Väska ja maailman kaunein laukku

Niinhän siinä sitten kävi että vaatekaapistani löytyi laukun mentävä aukko.

Musta matkurini on ihana. mutta joihinkin tilanteisiin liian suuri. Olin pyöritellyt mielessäni pienemmän arkilaukun hankintaa jo hyvän tovin. Halusin vaalean värin, mielellään käsityönä tehdyn laukun joka olisi helposti yhdisteltävissä ja johon mahtuisi lompakon ja avainten lisäksi jotakin muutakin.

Kuten monet ostopäätöksistäni, tätäkin pohdittiin pitkään. Törmäsin Väskaan ensimmäisen kerran joskus vajaa vuosi sitten, ehkä. Pelkistetty tyyli jäi mieleeni mutta en sitten keskittynyt asiaan sen enempää. Kun nyt keväällä kävin läpi laukkuvalikoimaa uudelleen, rakastuin heidän Meri-laukkuunsa päätä pahkaa. Ja kuinka yllättävää, sitä ei nyt syksyllä ollut saatavilla kun ostopäätökseni tein...

Hetken asiaa tuskasteltuani laitoin lopulta Väskalle sähköpostia ja kysyin, onko laukkua mahdollista saada vielä jostakin vaaleana. Merkin takana häärivä suunnittelija Ann-Sofi vastasi minulle itse ja lupasi, että he voivat tehdä laukun jos minua vielä kiinnostaa. Naputtelin tilaukseni muutama viikko sitten menemään heidän oman nettikauppansa kautta. 

En ollut koskaan nähnyt näitä laukkuja luonnossa, joten jännitin vähän lopputulosta. Kaikki sujui aika nopsaan tahtiin, noin viikossa tuli ilmoitus että laukku on valmis ja toisen viikon se seilasi postilla Espanjasta luokseni. Kävin noukkimassa paketin postista ja se pelasti kyllä muuten melko takkuisen päiväni.

Pidän siitä, että asioiden eteen nähdään vaivaa ja niistä huomaa että sydän on tekemisessä mukana. Laukku oli pakattu nätisti silkkipaperiin ja kangaspussiin. Paketin mukana tuli myös (laukun hoito-ohjeiden lisäksi) yllätyksena pikkuruinen, hurmaava mäyräkoira-avaimenperä ja käsin kirjoitettu viesti kiitoksena tilauksesta.

Sydänhän siinä suli.

Suosittelen Väskaa lämmöllä. Uskon, että meillä on laukun kanssa pitkä tulevaisuus yhdessä ja sen ulkonäkö vain paranee vanhetessaan kun nahka pehmenee ja saa hieman jälkiä itseensä. Nyt vielä jännitän, että koska kaadan jotain tuon kaunokaisen päälle, mutta sitten jos niin käy niin käy. Kyllä me vähän elämää kestetään, molemmat.

EN: My handmade beauty from Väska.  I can highly recommend, excellent customer service and impeccable craftsmanship <3. Love it.

Minun vaatteeni, osa 1

Tykkään kovasti siitä kun saan inspiraatiota muista ihmisistä. Heidän tyylistään, puhetavastaan, asenteestaan, liikekielestään.

Tavastaan olla.

Se tulee monesti esiin jo valokuvissa. 

Olen joskus ehkä sanonutkin, mutta minun on tosi vaikea olla kuvattavana. Olen ehkä maailman epävalokuvauksellisin ihminen, pikkusiskoni sanoo (frendien) Chandleriksi. Yleisin ohje, jonka saan kuvaustilanteessa on "voitko näyttää vähän vähemmän chandlerilta". 

Ajattelin (ja joskus ehkä täällä siitä uhosinkin), että olisi silti kiva saada blogiin kerran viikossa asukuva. Ja vähän harjoitella. Niin, että joskus kuvissa näkyisi ihan minä vaan, sellaiseni kuin olen. Sitten joskus mummuna olen harjoitellut riittävästi ja näytän sukupotreteissakin arvokkaalta ladyltä enkä vain pöljältä irvikissalta. 

Saas nähdä miten käy. Tässä nyt kuitenkin ensimmäinen yritys. Kuva on otettu designtorin aikoihin, kun minulla oli täällä valokuvaajia tupa täys.

Toivotaan että tulee toinen. Kameran lainaus on melkein hanskassa, joten joka tapauksessa tilanne näyttää paremmalta kuin eilen.

