Ihan kakarana

Well, my name is known all over the world
By all the foxy ladies and the pretty girls.
I'm goin' down in history
As the baddest rapper there ever could be.
Now I'm feelin' the highs and you're feelin' the lows,
The beat starts gettin' into your toes
You start poppin' your fingers and stompin' your feet
And movin' your body while while you're sitting in your seat
And then damn! Ya start doin' the freak, I said
Damn! Right outta your seat
Then you throw your hands high in the air,
Ya rockin' to the rhythm, shake your derriere

-Sugarhill gang

Minulla on tasan yksi iloisen paloautonpunainen vaate ja se on tämä. Enempää ei tarvita. Takissa herää sellainen kakara-fiilis, se on jollain tavalla ihan hävytön. Välittynee kuvista.

Takki on James Hunt- mallistosta. Ostin tämän joskus kuusi vuotta sitten Tampereen Radiokirppikseltä.

Lueskeltuani James Huntista olen sitä mieltä, että hänkin taisi olla vähän kakara. Samalla kuitenkin huimapäinen, suorapuheinen ja teki ilmeisesti mitä lystäsi. Formula ei ole lähellä sydäntä, mutta takki sitäkin enemmän. Se on hauska. Ja hauskuutta on monesti maailmassa liian vähän.

Tällä kertaa vähän enemmän kuvia. Saako välillä olla näinkin, vai pidettekö tästä vakiosta yhden kuvan taktiikasta?

Nyt; ihanan häpeilemätöntä lauantai-iltaa! Älä ota itseäsi vakavasti <3 Jammaile itsesi sen sijaan tainnoksiin, halaa, pussaa ja muista juoda vettä. YOU are the baddest there is.

EN: My old Adidas jacket. Very red. Very fun.

Ajasta viis, juokseminen parantaa kaiken

Kuten otsikon pontevuudesta kuuluu, olen pitkästä aikaa käynyt jälleen lenkkipoluilla. Ja löytänyt sieltä jonkinlaista rauhaa.

Viime aikoina olen viihtynyt paremmin salilla. On ollut jotenkin helppo raahautua sinne ja seurata johtajaa. Nyt parin päivän ulkoilun jälkeen olen kuitenkin taas tajunnut, miten hyväksi se raitis ilma ihmiselle onkaan.

Saan ajatukset muualle, saan happea. 

Pienenä halusin vaatimattomasti muuten oppia lentämään. Olin varma, että jos oppii vain juoksemaan tarpeeksi nopeasti, niin kyllä sitä sitten lopulta nousee ilmaan...

Ihan niin hyvää pikakiituria minusta ei ole vielä tullut. Edelleen noudatan samaa periaatetta kuin aloittaessani, ei paineita. Aloituksesta voit lukea ajatuksiani täältä :)

Juokseminen ei ehkä paranna maailmaa, mutta sisältä päin se kyllä korjaa hetkittäin jotain. Vaikka sitten juoksisi sen sata metriä. Tsemppiä sinulle, kanssalenkkeilijä! Olet oman elämäsi paras ja nopein. 

Onko teillä liikunnan parissa takuuvarmoja lajeja, joiden parissa arki unohtuu? 

EN: Screw calm and go running.

Kuinka sympaattinen voi kenkäpaja olla...?!

Parempien kenkien saralla ei mitään uutta, paitsi että kesäkenkien haku on vaihtunut syysnilkkureiden metsästykseen. Ja polvivammat vaivaavat enemmän aina, kun venyttely jää. Tukea kaipaavat jalkani ja hyviä kenkiä askeltaa. Olen ihastunut moneenkin pariin tässä matkan varrella, käyttömukavuus on aina pettänyt. Olen päättänyt, etten enää osta huonoja. Viime sunnuntain designtorilla oli mukana myös Kenkäpaja Pihka...Videon katsottuani mietin, voiko noin sympaattisten kenkien istuvuus edes mitenkään olla huono?

Pakkohan tuon ilon on tarttua jalkoihin?

