Pitsiä

Luin juuri monta tekstiä rakkaudesta. Nyt olen kyllästetty ajatuksilla halauksista ja suukoista ja tähtisateesta. 

Voi kun oikeassakin elämässä olisi vähän enemmän tähtisadetta ja vähän vähemmän ihmisiä, jotka käyvät tuulella.

Kuvasta kiitos Ricolle

Kuva on ajalta ennen lunta, keikistelin pitsissä hyisella laiturilla. Mekko on ihana. Harmi etten oikein osaa käyttää sitä ihan tavallisena arkena, joten se lepää aika paljon vain henkarilla kaapissa. Pitänee hankkia enemmän mekkoiltoja kalenteriin.

Onko teilläkin joskus sellaisia hetkiä, että tuntuu että joku lempivaate on "liian hieno" käytettäväksi ihan tavallisena päivänä? Pääsettekö siitä tunteesta eroon, vai onko jokaiselle vaatteella aikansa ja paikkansa?

Toivottavasti teidän illoissanne on paljon tähtisadetta. Tai edes lämmin viltti ja pala suklaata <3

Pieni suuri askel meikkauksen saralla

Kuljeskelin sunnuntaina kaupungilla ihan muissa asioissa, mutta Anttilassa huomasin, että plussakortilla sai nyt Lumene meikeistä -40 %. Niinpä tartuin tilaisuuteen ja ostin jotakin, jonka hankkimista on tullut pohdittua liian pitkään. Silmämeikin pohjustusvoiteen :)

Meikkaan aika vähän ja luonnollisesti. Silloinkin, kun meikki on luonnollinen, olisi tärkeää että se pysyy siistinä ja raikkaan oloisena koko päivän. Tähän avainsana on meikin alle tehtävä pohjustus...

En ole mikään ekspertti ja tällä hetkellä käytössä olevat ihonhoitotuotteet ovat tuottaneet pettymyksen. Nyt kuitenkin pieni askel parempaan on otettu, ainakin silmämeikki pysyy paikoillaan. Laiskana suosin monesti voidemaisia luomivärejä, jotka on helppo levittää vaikka sormin koko luomelle. Varsinkin näiden kanssa tuo Lumene on hyvää kaveria.

Onko teillä vinkkejä meikinpohjustukseen tai siihen, miten sitä pysyy nättinä koko päivän? Itse asiassa nyt tajusin, että myös koko kasvoille tarkoitettu pohjustustuotteeni on Lumenelta, sitä sekoitan aina hiukan meikkivoiteen joukkoon.

Aamumoikka

Piti tulla tänne eilenkin, mutta menimme lenkille tuonne räntämyrskyyn ja sen jälkeen olinkin täysin toimintakyvytön. En tiedä johtuiko huono olo siitä, että söin ennen lenkkiä, vai yrittikö kroppa kertoa että rajansa kaikella, joka säähän ei ole pakko lähteä. Joka tapauksessa menin ennen yhdeksää nukkumaan ja nyt on ihan hyvä olla :)

Jipii, töihin!

Kuva/ weheartit.com

Täytyisi kehittää joku systeemi valokuvaamiseen, eilen oli jo ihan tosi pimeää kun kuuden jälkeen kotiuduin. Aamulla ei ole ihan yhtä pimeää, mutta niin hämärää että kuvista tulee aika kökköjä jopa tämän blogin mittapuulla. Niinpä tähän nyt aamupupu jonkun muun kuvaamana. Muistakaa pukea kunnolla, siellä on kylmä.

Viikonloppu taikametsässä

Otsikon kirjoitettuani tajusin, että se kuulostaa ehkä hiukan liiankin jänittävältä.

Ulkona on vaan tosi kaunista nyt kun on lunta ja lumen päälle on pudonnut noita vaahteran keltaisia lehtiä. Kaupunki näyttää hetken aikaa enemmän taikametsältä kuin harmaalta loskakasalta. Ensi viikolla tosin kuulemma päästään taas normaaliin arkeen.

En ehtinyt viikonlopun aikana tänne koska oli liian kiire

-syödä

-köllöttää.

