torstai 2. tammikuuta 2014

Siivet varpaissa

Helsingin reissun vaaleanpunaisen kassin sisällöstä ehdittiin jo vähän kyselläkin... Olisin ehdottomasti halunnut kuvata kengät asussa mutta se ei nyt ollut mahdollista. Toivottavasti pian on! Tässä muutama kuva jo tässä kohtaa kuitenkin.

Kun ensimmäisen kerran näin tämän kenkäparin, oli parhaan ystäväni kanssa Tampereen Super Mukavassa sovittamssa hänen hääkenkiään. Muistan tämänkin kuin eilisen... onko muruseni ollut tosiaan naimisissa jo monta vuotta? 

Ystäväni sanoi tahdon Minna  Parikan valkoisissa sydänkengissä ja häiden jälkeenkin olen merkin mallistoja seuraillut. Mietin oman parini hankkimista jo tuolloin, mutta silloin ei yksinkertaisesti opiskelijan budjetti antanut myöten. Vuosi oli 2010.


Lupasin että ostan kegät itselleni valmistujaislahjaksi. Valmistuin seuraavana vuonna... kenkiä ei saanut enää mistään. Sen jälkeen elämässä tulikin aika monta käännettä ja unohdin välillä pikku Lulut kokonaan. Kunnes tänä syksynä huomasin että juuri sitä oikeaa mallia saa juuri minun koossani.

Syksy oli töiden puolesta aika raskas ja muutenkin vuosi 2013 oli minulle melkoinen merirosvovuosi. Tiesin ennen joulua Helsinkiin lähtiessäni että tässä olisi minun joululahjani minulle. Millä muilla kengillä olisikaan keveämpi kulkea seuraavaan vuoteen, kuin sellaisilla joissa on siivet?


Olin alusta asti sitä mieltä, että jos kengät eivät istu tai saan yhtään huonoa palvelua niin kävelen kaupasta ulos tyhjin käsin. Liikkeessä oli kuitenkin vaaleinpunaista silkkipaperia, pupuja ja lasten junarata sekä maailman ystävällisin myyjä joka kuunteli kiltisti tarinani vuosien odotuksesta. Kengät istuivat kuin Tuhkimolle konsanaan ja seisoin ne jalassa varmasti typerän näköinen hymy naamallani monia kymmeniä minuutteja. Myyjä tuli luokseni jossain kohti kysymään haluaisinko ehkä sovittaa jotain muuta. "En." hymistelin edelleen hymyillen. (Näin jälkikäteen huomaan olleeni vähän idiootti, koska nyt tiedän jo minkä parin haluaisin seuraavaksi. Olisin toki voinut sovittaa koon siitäkin...?)

Lähtiessäni myyjä ojensi kassin minulle ja sanoi: "Ole hyvä, tässä nämä nyt sitten on. Pari vuotta myöhässä, mutta kuitenkin." <3

"May these shoes lead you to new adventures", näin lukee kenkien pohjissa. Näillä on kevyt ja hyvä askeltaa. En malta odottaa kevättä! 

Onko muita Minna Parikka- tyttöjä? Mikä on teidän suosikkimallinne? 

EN: Little Lulu by Minna Parikka, the most perfect shoes. And now in my closet after three years waiting <3.

8 kommenttia:

  1. Oivoi, nuo ovat kyllä täyttä unelmaa <3 Kengät ja sinä ansaitsette todellakin toisenne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näiden eteen on töitä tehty, eiköhän me viihdytä kimpassa <3

      Poista
  2. ♥ Aww sentäs. Syräntä lämmitti. :) Olen makoillut vaan kotona kipeänä tiistaista asti ja tässä tuli söpöilypiristystä kerrakseen. Sympaattinen tarina ja kauniit, odotuksen arvoiset korot :)

    Voisipa vaikka sanoa: Kismet.

    Satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on kyllä odotuksen arvoiset :) Kiva jos piristi, paljon paljon paranemisia sinne!

      Poista
  3. Ihanat ovat <3 Mähän meinasin liukastuakin niillä Hileillä :D Myyjä kysyi miltä tuntuu, vastasin: liukkailta ja korkeilta :DD Mutta liikkeen lattia on aika liukas ja pienempi koko kengässä varmisti sen, ettei kengät enää hölskyneet ja aiheuttaneet liukastumisia. Mulle myyjä toivotti ihania juhlia kenkien kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Ne onkin tosi korkeat... muuten varmaan haaveilisin niistäkin, mut mulle toi 6cm on (henkinen) raja. Kauniit on nekin!

      Poista