Useat mallit ovat itselleni hieman turhan... jotain, mutta esimerkiksi perusnilkkurit/maiharit näyttävät hyvältä. Pohdinkin tässä, josko uskaltautuisin pajalle vierailemaan, nettisivuilla sanotaan, että saa tulla kun tarkistaa että joku paikalla :) "Avaamme portit saapuessasi".

Kuulostaa jännittävältä seikkailulta.

Tokihan tuo hintataso on kova. Mutta kuinka mukavaa olisikaan hakea kengät ihan tuosta muutaman kilometrin päästä, paikasta jossa voin nähdä sekä pajan että mahdollisesti valmistajan. Olen alkanut muutenkin miettiä ja järjestellä ajatuksiani tällaisten asioiden kanssa hieman uusiksi; kiinnostaako pohdinta hankinnoista ja kuluttamisesta vai mennäänkö kepeällä linjalla seuraavat viikot?

P.s Toinen kiinnostava kotimainen kenkä(/laukku/koru)merkki Rara rantautuu pian tamperelaisten iloksi Super Mukavaan!

EN: I noticed this brand when I visited Tampere Design week's event last week. Feel-good-shoes :)

Viikonloppu kuvin, ja vähän sanoinkin

Maanantai on ollut jälleen katsaus tulevaisuuteen, mutta olen silti käyttänyt nyt aikaani viltin suojista myös viikonlopun kuvien ja tapahtumien selailuun. Haluan muutaman kuvan laittaa tännekin. Sisko käväsi kylässä kera meidän perheen oikean valokuvaajan. Onneksi kaikki minulta löytyvät kuvat ovat kuitenkin taattua pokkarilaatua ja oon jopa ottanut ne ihan ite, ette vaan säikähdä blogin tason nousua turhan päiten...

Perjantaina suuntasimme porukalla DOTin lehden julkkarijuhliin ja kuuntelemaan The Hearingia. Voi miten suloinen tyttö, ihastuin vallan. Kiroileekin kuin oikea merirosvo! Tästä viikolopun blogiseksikkäimmästä tapahtumasta ei tiettykään ole yhtään kuvaa, mutta näytin tietty tosi hyvältä ja kivaa oli, uskokaa pois. Menkää katsomaan The Hearingia livenä, jos bongaatte hänet kotikulmiltanne.

Lauantaina suunnattiin katsomaan skeittailua Kirjastotalon pihamaalle, paljon poikia ja mahtavat kisat. Lajeina pituushyppy, korkeushyppy ja pujottelu. Huikeaa, kun metrinmittaiset kaverit hyppäsivät oman päänsä korkeudelta vielä yli :) Voittajalla meni koskeudessa rikki muistaakseni 130cm (hän oli myös jos hiukan pidempi kuin 100cm).

Myöhemmin mentiin Pyynikille, syötiin munkkeja ja ihasteltiin puita. Puisssa on jotain todella rauhoittavaa. Varsinkin, kun niitä katsoo joko ylhäältä tai sitten sieltä puun juurelta.

Sandaalit, jotka ostin tänä kesänä, Shoe Shi Bar-merkkiset. Olen tykännyt kovasti. Siskolla oli hempeästi vaaleanpunaista.

Matka jatkui Pispalan ja Onkinieman kautta kotiin.

Tämä paikka ja teksti on tullut minulle vuosien aikana hyvin tärkeäksi. Nyt se rapistuu jo hiljaa pois. Onneksi on valokuva. Pohdin siinä tassutellessammme, kuinka paljon tästä kaupungista tykkäänkään. Jos vain se riittäisikin. Ehkä se vielä johonkin riittääkin.

Sunnuntaina suunnattiin designtorille, tykättiin muun muassa Saanasta ja Ollista. Nämäkin tekijät olivat itse paikalla ja kuinka ystävällistä palvelua saatiinkaan! Torilla on kiva rupatella.

Kaiken kaikkiaan hyvä viikonloppu.

Tänään en olekaan sitten jaksanut laittaa edes lakanaa sänkyyn, nukun päiväpeiton päällä asunnossa, joka on täynnä puhdasta ja kuivaa pyykkiä sekä leivänmuruja aamiaispöydän alla.

