Iltapalaa omassa kodissa

Tänään on taas tapahtunut monta asiaa, eikä vähäpätöisin suinkaan ollut tämä tekstiviestikeskustelu (lyhennettynä):

"tiedätkö, musta tuntuu nyt että kaikki menee vielä ihan hyvin."

"upeeta! elämä onkin liian lyhyt murehtimiseen! elämä on mahtavaa!"

"mäkin taidan pistää suomiräpit soimaan kun pääsen kotiin."

"laita Fintelligenssin En vaihtais päivääkään!"

Niinhän se on, en vaihtais päivääkään. Varsinkaan muutamaa viimeistä. Tai tätä iltaa jolloin päätin että on ok ostaa kokonainen vesimelooni vaikka olisikin vain yksin syömässä. Olen niin pitkään ollut vähän alavireessä että oli aikakin tajuta nämä asiat.

Tajuan kyllä, että vielä tulee huonojakin päiviä. Sitten ostan lisää vesimeloonia tai matkustan siihen yökyläpaikkaan, jossa saa lettuja jätskillä ja mansikoilla.

Alan hymyillä än-yy-tee-nyt!



Ja se biisi vielä, jos joku muukin tarvitsee sen.