perjantai 5. syyskuuta 2014

Minun vaatteeni, osa 1

Tykkään kovasti siitä kun saan inspiraatiota muista ihmisistä. Heidän tyylistään, puhetavastaan, asenteestaan, liikekielestään.

Tavastaan olla.

Se tulee monesti esiin jo valokuvissa. 

Olen joskus ehkä sanonutkin, mutta minun on tosi vaikea olla kuvattavana. Olen ehkä maailman epävalokuvauksellisin ihminen, pikkusiskoni sanoo (frendien) Chandleriksi. Yleisin ohje, jonka saan kuvaustilanteessa on "voitko näyttää vähän vähemmän chandlerilta". 

Ajattelin (ja joskus ehkä täällä siitä uhosinkin), että olisi silti kiva saada blogiin kerran viikossa asukuva. Ja vähän harjoitella. Niin, että joskus kuvissa näkyisi ihan minä vaan, sellaiseni kuin olen. Sitten joskus mummuna olen harjoitellut riittävästi ja näytän sukupotreteissakin arvokkaalta ladyltä enkä vain pöljältä irvikissalta. 

Saas nähdä miten käy. Tässä nyt kuitenkin ensimmäinen yritys. Kuva on otettu designtorin aikoihin, kun minulla oli täällä valokuvaajia tupa täys.

Toivotaan että tulee toinen. Kameran lainaus on melkein hanskassa, joten joka tapauksessa tilanne näyttää paremmalta kuin eilen.


Laukku on luottoystäväni, olette nähneet sen monesti ja varmaan se tulee näkymään jatkossakin. Mekko on MUKA VA:n vuoden takaisesta (?) mallistosta, mutta tuota lintukuosia löytyy kyllä myynnissä mielestäni edelleen. Huivi on äidin kaapista ja villatakki Asokselta. Ja hihat käärittyinä, kuinkas muuten.

En enää oikeastaan koskaan osta mitään ihan kivaa. Paitsi ehkä sukkia. Haluan, että pidän vaatteistani lähtökohtaisesti paljon ja että niissä on hyvä olla. En halua että vaatekaapista tulee sellainen suuri tyhjiö, jossa on paljon muttei mitään. Pyrin vaatehankinnoissa pitämään mielessä sen, että vaatteelle tulee paljon käyttöä ja että sitä voi helposti yhdistellä kaikkeen muuhun mitä omistan. 

Tämä mekko on juuri sellainen kuin pitääkin.

EN: My clothes, part one. Dress from lovely MUKA VA.

6 kommenttia:

  1. Suunta on oikea! Vähän vielä hymyä kuvaan :)

    VastaaPoista
  2. kameran edessä ei ole kyllä helppoa olla. tutun kuvaajan kanssa se on kuitenkin aina helpompaa. minusta kuva on tosi kaunis ja aidon tuntuinen. pepsondent-hymy ei ole kaikkien juttu. siinä olet, ilman mitään kommervenkkejä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinähän olen. Kiitos kauniista sanoista. Tässä on ollut hyvä kuvaajakin, mitä nyt taustaa olisi voitu vähän katsoa...

      Poista