Uudet töppöset, rakkautta varpaille

En muista olenko koskaan urputtanut täällä siitä miten paljon vihaan sitä kun A) varpaat jäätyvät B) sataa suoraan naamaan. Joka tapauksessa olen myös oppinut, että molemmat ongelmat on ainakin jossain määrin mahdollista ratkaista pukeutumalla oikein.

Vanhoista karvatöppösistäni alkoi aika jättää eikä ollut epäilystä ettenkö haluaisi tilalle uudet. Tällä kertaa päädyin Shepherd merkkiin ja ainakin toistaiseksi (päivän mittainen) taipaleemme on ollut puhdasta rakkautta.

Tuntuu kuin kävelisi pumpulissa.

Ja tänään kiinnitin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan huomiota siihen, miten kaunista tuolla ulkona on. Olin jotenkin ihan todella onnellinen, etä asun maassa jossa on neljä vuodenaikaa ja talvisin (ainakin joinakin päivinä) keskustassakin näin nättiä. Veikkaan että nämä olivat tyytyväisten, lämpimästä nauttivien varpaideni lähettämiä onnellisia ajatuksia.

Mitä laukussa?

Olin päättänyt tehdä tämän tänään. Nyt kun tyhjäsin laukkua niin hämmennyin hiukan siitä että siellä ei ollut juuri mitään. Mutta, en huijaa. Tässä siis se, mitä Matkuristani löytyi juuri tänään:

Kalenteri, tämä on hyvin tärkeä. Lähinnä henkisesti. Muistan asiat, kun olen kirjoittanut ne johonkin ylös. Harvemmin siis tarkistan täältä enää mitään. 

Kuulakärkikynä, Scandicin. Ovat parhaita.

Lompakko.

Sydänkuvioisia nenäliinoja (ei kuulu kyllä vakioihin).

Vanha junalippu (kuuluu vakioihin).

Särkylääkettä. Tämä oli outoa, sillä minulla ei koskaan ole sitä mukana.

Kolme huulikiiltoa ja puuteripapereita.

Changelta joululahjaksi saatu rannekoru jossa lukee mon Amour :D Kornius kunniaan! 

Odotin näiden lisäksi löytäväni: useampia rytättyjä kuitteja ja hiuspinnejä. Jos joku ihmettelee puhelimen ja avaimien puuttumista niin ne kulkevat taskussa :)

Olen alkanut hieman salaa haaveilla myös toisesta laukusta. Niin paljon kuin tuosta Marimekon suosikistani tykkäänkin, niin joku pienempikin vaihtoehto saisi luotani rakastavan kodin. Lisäksi olisi kiva omistaa joku toinenkin värivaihtoehto... tällä hetkellä vahvoina ehdokkaina mielessäni pyörii joku Lumin tai Cambridge satchel companyn kaunottarista. Niin, ja tarvitseehan matkuri sitäpaitsi lepopäiviä! Ei sovi käyttää sitä loppuun...

Apinan arkistoista: kahden suklaan pähkinäkeksi

Arkistoista lisää herkkuja, koskaan ei ole huono aika suklaakeksille. Toivon ehkä joululahjaksi näitä, mieluiten mahdollisimman ison purkillisen...

Sain siskolta hyvän ja suhteellisen terveellisen oloisen keksiohjeen, jonka torpedoin täysin tänään. Jos joku muukin kaipaa lohtua suklaasta niin tässä ohje:

100g voita

1 dl fariinisokeria

0,5-1 dl tavallista sokeria

1 muna

2 dl vehnäjauhoja

1/2 tl ruokasoodaa

hippunen suolaa

2 dl kaurahiutaleita

0,5 dl valitsemaasi pähkinää rouheena (esim. hasselpähkinä)

suklaata maun mukaan (ohjeessa oli 1/2 dl, laitoin yli 100g :D)

Vatkaa voi ja sokerit vaahdoksi. Auttaa kun muistat ottaa voin ajoissa sulamaan. Vispaa kananmuna joukkoon. Sekoita sooda ja suola vehnäjauhoon ja lisää taikinaan. Sekoita sen verran että kaikki on varmasti sekaisin. Lisää pähkinät ja suklaa. Nostele lusikalla taikinaa kököiksi pellille, keksit leviävät hieman uunissa. Paista 175 asteessa 8-12 min.

Itse taisin käyttää reilut 100g suklaata, sekaisin valkoista ja tummaa. Kannattaa muistaa valkosuklaata käyttäessä, että se on itsessään aika makeaa, nytkin laitoin vähä alle puoli desiä tuota tavallista sokeria vaikka alkuperäisessä ohjeessa taisi olla desi.

Sudenkuopasta kipuaminen

Halusin vielä tulla kirjoittelemaan hiukan.

Tulin äsken lenkiltä ja nyt istun käpertyneenä untuvapeittoon. Ulkona oli superkylmä.

Tai ei ehkä vielä superkylmä. Mutta kylmä.

Puhuttiin juuri siitä, miten Suomessa asuvana voisi oikeasti ajatella panostavansa siihen talvipukeutumiseen. Että olisiko se oikeasti niin paha sijoittaa kerran kunnolla sellaisiin vaatteisiin joilla oikeasti tarkenee. Tai sellaisiin, joissa olisi mukava liikkua talvellakin.

