Pahvia!

Ah, pitkä päivä joka onneksi päättyy oman sänkyyn ja olympiakatsomoon. 

Lupailin aamulla kirjoitella myös jotakin uutta, joten tässäpä tulee tekstiä rakkaudestani pahvilaatikoihin. Minulla on Ikean iso expedithylly, jota olen vuosien varrella täyttänyt jos jonkinlaisella laatikolla. Olen nimittäin maailman laiskin pyyhkimään siitä pölyjä ja tavaroita on helpompi siirtää kun ne ovat laatikoissa.

Viimeisimpänä hankin cd-levyille (kyllä, minä kuuntelen vielä levyjä levyiltä:) kaksi pientä pahvilaatikkoa. Tykkään niistä kovasti kaikessa yksinkertaisuudessaan. Näitä ehdottomasti muutama lisää ja isompina myöskin.

Olen ottanut projektikseni levyvarastojen täydentämisen. Nykyään kun yksin asustelee niin ei ole ihan niin paljon valinnanvaraa kuin silloin kun kulloiseltakin kämppikseltä pystyi aina nyysimään jonkin uuden "löydön". Olen ostanut viimeisen kuuden vuoden aikana itse kolme levyä ja saanut kolme lahjaksi, eli kirittävää lienee. Olen myös hiukan ulkona siitä, mitä musiikkimaailmassa ylipäänsä nykyään tapahtuu. (Vinkkailkaa siis suosikeistanne!)

Tykkään myös selaila levyjen kansilehtisiä ja lukea, ketä kukakin artisti haluaa kiittää :) Taidan olla vähän vanhanaikanen. Järkevämpää olisi varmaan hankkia sellainen musiikkiohjelma... 

Apinan arkistoista: poncho nro 2 palaset

Tässä vielä pochon palasiin ohje, jos joku haluaa lähteä kokeilemaan. Molemmat palat ovat 128 silmukkaa pituussuunnassa. Molemmilla reunoilla on 4s reunus, joka neulotaan aina oikein. Korkeuden voi kukin päättää itse, riippuen minkä pituisen ponchon haluaa. Nämä taisi olla n. 40cm, poncho ykkösessä korkeus oli 30cm.

Pala 1 on ruudullinen, tein 20s levyisiä neliöitä, aina 20s helmineuletta (1 oikein 1 nurin, toisella puolella toisin päin)  ja sitten 20s sileää neuletta (oikealla puolella oikein ja nurjalla nurin). 

Pala 2 on koristeltu makkarapalmikolla (nimesin ihan itse, en tiedä miksi sitä kutsutaan). 120 silmukkaa on jaettu neljään 30 silmukan jaksoon, tämä helpotti ainakin omaa ajatteluani. Yksi letti pätkä on siis 11s nurin, 9s oikein (letin osuus) ja 10s nurin. Tällä matematiikalla sain letit tasaisin välimatkoin :)

Poncho on jo viittä vaille valmis, kaulus on vähän kesken enkä osaa päättää minkälaiset napit haluan. Kuvaa sitten valmiista joskus.

Apinan arkistoista: poncho nro 2

Hiphei, nostan tänään muutaman vanhan käsityöjutun, illemmalla sitten jotakin uutta. Nyt on hyvä aloittaa syysponchon tekeminen... tämä alunperin julkaistu vanhan blogin puolella 1/12.

Jipii, kauan odoteltu lankatilaus lempilankakaupastani on saapunut ja hain valtavan pussukan postista alkuviikolla. Useampi projekti olisi mieleinen, mutta haluan ensimmäiseksi tehdä jotain itselleni. Elämä on osoittatunut liian lyhyeksi eräälle huiviprojektille, joka jää nyt odottamaan eläkepäiviä. Tai lomautuspäiviä. Katsotaan, miten pärjätään tämän kanssa. Tulilla siis poncho nro 2.

Lankana on Nepal, pehmoinen ja värinä lempparini turvamusta. Alla teknistä kaavakuvaa.

En lähde enää ikinä (tai ainakaan pariin vuoteen) nyhrämään sitä versio 1:n ristikkokuviota, joten nyt mennään yksinkertaisemmin. Toisen kappaleen teen ruutuperiaatteella. Toisesta kappaleesta tulee myös simppeli, lettikuviolla todennäköisesti.

Toivottavasti saan tämän nopeasti valmiiksi, toimii hyvin toimistolla lämmikkeenä ja alkukeväästä viittana sitten, kun takkia ei tarvitse mutta ilmankaan ei pärjää :)

P.s Tuo alkuperäinen ponchon ohje on yksi blogini suosituimmista teksteistä. Olen tästä hurjan iloinen ja ylpeä, sillä vaikkei ohje omani alunperin olekaan niin tulos on tasan se "ite tehty" :)

P. s Palaset tarkemmin täällä, Poncho 1 täällä

Kuuluu ihan tavallista, kiitos kysymästä

Yleensä isojen elämänmuutosten yhteydessä sinulta kysytään koko ajan "no miten sinulla menee?" "no mitä sitten seuraavaksi aiot tehdä?". Muistan edelleen, kuinka raivoissani olin yo-kirjoitusten jälkeen kun piti vastat kysymykseen "no mitäs nyt sitten?". Teki mieli karjua kurkku suorana että "NO EN MINÄ TIEDÄ".  Että saanko nyt vain nauttia tästä päivästä kun yksi vaihe on päättynyt.

Yo-kirjoituksista on jo jokunen vuosi vierähtänyt. Mutta mitä vanhemmaksi sitä tulee, niin sitä vähemmän annetaan niitä päiviä kun kukaan ei kysy, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kamala kiire painaa koko ajan päälle, mukamas. Itselleen kai sitä jokainen luo ne suurimmat paineet. Mistä nyt kukakin sitten, urasta, perheen perustamisesta... koko ajan pitäisi olla menossa jonnekin. Kohti "sitten seuraavaksi"- vaihetta.

Olen pohtinut tätä viime aikoina jonkin verran, siksi nyt täälläkin. Piti oikeasti tulla vain heittämään kuva farkkushortseista. Taisi olla huono kuva kun tämä vei voiton.

Ehkä meidän ei tarvitsisi aina kysyä toisiltamme että mihin seuraavaksi. Ehkä joskus voisikin kysyä että mitä teit tänään tai mikä sai sinut iloiseksi. Mitä söit, oliko hyvää. Saitko nukuttua. Että se ihan tavallinen, just nyt ja tässä-hetki olisikin ihan riittävä.

Tänään minulle kuuluu sellaista, että ostin ruokakaupasta maalaispatongin ja että loppuillan käytän pyykkiä viikkaillen. En valloittanut maailmaa tai luonut uraa tai verkostoitunut ihmeemmin, mutta olin ihan hyvä arkityöläinen. En kastunut matkalla kotiin, en tavannut prinssiä tai nähnyt puolta valtakuntaa. Minulle kuuluu ihan tavallista. Ihan hyvä arkipäivä tässä käynnissä.

Mitenkäs teidän arkipäivä, prisnssejä tai nakkeja?

Just a perfect day

Eilinen oli ehdottomasti yksi kesän parhaista päivistä. Juhlittiin Ylöjärvellä Räikkä Rockin 30 vuotista taivalta ja samalla yksi aikakausi päättyi. En enää keksi välttämättä syitä Ylöjärvelle matkailuun... paitsi ehkä Pelikaanigrilli?

Eilen tanssittiin ja laulettiin kuin viimeistä päivää, oli kuuma ja meikistä ei ollut tietoakaan ensimmäisen puolen tunnin jälkeen. Illan lopuksi juostiin keskellä yötä järveen. 

Ja seistiin puolisen tuntia rankkasateessa ja ukkosessa odottamassa taksia. Onneksi oli märät vaatteet jo valmiiksi. Hihiteltiin ja kysyttiin vuoron perään toisiltamme että "onks sulla kylmä?".

Olin jo ehtinyt huolestua, ettei tällaista hetkeä tule ollenkaan. Kun saa hullutella parhaimpien kavereiden kanssa lämpimässä kesäyössä. Tulihan se sieltä. 

Eikä koko illasta ole kuin yhteensä kymmenisen kuvaa. Ei ehtinyt, kun piti elää :) Lohdutuksesi laitan tähän kuvan viime vuoden hattarapusseista. Varmaan siellä oli niitä samoja nytkin.

Hempukka paita ja pohdintaa siitä mitä mää puen

Tänä kesänä tein pitkästä aikaa tosi monta kirppislöytyöä, yksi lemppareista on tuo alla hatarasti näkyvä kukkaisen hempukka paitapusero. Koska tänä kesänä on saanut olla lähes joka päivä takki päällä tai huivi kaulassa niin bambikin on saanut lisää käyttöä. Tykkään siitä paljon noinkin.

Olen miettinyt paljon sitä, kuinka jollain tapaa haluaisin tuoda lisää vaatejuttuja tänne blogiin. Mistään muotiblogista ei voida enkä edes halua puhua, enkä missään nimessä pystyisi jokapäiväisiin päivänasukuviin, mutta jotain kuitenkin. Pikkujuttuja.  En vain oikein tiedä kuinka sen tekisin.

Minulla ei ole täällä ketään, jota voisin (tai kehtaisin :D) pyytää ottamaan kuvat ja olen ehkä maailman vaikein kameran edessä. Lisäksi ehkä ujostelisin aika paljon. Todella paljon. Mutta, onko näistä pikkuyksityiskohdista mitään iloa, vai selaatteeko tämän tyyppiset jutut huokaillen läpi?

Nyt saisi avata sanaisen arkkunsa. Henkareilla kuvatut vaatteet eivät oikein koskaan pääse oikeuksiinsa. Kumpi siis parempi? Henkarikuva vai pikkupläntti peilistä? Vai unohda urpo koko juttu? :)

Mymmelin tytär

Kipitin tänään pikavauhtia töistä postiin, sillä siellä minua odotti lahjapaketti siskolta. 

Sitten kipitin pikavauhtia kotiin ja istuin sängylle avaamaan pakettia. Ja siellä se oli. Maailman ihanin neule.

Pituutta tässä on melkein polveen, voi käyttää mekkonakin. Rakastan tätä materiaalia, 10 % silkkiä. Rusetti vaatii kaverikseen päälaelle tehdyn nutturan ja ne mustat remmisandaalit.

Ja mitä ovat nuo kuvan valoilmiöt, täällähän paistaa aurinko :)