Laukku on luottoystäväni, olette nähneet sen monesti ja varmaan se tulee näkymään jatkossakin. Mekko on MUKA VA:n vuoden takaisesta (?) mallistosta, mutta tuota lintukuosia löytyy kyllä myynnissä mielestäni edelleen. Huivi on äidin kaapista ja villatakki Asokselta. Ja hihat käärittyinä, kuinkas muuten.

En enää oikeastaan koskaan osta mitään ihan kivaa. Paitsi ehkä sukkia. Haluan, että pidän vaatteistani lähtökohtaisesti paljon ja että niissä on hyvä olla. En halua että vaatekaapista tulee sellainen suuri tyhjiö, jossa on paljon muttei mitään. Pyrin vaatehankinnoissa pitämään mielessä sen, että vaatteelle tulee paljon käyttöä ja että sitä voi helposti yhdistellä kaikkeen muuhun mitä omistan. 

Tämä mekko on juuri sellainen kuin pitääkin.

EN: My clothes, part one. Dress from lovely MUKA VA.

Syyskaruselli

Lomani loppui reilu kuukausi sitten ja välillä tuntuu että syksy tipahti syliini ihan varoittamatta.

En ehtinyt mukamas varautua siihen. 

Tänään tilasin kumisaappaat. Ajattelin, että ei ainakaan jalat kastu vaikka välillä vähän palelisikin.

Syyskaruselli pyörii työelämässä hurjaa vauhtia, mutta ei niinkään muuten.

Olen lukenut kirjoja. Kuukauden aikana enemmän kuin koko vuonna tähän asti. 

Olen sanonut heipat yhdelle ystävälle joka otti ja lähti aurinkomaille. 

Olen iloinnut toisen puolesta, joka pääsi pitkältä matkalta viimein takaisin kotiin, ainakin hetkeksi.

Puheenaiheet ovat viime viikkoina koskeneet lähinnä sitä että pitäisi hankkia harrastus, siivota, ottaa elämä haltuun ja sitä rataa. Sellaista syksyistä jupisemista, joka parhaimmillaan johtaa johonkin tosi hienoon ja pahimmillaan kaamosmasennukseen jo ennen kuin pimeys on edes laskeutunut.

Ollaan toki puhuttu myös säästä ja siitä, mahtaako Suomi voittaa koripallossa.

Suurin syy tähän jaaritteluun tänään on isäni, joka soitti tänään ja tiedusteli miksi blogi ei päivity. Hän lukee ilmeisesti aamulla apinan päiväkirjan ja Hesarin... 

Niin että eihän sitä nyt montaa aamua saisi jäädä välistä.

Suurin (motivaatio)ongelmani blogin kanssa on kuitenkin kameran puute. Olen monesti siitä täällä maininnutkin, pokkarini syödään blogimaailmassa nykyään välipalaksi. Aikaisemmin en ole välittänyt, mutta nyt jotenkin haluaisin tähän muutosta. Tulee taas pimeää ja kuvaaminen vaikeutuu muutenkin. Olisi kiva harjoitella.

Ikään kuin harrastella vähäsen. Ottaa tilanne haltuun jälleen.

Kuka lainaa kameran? 

Vihreyden valtakunta

Olen joskus miettinyt sitä seikkaa, kun ihmisen sanotaan olevan aivan vihreä silloin kun hän on uusi jossakin eikä osaa mitään.

Sillä on jotenkin vähän negatiivinen kaiku.

Kun asiaa alkaa pohtia hieman syvemmin, niin vihreyshän on hyvästä. On aivan tuore, niin kuin kevätpuun ensimmäinen lehti. Avoin ja vastaaottavainen. Täynnä voimaa ja pyrkimyksiä.

Ja sitten taas, onhan se syksyn viimeinen ruohonkorsikin vihreä ennen lakastumistaan. Vaikka se on elänyt pitkän ruohonkorren elämän.

En tiedä. 

Ehkä joissakin sanonnoissa ei vain ole järkeä.

Kesän viimeinen henkäys näkyy vielä luonnossa. Kävelin äsken kauppaan suklaakakkuostoksille ja jäin keskelle sadetta joka kulki suoraan auringonsäteiden lävitse minun niskaani. Oli ihan lämmintä ja ihan hemmetin kaunista.

Vihreä ei ole koskaan lukeutunut suosikkiväreihini, mutta kesällä hairahdin ja hankin omenanvärisen lompakon. Kesähassutus, ajattelin, mutta pidän siitä edelleen paljon. 

EN: Summer memories: wallet from Marimekko and old tote bag from Lega-lega, Croatia.

Kauneusosastolla kera Patykan

Päivitin vähän kylpyhuoneen kaunistautumisosastoa.

