Nykyihmisissä on se vika, että he luulevat saavansa kaiken (tekemättä mitään).
Ja nyt seuraa varoitus: jos ärsyynnyit jo niin lopeta lukeminen tähän. Kirjoittajalla kaatui tekstin puolessa välissä kuppi nurin ja jälki on sen mukaista.
Aion kirjoittaa hiukan siitä, minkälaisessa maailmassa minusta tuntuu välillä hiukan pahalta elää. En aio alkaa nyyhkimään siitä, kuinka ennen kaikki oli paremmin, sillä mistä minä sen tietäisin. Olen verrattaen vielä aika nuori ja oman sukupolveni kasvatti. Jokaisella ikäluokalla on varmasti omat ongelmansa, väitän että nykyään yksi suurimmista on seuraava:
Minä haluan kaiken koska olen ansainnut sen.
Opimme yhä nuorempina että kaikki on mahdollista. Median ja internetin kautta koko muu maailma on lähempänä kuin koskaan eikä mikää tunnu enää mahdottomalta. Ihminen on jo käynyt avaruudessa ja useampi meistä puhuu monta kieltä. Lähes tulkoon mikä tahansa urapolku on hyväksyttävä, jopa pelkkä julkisuushakuisuus tuntuu olevan ihan ok vaihtoehto. Itsensä pitää nykyään brändätä. Yhä useampi työpaikka aukeaa persoonalla.
Olen hiukan huolestunut siitä, että nykyään kannuksia ei enää muka tarvitse ansaita. Ihmisille tuntuu olevan täysin hepreaa se, että asioiden eteen pitää tehdä töitä. Opiskelun, työpaikan, ihmissuhteiden. Heti ensimmäisen karikon tullen heitetään hanskat tiskiin sillä "jotain parempaa on jossain muualla".
En sano että elämässä pitäisi tyytyä, en. Mutta joku roti.
Jokainen meistä on varmasti ansainnut onnellisuutta. Elämä ei kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys, tai asia josta noukitaan parhaat puolet päältä kuin rusinat pullasta. Joskus joutuu tekemään hommia ja sotkemaan kädet. Ottamaan vastuuta, välillä silloinkin kun se vastuu ei itselle kuulu. Joutuu pettymään, joutuu huijatuksi, joutuu tekemään asioita vaikka ei haluaisi. Harjoittelemaan ja tekemään virheitä. Kaatumaan ja nousemaan.
Ja ainoa keino muuttaa asioita paremmaksi on se, että jaksaa pyristellä vielä hiukan. Että tekee töitä asioiden eteen.
Ei kukaan ole seppä syntyessään, kaikkea pitää harjoitella. En sano, että hommia pitäisi paiskia verenmaku suussa vuosikaudet jotta voisi olla onnellinen. Sanonpa vain, että vaivan näkeminen tuntuu jotenkin karkonneen ihmisistä. En halua enää kuulla yhtään tarinaa siitä että "haluan tämän koska ansaitsen sen olemalla, noh, olemassa". Sen sijaan kuuntelen joka kerran innoissani tarinan, jossa joku ansaitsi jotain, koska näki vaivaa sen eteen.
Kaikki ei ole mahdollista kaikille. Suurin osa asioista on kuitenkin mahdollista jolle kulle, joka on valmis toimimaan niiden eteen. Ei kaikkien tarvitse haluta avaruuteen tai telkkariin tai avioliittoon. Mutta on hyvä panostaa tosissaan siihen, mikä on itselle tärkeää. Ihan koko sydämellään.
Aktiivista loppuviikkoa kaikille! Lupaan palata ensi kerralla vähemmällä paatoksella, varastossa ainaskin kosmetiikkahömpötystä.
Kaikki kuvat via weheartit.com.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti