Aamu, aamu utuinen

Aloitin tänään kuvailemaan päivä minun kanssani- osastoa, mutta totesin että se lienee parempi tehdä vapaapäivänä, sitten kun hiukan vaikka lunta tai muuten näkyvissä ilmiö nimeltä valo. Tänään aamulla hoksasin myös että eteisessä saa näinkin valoisia kuvia (sielläpä kunnon lamppu-tadaa). 

Vähän vain valotin jälkeenpäin..

Niin ajattelin sitten yhden julkaista, vaikka tiedänkin kyllä että nämä kokovartalopeilikuvat on jo ihan mennyttä kauraa muilla palstoilla.

Mutta tykkään tuosta takista. 

Olen nähnyt sen saman jo varmaan kymmenellä.

Muillakin on siis hyvä maku :)

Näytän vähän väsyneeltä, mutta tämä viikko on ollut tosi touhukas. Sain lenkkeilystäkin hiukan kiinni. Olen viestitellyt hetken kadoksissa olleen ystävän kanssa ja uusi vuosi alkaa vaikuttaa entistä kiintoisammalta tapahtumalta. Olen nauranut ja itkenyt ja viljellyt paljon mustaa huumoria. Ollut suoraselkäinen. Tein eilen lämmintä ruokaa.

Tämä kaikki, ja nyt on vasta keskiviikko.

Sudenkuoppa lenkkipolulla

Viime viikko meni useamman jutun kohdalta ohi. Niin myös lenkkeilyn.

Tänään mentiin vähän ottamaan happea, mutta koko kroppa on ihan tukossa. Vähän niinkuin pääkoppakin.

Miten sitä saisi energiaa tähän pimeyteen, kun välillä tuntuu ettei jaksaisi nousta edes sängystä?

Huomaan kyllä, että lenkkipolulta on helppo lintsata nyt kun pimenee ja jalka alkaa painaa samaa tahtia sydämen kanssa. On ikävä enemmän ja ihmisiä ympärillä vähemmän. Ja toisaalta kaipaa enemmän aikaa itselleen.

Pelastusrengas jäässä...

Eihän maassa, jossa on ainakin 6kk vuodesta pimeää, voi masentua sen takia? Kyllähän, kun täällä lapsesta asti on kasvanut pimeän menninkäisenä niin luulisi että tottuu. Älytöntä.

Tähän sudenkuoppaan en oikeasti halua humpsahtaa, koko syksy on mennyt lenkin osalta niin hyvin. Ehkä painelen hankkimaan jotain supervärikästä lenkkivaatetta ja lampun, jotta ei pelota tuolla niin paljon. Haluan olla iloinen ihan sen 12 kuukautta vuodesta. 

Miten te sen teette, oi ympärivuoden lenkkeilevät tai muuta liikuntaa harrastavat superihmiset?

I, I follow...

Taidan olla vähän synkkä.

Olen aina luullut että Lykke Li laulaa

"I, I follow/ I follow you/ Deep sea baby/ I follow you

I, I follow/ I follow you/ Dark doom honey..."

Google kertoo, että se on dark room?!

Voi kumpa olisin tiennyt tämän aikaisemmin.

Toisaalta, minusta minun versioni kuulostaa monin verroin kohtalokkaammalta.

Viime viikko meni siis merirosvoillessa, siksi tämä hiljaisuus. Mistä te haluaisitte ensi viikolla lukea? Kaipaan itsekin jo blogin pariin.

Maanantai merirosvona

(Kuva löytyi internetistä,tarkemmin googlesta)

Joskus huvittaisi oman arkisen puuhastelun sijaan seilata seitsemällä merellä.

Hypistellä kultakolikoita arkussa ja opettaa papukaijaa puhumaan.

Arvaatteko kuka välttelee vaatekaapin ja asunnon suursiivousta? :) Tehokasta toimintaa jo klo 16 alkaen. Mukavaa viikkoa murut.

Uusi päivä

Feeling good on yksi kaikkien aikojen lempibiiseistäni. Rakastan sitä joka kerta, oikeastaan lähes tulkoon minä versiona tahansa.

Tänään on juuri sellainen päivä kun tekee mieli laulaa (vaikkei aivan siltä tunnukaan)

It's a new dawn

It's a new day

It's a new life

For me

And I'm feeling good

Aloitin aamun syömällä lumileopardikarkkeja sängyssä. 

Jätin sängyn petaamatta.

Tein päätöksiä.

Sain mutimediaviestin hirvimetsältä (first time for everything).

Suunnittelin Ruotsin matkaa ja sovittiin hotellista. Ihanaa lähteä minilomalle! Olen juuri tämän tarpeessa. Hotelliaamista kaukana kotoa. Jonkun toisen petaama sänky, jonkun toisen tallaamat kadut.

Ja taas mennään

Olen julistanut syvää rakkauttani uuniani kohtaa jo aiemminkin.

Mikäs sen mukavampaa kuin istua perjantai-iltaa kotona ja odottaa, että palaako se uuni, talo tai tapahtuuko jotain muuta jännää. Ainakin savuttaa niin vaan perskeleesti (vein palohälyttimen viime kerrasta viisastuneena jo etukäteen vessaan).

J

Jännitystä voi nuoriso hakea elämään ihan näin arkisilla askareilla. Elämä on parasta huumetta.

Syy tähän perjantai-illan kotirouvailuun on, että huomenna päätettiin syödä ystävien kanssa yhdessä. Kaupat on kiinni, me hiljennytään yhdessä ruokapatojen ja glögin äärelle. Jälkiruuaksi on maailman parasta (eikä toivottavasti palanutta) mutakakkua, jonka ohjeen olen saanut yhdeltä minulle tärkeältä ihmiseltä jota sattumusten summana en saanut pitää niin lähellä kuin olisin ehkä halunnut.

Muistan sinut J aina kun tätä teen <3 

Ruoka on muuten paras juttu, siihen liittyy niin paljon muistoja ja tuntemuksia myös menneestä. Kaikilla on varmaan joku oma lohturuoka, joka tekee maailmasta hetkessä paremman? Paljastakaahan omanne, yllytän!

Tällaisia sekalaisia ajatuksia perjataina. Kohta tuo kakku on valmis ja sitten lähden kyllä ulos hengittämään.

Seeprainspiraatio

Tein jokunen vuosi sitten siskolle pipon helmineuleesta ja nyt kaivelin vanhoja arkistoja että löytäisin linkin siihen ohjeeseen...

Päätä alkaa näköjään vanhemmiten paleltaa ja mietinkin tässä, neuloisinko itselleni jotain saman tyylistä.

Mitä mieltä on arvon lukijaraati, pipot tupsuilla vai ilman? Voiko tupsupipo päässä olla uskottava aikuinen? Tai tarvitaanko sellaisia ominaisuuksia ylipäänsä jos vain pysyy lämpimänä?