Olin suunnitellut että herään aamulla innostu hihkuen ja suuntaan heti salille. En ole päässyt moneen päivään, oli joulu ja no... sitä rataa.
Aaamulla ei kuitenkaan yhtään tuntunut siltä, että haluaisin nousta. Itse asiassa vieläkään ei ole tuntunut siltä ja kello on nyt kaksi. Tarmokkaimmat suoritteet tänään: leivän tekeminen ja muutaman rivin kirjoittaminen.
Vaikka tiedän ettei aina pysty, niin silti vähän harmittaa.
Olen tykännyt tosi paljon siitä tunteesta, kun aloittaa aamun liikunnalla ja sen jälkeen päivä vain rullaa eteenpäin.
Tämä päivä ei ole rullannut mihinkään.
Ehkä toisina päivinä tarvitaan enemmän suklaakakkua kuin cardioharjoittelua?
joskus on vain näin, lököily voittaa hikoilun. ja minusta silloin on ihan hyvä jäädä kotiin. tänään olen suklaakakun kannalla, ensi viikolla aloitan hikiliikunnan.
VastaaPoistasiis miten voi olla että olen unoshtanut vastata näihin sun kommentteihin <3
Poista