tiistai 19. helmikuuta 2013

Back to basics

Olen tuijotellut uutta kenkälaatikkoani niin nostalgisena että meinaa välillä nousta kyynel toiseen silmänurkkaan. Tiedän mitä ajattelette, typerää materialistista tunteilua. Kerron teille kuitenkin, että tunteilu johtuu näihin kenkiin liittyvästä lujasta siteestä, joka muodostui aikanaan kovimpina treenivuosinani. Muistan aina, kun kaivoin laatikosta aikanaan mustat Reebokin prinsessani ja mietin että nyt olen urani huipulla :)

Noista vuosista on jo aikaa. Treenasin prinsessani puhki ja sitten käytin niitä varmuuden vuoksi siivoustöissä kolme vuotta työkenkinä. Lopputulos oli aika räjähtänyt. Kyseinen pari löytyy silti yläkaapin peränurkasta vieläkin. Ei voi heittää pois kenkiä joilla tanssin elämäni onnellisimman ajan läpi.



Nyt oli uuden parin aika.

EN: I used to have these shoes in black, but I wore them for so many years that they actually fell apart. I always remember my happy years with dancing when I see these. It was time for a new pair. Now I don't have any excuse to stay home in the evening... exercise calls.

It's weird how you get all setimental with a pair of shoes.

4 kommenttia:

  1. Ouu, liikutuin itsekin! Ihanat kengät ihana sinä :)

    VastaaPoista
  2. Ihanat! Ja voin myöntää, että multakin löytyy muistokengät kaapista, joita ei vaan yksin kertaisesti voi heittää pois, vaikka saumat ratkeilee ja alkuperäisestä väristä ei ole tietoakaan.

    Tähän postaukseen sopii ihan täydellisesti sattumalta taustalla soiva Posteljoona & ystävät - Ikävä <3

    VastaaPoista