Minun on pikkuhiljaa alettava kaivautua ulos siitä ajattelutavasta, että urheiluvaatteet ovat niitä, jotka ovat liian huonossa kunnossa muualla käytettäviksi :) Oikeissa tamineissa kun on huomattavan paljon mukavampi olla. Varsinkin nyt, kun lämpötila laskee...

Lämpötilan lasku ja motivaation vajoaminen kuoppaan ovat myös herättäneet mietteitä kuntosalille paluusta. Vanhemmat lukijat muistanevatkin viime kertaisen, ei-niin-onnistuneen (4kk? kestäneen) kokeilun. Keskiviikkona olisi tutustumisaika, saaa nähdä. Vaikka olenkin saanut itseni jälleen ulos muutamia kertoja viikossa, ei lenkkeily oikein noilla asteilla käy liikunnasta. 

Pienempi luovutusvaara sisäurheilussa? Nähtäväksi jääköön. 

Tanssisaliin olen näköjään edelleen ollut liian kiireinen pelkuri :). Uutta vuotta odotellessa ja uusia kujeita! Siihen asti voisin heilua vaikka kahvakuulan kanssa. Muistin juuri kuvaa kaivaessani, että minultahan löytyy niitä kaksin kappalein!

Apinan arkistoista: Piparitaikina

Arkistoista kaiveltu piparitaikinaohje, olkaa hyvät <3

Tässä olisi nyt sitten joulun kunniaksi hyväksi havaittu piparitaikinaohje. En itse pidä valmiista taikinasta yhtään, onneksi tekeminen ei ole vaikeaa :) Tarvitset:

3 dl tummaa siirappia

2 dl sokeria

1 tl neilikkaa

2 tl kaardemummaa

2 tl kanelia

1 rkl pomeranssinkuorta

1 rkl ruokasoodaa

250 g voita

2 kananmunaa

1-12 dl vehnäjauhoja

Kaada ensin siirappi, sokeri ja mausteet (neilikka, kaardemumma, kaneli ja pomeranssi) kattilaan ja kuumenna kunnes seos kiehahtaa. Ota kattila levyltä ja lisää voi palasina, jotta se sulaa taikinan sekaan. Lisää myös sooda varovasti sekoittaen. Vie kattila (ulos) jäähtymään.

Kun seos on jäähtynyt tarpeeksi, lisää joukkoon kananmunat ja jauhot. Voit sekoittaa vaikka puuhaarukalla. Taikinan voi leipoa heti tai seuraavana päivänä ja se myös säilyy jääkaapissa n. viikon jos sopivaa leipomispäivää ei heti löydy. Kysymyksiä saa toki esittää, jos jotain jäi epäselväksi. Makoisaa joulua!

Eilinen kanssani

Tätä päivä kanssani-juttua toivottiinkin joskus ja se on keikkunut toteutuslistalla piiitkään. Jos ihan rehellinen olen, niin mieluiten olisin odottanut kesää ja harmonisempia valo-oloja, mutta mennään nyt tällaisella enemmän ja vähemmän mustavalkoisella linjalla. Näitä juttujahan voi aina halutessaan toistaa. Eli tässäpä eilinen päivä kuvin ja sanoin...

Aamuherätys venyi, sisko oli täällä yötä ja minun univelkani painoi ilmeisesti vielä. Ylös päästiin vasta kahdeltatoista!

Aamupalaa. Rakastan kahvipannuani. On kivempaa kun on joku seurana pöydässä, jaksaa nauttia pidempään.

Ylös ja ulos. Lähdettiin metsästämään siskolle farkut iltaa varten. Keli oli aika talvinen. Mun uggit ovat tulleet tiensä päähän ja tilasinkin itselleni uudet karvatöppöset, jotka toivottavasti saapuvat ensi viikolla ja ovat sopivan kokoiset...

Kotimatka ja lempparijouluvaloni, sirkuskarhut. Olisinpa itse yhtä taitava. Jossakin.

Yksin kotona jälleen, voin viideltä tai kuudelta. Tiskien välttelyä (ärsyttävin koityö) ja pyykinpesua (kivin kotityö). Kirpeitä bilarkarkkeja ja kynttilöitä.

 Televisiossa pyrörii Avaran luonnon jääkarhudokumentti. Ajattelin tehdä vielä kasvonaamion ja palata sitten lopulta takaisin kuvaan 1.

Tämä oli ihan hyvä päivä. 

Ei mitenkään erityisen jännittävä tai tuottoisa. Semmoinen arkipäivä kun kaikki oli ihan kivasti. Eli toiselta kannalta ajateltuna sitä elämän parasta laatua.

Leppoisaa sunnuntaita kaikille! Tehdäänkö seuraavaksi whatsinmybag?

Monen päivän lettipanta

Varsinkin talvella kaipaan inspiraatiota hiuksien laittoon, pidän talvella enemmän hiuksia kiinni kuin kesäisin. Tämän päivän lettipantaan inspiraation antoi muutamia kuukausia sitten Beatissa-blogi, josta löytyy tähän hyvä ohje. Olen käyttänyt tätä kampausta aika paljon arkisin töissä. 

Aiemmin olen aina tehnyt lettipantani suoraan ranskalaisena lettinä, mutta tämä on helpompi. Yritän joskus napata kuvan siitä toisestakin versiosta.