Nyt, hyvää yötä kaikille.

Mekkorakkautta

Lupasin arvon Debbiestä kuvia ja Sisko nappaili pyynnöstä muutaman... ja ei voi taas todeta muuta kuin että taivas miten kankeaa se mun kameran edessä olo vaan joka kerta on. Halusin kumminkin vilauttaa teille mekkoa vielä vähän päällä, joten tässä pari kuvaa.

R/H:n mitoituksesta sen verran, että oma mekkoni on kokoa M ja vastaa mielestäni kokoa hyvin. Alaosa istuu itselleni oikein passelisti, mutta yläosasta olen pikkuisempi joten ehkä aaavistuksen olisi voinut olla pienempikin. Mutta tosiaan hyvä näin, sillä Debbien malli on aika kapea. Eilisen designtorilta löytyi samalta merkiltä toinen mekkoaarre, jonka otinkin sitten koossa S. Tästä ehkä joskus myöhemmin lisää.

Tykkään kovasti tuosta selän kurkistusaukosta. Silläkin uhalla että se on aika hemmetin epäkäytännöllinen <3

EN: My new dress from R/H. I feel really awkward in front of the camera, it was hard to find even these two "almost decent" photos :)

Arjen luksusta on se, kun joku toinen letittää tukan

Hei kamut,

Olette olleet kovin hiljaisia. Minunkin tekisi vähän mieli olla, mutta ajattelin silti tulla piipahtamaan täällä. Eilen istuskelin metsässä ja tänään oli pilateksen vuoro. Viikkoni koostuu selkeästi hiljentymisestä. Tuntuu kyllä hiukan siltä, että olen jonkin tärkeän äärellä. Puhelinkin on pysynyt poissa silmistä, joskus niin on parasta. Luitteko muuten jo Eevan tekstin älypuhelimista? 

Minullahan ei sellaista tosin ole, siis puhelinta (älystä voidaan keskustella) :) Mutta ajattelen aiheesta aika samaan tapaan.

Tällä viikolla kävin kampaajalla ja muistin taas miten se onkaan paras tyttöjuttu ikinä! Arjen luksusta on se, kun joku toinen letittää tukan ja se letti on seuraavana päivänäkin työkelpoinen.

Ehkä siitä letistä tulee huomenna vielä (vain hiukan ryvettyneet) kiharat, kun antaa kuivashampoolle mahdollisuuden.

Tiivistetysti tämä jaarittelu: alkuviikossa parasta on ollut toisen laittama letti ja ne hiljaiset hetket. Rauhaa myös loppuviikkoon kaikille!

EN: Everyday luxury: nothing special has happened and someone plaited my hair :)

Rakennan panssaria

Tiedän, tiedän, lupasin farkkuliivin matkasta juttua jo kesän alussa. Nythän on kuitenkin niin, että tärkeimmät jutut elämässä ottavat aikaa. 

Haluan tehdä projektia vähitellen, sillä lailla että se kasvaa minun mukanani, ja muistelen sitten vanhana että "tuokin niitti laitettin tuohon sinä sateisena syysiltana kun...".

Liivistä on kyllä kovaa vauhtia tulossa suojani maailmaa vastaan. Kirjaimellisesti turvavaate, haa! Merirosvo varustautuu syksyyn ja uusiin tuuliin aiempaa järeämmin asein. Ei enää niin vain suistutakaan kannelta. Tunnen oloni sitä turvallisemmaksi, mitä enemmän tuo vaate alkaa painaa.

Kuten sanoin, hiljaa hyvä tulee. Matkalla kunnioitukseni niitä ihmisiä kohtaan, jotka naputtelevat niittinsä itse nahkatakkeihinsa, kasvaa tunti tunnilta. Kasvan siis ihmisenä, opin kärsivällisyyttä sekä kädentaitoja.

Tämän lisäksi tilasin noin 700 niittiä liian vähän.

EN: Building my armor.