torstai 4. joulukuuta 2014

Aika aikaansa

Hei te kaikki.

Olen ollut poissa ja siihen on kaikenlaisia syitä. Hyviä ja sitten vähän sellaisia turhiakin.

Elämällä tahtoo olla sellainen ominaisuus, että kun kerran mennään häränpyllyä niin mennään sitten urakalla. Kaikenlaista muutosta, kaikilla elämä osa-alueilla, muutosväsymystä, turnausväsymystä, väsymystä. Alkoi jo hieman tuntua siltä että eihän tästä helvetti tuu yhtään mitään.

Sitten kun tuntuu siltä, niin täytyy pyytää apua ja vetää henkeä.

Tänään kun tuntui että happi ei oikein kulkenut niin soitin yhdelle tosi viisaalle tyypille. Ja niinkuin monesti käy, niin se riittää että joku kysyy oikeat kysymykset. Vastaukset ovatkin sen jälkeen joko A) helppoja tai B) vähemmän tärkeitä.

Kuulostan ehkä hieman hurahtaneelta, mutta niin se vaan on että elämä on oikeasti aika simppeliä. Pitää vain uskaltaa antaa sen olla sitä. Pitää uskaltaa antaa asioiden olla yksinkertaisia.

Sellaisella tasolla kuin

opinko minä uutta

tai 

rakastanko minä sinua.

Ilman turhia härpäkkeitä, hyperventilaatiota, dramatiikkaa tai mutta-sanojen ylikäyttöä.

Uskokaa pois, edellämainittuja on riittänyt viime aikoina pikkuisen kylän tarpeisiin. Nyt pitää päästää jo irti.



Toinen juttu mistä minua muistutettiin tänään on intuitio. "Oikeasti tiedät jo mitä haluat tehdä". Niinpä kai, mutta nyt pitäisi sitten vain uskaltaa ottaa se vastaus vastaan. Me ei intuition kanssa olla tultu viime aikoina oikein juttuun, mutta kyllä se tästä. Otetaan pieni painimatsi ja ihmetellään sitten taas.

Tämän hiukan hämäräperäisen kirjoituksen tarkoituksena on oikeastaan siispä kertoa, että nyt menee aika vauhdikkaasti ja samalla sanoa teille jäähyväiset, ainakin hetkeksi. Nyt on niin paljon palloja ilmassa ettei palstalleni yksinkertaisesti riitä minusta mitään. Ja kaikki loppuu aikanaan. Tämä on ollut minulle hyvin hyvin tärkeä asia mutta nyt se on tiensä päässä.

Kiitoksia sydämeni pohjasta että luitte, jätitte kommenttia itsestänne ja olitte mukana.

Jokainen kommentti on ilahduttanut ja on ollut ihana kulkea teidän kanssanne näinkin pitkään <3

Seuraava projekti on jo suunnitteilla, joten varmaan en blogimaailmastakaan täysin poistu... se jääköön ensi vuoden hommiksi. Ehkä. Katsotaan miten saamme aikaiseksi. Voin huikata täällä kun on valmista! Huippuseurassa saan touhuta ainakin.

Tämä vuosi painellaan loppuun nyt melkoisen takkiauki-fiiliksillä, täysi huuto päällä, toivon mukaan matkalla välissä nauraen.

Aika jatkaa matkaa. Tosin,

saatan joskus palatakin jos siltä tuntuu. Sehän on lähtemisessä se hyvä puoli.

Kiemuraiset ovat apinan tiet.

10 kommenttia:

  1. pääsi kyynel jos toinenkin :D blogi on tarjonnut paljon hyviä ajatuksia, inspistä ja kauniita kuvia! kannatan hurahtamista, varsinkin yksinkertaistamiseen. asioiden ei tosiaan tarvitse olla niin hankalia ja täynnä draamaa. tästä eteenpäin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kauniista sanoista <3 ihana kuulla että tästä on ollut iloa.

      Poista
  2. Minusta hyvin sääli että blogi loppuu..:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun luit (siskorasitteista huolimatta heh). Eiköhän me keksitä vielä jotakin uutta ja entistä parempaa..? ;)

      Poista
  3. Joka päivä pitää aloittaa
    siitä missä on
    eikä siitä missä toivoisi olevansa

    Mitä vähemmän murehdit
    sitä parempi olo
    Ajattelussa
    liika ponnistelu
    on paha virhe
    Aivot menevät tukkoon
    eikä mieleen tule muuta
    kuin rantavedessä kelluva
    käytetty gondoli

    Sillä on turha yrittää sauvaa
    takaisin Venetsiaan

    TUOMARI NURMIO
    Karvainen sielu, 1994

    Sellainen se saa olla apinallakin, karvainen sielu. Olet ihana , rakas ja ajatuksissa.

    VastaaPoista
  4. Odotan innolla uusia tuulia! Tsemmpiä niihin ja ihanaa uutta vuotta :-*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanainen! Mahtista uutta vuotta, uskon että tästä tulee hyvä.

      Poista