keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Askel kerrallaan

Aika on kummallinen asia.

Välillä se matelee eteenpäin nin hitaasti että tekisi mieli tökkiä sitä sauvalla takamukseen ja vähän hoputtaa. Välillä se taas ottaa kerralla sellaisia harppauksia, että yhtä äkkiä heräät ja huomaat että on mennyt ehkä päiviä. Viikkoja. Kuukausia.

En ymmärrä mihin viime viikonloppu katosi, siitä tuntuu olevan noin kolme viikkoa. Viime kuusta nyt puhumattakaan. Ihan pian on marraskuu. Marraskuu on minulle se vuoden typerin välikuukausi, jolloin aina soudan itseni syville vesille ja alan kyseenalaistaa. Enkä piru vieköön odota sitä yhtään. 



Ensi vuosi on vielä ihan avoin. 

Toivoin vuosi sitten että olisin nyt pidemmällä jo. Lähempänä sitä, mitä se sitten ikinä onkin, mitä haluan.

Mutta ei auta kuin mennä hitaasti sitten. Kompastellen ja vähän horjuvin askelin, mutta pitää muistaa että eteenpäin kuitenkin. Askel kerrallaan.

Rohkeita harppauksia tai pikkuisia tipuaskelia viikkoonne muruset. Kaikki on etiäpäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti