sisutuslehteä lukiessaankaan kai kuvittele, että ne kuvatut asunnot näyttävät joka hetki yhtä täydellisiltä?
tämä onkin mielenkiintoista. juuri nimittäin keskusteltiin aiheesta omassa kaveripiirissä. täytyy myöntää, että joidenkin blogien kohdalla tulee joskus yliannos "täydellisyyttä" ja pidän väliin ihan tietoisia taukoja lukemisessa. se on pelottavaa miten sitä välillä sortuu vertailemaan omaa elämäänsä blogeissa vilahtaneisiin kuviin ja tunnelmiin. mutta sitten tajuaa, että hei, ei se ole aina niin justiinsa :) se on kiva, jos jollain on kiva koti, loma asunto ulkomailla ja rahaa ostaa design tuotteita ja merkkivaatteita. mutta miksi se olisi minulta pois? ei ole.
VastaaPoistakauniita kuvia on kiva katsoa, mutta väliin on myös erittäin piristävää nähdä kuvia niistä hetkistä kun kaikki ei mennyt niin kuin strömsössä :) mutta tästä huolimatta blogeja tulisi pääasiassa mielestäni kirjoittaa iloisella asenteella ja huumorilla. niistä hyvät blogit on tehty, positiivisuudesta ja naurun taidosta. hehe.
jatka siis tämän blogin kirjoittamista just niinku oot tehny tähänkin asti!
(pitääpä muten hakea uusin trendi, ihan noin niinku muutenkin)
tuo vertailu on kyllä jännää... että miten siihen välillä sortuukin vaikka tietää paremmin :) ja se on totta, että meillä kaikilla on varmasti opittavaa siinä, miten voisi vain iloita toisen puolesta, ei se toisen onni tosiaankaan ole itseltä pois! tästä on myös puhuttu kavereiden kanssa paljon nyt, kun aletaan olla siinä "iässä" että tehdään paljon erilaisia valintoja ja elämäntilanteet eroaa paljon enemmän toisistaan kuin vaikka kouluaikoina.
Poistakiitos palautteesta <3 ja kannattaa hakea se trendi, siinä oli muutenkin hyviä juttuja.