Ostin viime jouluna siskolleni joululahjaksi Patykan kasvojenpuhdistusaineen ja kasvoveden ja ajattelin että testaan itsekin sitten joskus. Se ihmetrion testailu odottaa vielä, ajattelin aloittaa vähän edullisemmasta päästä. Moni taho on kovasti Patykaa kehunut, luonnonkosmetiikan luksusta.

Päädyin siis sarjan piparminttuiseen kasvojenpuhdistusgeeliin.

Tykkään tästä pakkauksesta kovin. Ei mitään liikaa eikä liian vähän. Kaunistaa kasvojen lisäksi myös lavuaarin reunaa.

Itse tuote on todella puhdistava ja piparminttuinen. Vaahtoaa hyvin, ihosta tulee todella puhdas. Lopputulos muistuttaa paljon Kiehlsin puhdistusvaahdon jättämää tunnetta, en ehkä ihan herkimmille suosittelisi. Olen käyttänyt tämän kanssa Ranskasta ostamaani hamamelis-kasvovettä, mutta Patykalta löytyy toki myös omansa. Jos merkki alkaa kiinnostaa enemmän, niin suosittelen selaamaan esimerkiksi Jolien toimituksen blogia.

Tykkään tästä kyllä. Mutta oma suosikkini on edelleen L'Atélier des Délicesin sitruunamarenkiunelma, johon palaan taas tämän kokeilun jälkeen aivan satavarmasti. Sitruuna voittaa minun maailmassani piparmintun tuoksun ja ehkä pidän myös siitä koostumuksesta ihan pikkuisen enemmän. 

Patykaa saa tilattua esimerkiksi Jolielta sekä Biodellystä. Molempien nettikauppa toimii hyvin, Joliella on kuitenkin kauneimmat paketit.

EN: Patyka and the most beautiful packaging.

Syksyn merkkejä, osa 2

Ja sitten on elokuu melkein ohi, melkein. 

Kesä on kumminkin jo ohi ihan kokonaan.

Lähdin urheana kohti syksyä. Siivosin asunnon ja tuuletin ajatukset. Rohkaistuin. Kokeilin, ja epäonnistuin. Otin syksyltä viikossa todella rankasti turpaan ja lopulta löysin itseni ystävän sohvalta selaamassa työväenopiston tarjontaa (koska se on helpoimmaksi arveltu niistä mahdollisuuksista, joita meillä on vielä jäjellä). 

Nyt olen tässä taas. 

Annan syksylle uuden mahdollisuuden, koska me ollaan aina oltu parhaat ystävät.

Vaikkakin tässä kohti muistan, että syksyn ensi askeleisiin kuuluu myös aina kompurointi, kyseenalaistaminen, itsensä etsiminen ja ihan pienen pieni kriisin poikanen. Se olo, kun on liian suuret saappaat ja liian pimeää harhailla yksin. Jaloista jäävät jäljet eivät tunnu omilta ja polku jota kulkee ei taaksepäin katsottuna näytä tutulta ollenkaan.

Mutta kun niistä ajoista päästään yli niin sitten voi nauttia olostaan viltin alla.

Syksyn kenties riipivin kappale on Utun Sailor's Wife, kunnelkaapas jos kiinnostuitte. Kaunista ja surumielistä. Minun syksyni sävel.

EN: Summer's gone.

Syksyn merkkejä, osa 1

Tänään oli elokuun tuulissa jo häivähdys syksystä.

Harvemmin nykyään tulee shoppailuun minkäänlaista vimmaa, mutta syksy on kieltämättä vähän sellaista aikaa kun haluaisin uudistaa myös vaatekaappia.

Pienillä asioilla on merkitystä.

Ensin pitää siivota ja viikata kaikki oikeaan järjestykseen. Sitten vasta voi miettiä mitä tarvitsee. Tai hankkia jotain vähän älytöntä, mistä tuleekin sitten lempivaate. Sekasotkuun ei kumminkaan koskaan voi tuoda uusia juttuja.

Tykkään selailla katalogeja ja taittaa kulmat suosikkien kohdalta.

Syksyyn kuuluu usein uusi villapaita tai uusi sukkapaketti. 

Olen löytänyt myös maailman kauneimman laukun... siltä varalta että kaapissa olisikin sen kokoinen tila.

Oletteko te vielä ihan hellekesässä kiinni vai onko joku muukin miettinyt jo sitä hetkeä kun laitetaan taas farkut jalkaan ihan hyvillä mielin?

EN: It is wonderful!