Pikkusisko kävi kylässä ja oikeastaan ainoa "aktiviteetiksi" laskettava osa oli pieni kuvaushetki läheisessä puistossa. Meillä oli samanlaiset karvatöppöset. Omani ovat kyllä jo niin kulahtaneet, että uudet on hankittava varmaan tänä talvena mikäli paukkupakkasia vielä tulee. Ajattelin Shepherd merkkisiä. Löytyykö käyttökokemuksia tai ääniä puolesta/ vastaan? 

So what game shall we play today? How about the one where you don't get your way...

Koko viikon on soinut päässä Jamie Cullumin Get your way. Viikon teema. 

So what game shall we play today? 

How about the one where you don't get your way?

But even if you do, that's okay.

Odotan viikonloppua monestakin syystä, mutta suurin syypää mun hymyyn on se että saan viikonlopuksi tänne siskoni (elättelen vielä pientä toivoa myös monikosta, vaikka yksikin on hyvä), eli oman taskukokoisen Lennun (Leena Heffnerin, voi kyllä). Shampanjaa! 

Aion lötköillä vaan. Vältellä vastuuta, syödä karkkia ja katsoa Dumbon. Niin ja Vain elämää! En osaa päättää lapsettaako, keski-ikästynkö, vai olenko mummoistumassa. Mitään ikäkriisiä ei silti ole.

Kuvasta sen verran, että tuo toppi on merkkiä Forrest&Bob ja tykkään siitä ihan hulluna. Ilmeisesti sillä sitten on väliä, että mistä sen valmiiksi kulahtaneen näköisen trikoonsa hankkii. Tuo on niin pehmoinen ja söpö että tunnen melkein olevani söpö itsekkin. Heti aamutuimaan. Joten vinkkailkaa, jos tätä merkkiä tulee jossain alennusmyynneissä vastaan. Toistaiseksi on ollut tarjolla vain tosi tyhmiä värejä tai tosi korkeita hintalappuja.

Ihanaa torstai-iltaa, kun tästä selvitään niin huomenna on perjantai.

Viides asento

Tällä hetkellä päässä pyörii vain erilaisia kenkiä, tuntuu että kaapissa ei ole mitään.

Todistetusti on: MaijaPoppas nilkkurit palvelevat uskollisesti jo kolmatta talvea putkeen... (tosin pieni ääni sisälläni kysyy, että eikö pitäisi ostaa jotkin muutkin kengät että nämä saisivat lepopäiviä)

Kuka muuten ostaisi mulle Maija Poppasen kirjana? Muistaakseni se oli hyvin jännittävä seikkailu. Tarvitsisin ehkä tähän syksyyn yhden jännittävän seikkailun.

Muistattekos, kun olen kirjoittanut olevani syksyn tyttöjä? Eilen muistin miksi siitä niin paljon tykkään, ei satanut vettä. Ilma oli kirpakka, lehdet kohisivat jaloissa ja uusi takki oli sopivan lämmin. Kohta onkin sitten jo liian kylmä ja koittavat ne ajat, jolloin haluaisin pukeutua ainoastaan untuvaiseen makuupussiin ja UGGeihin.

Aina on tilaa vielä yhdelle ystävälle

Rakkaus titiMadamin koruihin ei osoita hiipumisen merkkejä. Viimeisimmällä JKL reissullani yksi ystävistäni yllätti lahjomalla myöhäisen syntymäpäivän johdosta. Rintaneulalle löytyy varmasti käyttöä, samaa tapaan kuin edeltäjällekin.

Nyt näitä bambeja onkin sitten kolmin kappalein... seuraavaksi koruhaaveissa taitaapi olla sympaattinen karhu :) Ehkäpä valkoisena... tai peilipintaisena... tai...

Huomenna kampaajalle, ihanaa. On jotenkin nuutunut olo. Kodissa on aika kylmä. Bloggailen untavapeiton alta, päällä kaksi paitaa ja collagrhousut ja mummon tekemät villasukat. Miten niin vilukissa? 

Ja miten niin lenkkeilyinto hiukan kärsii tästä kylmenneestä säästä... supermiestrikoilla (=juoksutrikoilla) ei tarkene enää. Ehkä se innon puute johtuukin univormun puutteesta. Ja nyt ne, jotka tuntevat halua huomauttaa, että kylmällä pitää mennä vain ripeämpää tahtia, pitäkää mölyt mahassanne...