Tiedän, tiedän, lupasin farkkuliivin matkasta juttua jo kesän alussa. Nythän on kuitenkin niin, että tärkeimmät jutut elämässä ottavat aikaa.
Haluan tehdä projektia vähitellen, sillä lailla että se kasvaa minun mukanani, ja muistelen sitten vanhana että "tuokin niitti laitettin tuohon sinä sateisena syysiltana kun...".
Liivistä on kyllä kovaa vauhtia tulossa suojani maailmaa vastaan. Kirjaimellisesti turvavaate, haa! Merirosvo varustautuu syksyyn ja uusiin tuuliin aiempaa järeämmin asein. Ei enää niin vain suistutakaan kannelta. Tunnen oloni sitä turvallisemmaksi, mitä enemmän tuo vaate alkaa painaa.
Kuten sanoin, hiljaa hyvä tulee. Matkalla kunnioitukseni niitä ihmisiä kohtaan, jotka naputtelevat niittinsä itse nahkatakkeihinsa, kasvaa tunti tunnilta. Kasvan siis ihmisenä, opin kärsivällisyyttä sekä kädentaitoja.
Tämän lisäksi tilasin noin 700 niittiä liian vähän.
EN: Building my armor.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti