Kamerahistoriani ja Fujifilm Intax mini 8, tervetulloo kotiin

En ole pitkään aikaan ollut näin innoissani mistään, mutta yritän nyt pitää tekstin kumminkin asiallisen pituisena... jos et jaksa lukea niin lopussa on kuva :D

Olen halunnut polaroid-kameran aina. Tai ainakin niin kauan, kuin olen ymmärtänyt mikä se on.

Perheessämme on valokuvattu suhteellisen paljon sikäli kun muistan. Ei häiritsevän usein, mutta sillä lailla että sen kanssa on tullut tutuksi. Sain pienenä harjoitella isän järjestelmäkameralla kuvaamista. Oli helvetin vaikeaa. Silloin oli vielä filmikameroita, joten lopputulostakaan ei oikein tiennyt ennen kuin vei sen 24 kuvan filmin kehitykseen. Yleensä onnistuin saamaan ehkä muutaman tosi hyvän kuvan ja muut olivatkin sitten sarjassamme "taiteelliset rajaukset" tai "sumuinen tunnelma".

Myöhemmin innostuin musta-valko filmistä ja sain oman kameran, se taisi olla Olympuksen mju, joka oli siihen aikaan tosi hyvä. Mutta siis pokkari. Otin paljon kuvia tanssitapahtumissa ja muutama ikimuistoinen otos tallentui joka reissulta. Musta-valko filmi oli kallista itsessään ja muistaakseni kehityksestäkin sai pulittaa melkoisia summia. Spice girls videolla vilahti noihin aikoihin polaroid-kamera, se ja erilaiset mallicastingit telkkarissa ovat muistoissani ensimmäiset kiinnekohdat silmien alla kehittyvän valokuvan maailmaan. Mietin että tuollainen olisi niin hieno.

Silloiset polaroidit eivät kuitenkaan olleet ihan omassa hintaluokassani (enhän ollut vielä työelämässäkään) ja näin jälkikäteen ajateltuna sellaista olisi ollut ehkä hieman epäkäytännöllistä kuljettaa?

Myöhemmin siirryin muun maailman kanssa digiaikaan enkä ole pitkään aikaan kuvannut filmille. Olen aina ollut sitä mieltä, että tämä on vähän tylsempää, voit ottaa vaikka 500 kuvaa niin kyllä niistä joku onnistuu. Valokuvan taika on vähän kadonnut. Toisaalta digikuvaus mahdollistaa ihan mahtavia juttuja ja kyllähän minä sitä arvostan, pidänhän tätä blogiakin.

Viime vuosina suhteeni valokuvaukseen ei ole ollut kuvin kummoinen. Kuvaan edelleen mielelläni, mutta minulla ei ole järjestelmäkameraa enkä oikeastaan koskaan muokkaa kuviani jälkikäteen. Pidän siitä että kuva on valmiiksi sellainen että kelpuutan sen. Blogikuvat otan pääasiassa puhelimella tai Canonin pokarillani. Jossain vaiheessa haluaisin hankkia hieman paremman kameran, mutta se on taloudellisestikin sellainen panostus jota pitää vähän miettiä. Siskoni on hyvä kuvaaja ja perhepiiristä löytyy useampi järkkäri jos tarvetta on. Blogi perustuu mielestäni kuitenkin enemmän sanoille, niin olen ajatellut että tämä on hyvä näin.

Mutta, kun minulle selvisi että Fujifilmiltä löytyy polaroid-kamera niin tiesin saman tien että se on menoa se. Tämä saattaa hyvinkin olla siisteintä mitä omistan. Instax Mini 8 on ihan kompaktin kokoinen, mutta ei tietenkään koon puolesta pärjää vertailussa oikein millekään... no on se järkkäriä pienempi. Tulostuva kuva on pikkuinen, noin pankkikortin kokoinen ja filmiä saa 10 kpl paketeissa (n. 10€). Mitään edullista kuvaamistahan tämä ei siis varsinaisesti ole, mutta tunnelmaa sitäkin enemmän. Kaikki jonninjoutavat räpsythän voi yhä edelleen napata puhelimella.

Tämä on hauskinta pitkään aikaan ja hauskuuttahan maailmassa ei koskaan ole liikaa.

Instaxia voi ostaa ainakin Plastic Camerasin nettikaupasta. Varmaan saa muualtakin, mutta minusta oli kiva ostaa juuri näiltä. Samasta verkkokaupastahan löytyy vaikka minkälaista filmikameraa ja hinnatkin varsin kohtuulliset. Omani nappasin tosin Design 931:n hyllystä enkä verkosta, sieltä kun löytyy myös Plastic Camerasin tuotteita. Nyt oli hyllyt tyhjänä mutta varmaan täydennystä tulee jossain kohti... Idan blogista kannatta kurkkia, näin veikkaisin. Verkkokaupan puolta tuleekin varmasti testattua viimeistään sitten kun tarvitsen lisää filmiä...

Onko muita polaroidien tai filmikuvaamisen ystäviä? Entä onko jo kokemuksia Plastic Camerasista?

EN: Polaroid; it's so much fun!