sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Ruusu ja sympaattinen vastaankulkija

Kävelin eilen kauppaan vähän ajatuksissani.

Olin pukeutunut todella rennosti sillkipöksyihin ja pitkään neuletakkiin, joka ulottuu melkein nilkkaan saakka. Juteltiin joskus kaverin kanssa että se on siinä ja siinä, näyttääkö se just hyvältä vai siltä, että olen karannut sairaalasta. Tukka oli takussa, tietenkin. Ei meikkiä, mutta puhtaat kasvot sentään. Vilkuilin välillä ympärilleni, mutta aika pitkälti kävin itsekseni läpi tärkeitä ajatuksia. Ja kauppalistaa.

Ja sitten minua vastaan käveli nuori mies.

"Anteeksi, saanko pysäyttää sut", hän sanoi. "Katselin sua jo tuolta kauempaa ja mun on vaan pakko sanoa tämä... kun näin sut niin musta tuntuu että mulla olis pitänyt olla edes ruusu sinulle. Tai jotain. Anteeksi ettei mulla ole."

Menin ihan hämilleni, sain kuitenkin soperrettua kiitoksen ja hymyiltyä. Ja sitten hän hymyili vähän ja jatkoi matkaa.

Ostin kotimatkalla ruusun itselleni.







































Ehkä meidän pitäisi enemmän uskaltaa pysäyttää vastaankulkijoita vain sanoaksemme jotain ystävällistä.

PS. Tämän päivän ruusut on tietenkin omistettu kaikille äideille. Omalleni tietenkin etunenässä koska hän on maailman paras äiti. Ensi viikonloppuna tulen kotiin!

2 kommenttia:

  1. Ihana random mies! Olisit kopannu kainaloon ja kauppaan mukaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, no ei sentään. Joku tolkku. Mutta hyvä mieli jäi.

      Poista