keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Korpikuusen kannon alla

Elämänlaatuni koheni lämpimän takin myötä noin sataviisikymmentä prosenttia. Aika vanhaksi täytyy näköjään ihmisen elää että ymmärtää, miksi ulos puetaan pakkasella toppavaatetta.

Eilen käveltiin Pyynikille katsomaan sinistä hetkeä. Tuolla näköalapaikalla on monet itkut itketty ja yhtä lailla hymyilty auringonlaskulle. Siellä tulee aina hyvä olo. Sellainen, että kaikki päättyy lopulta kuitenkin kuin saduissa. (Tai että joka tapauksessa tapahtuu jotakin...)



Se on semmoista se luonto. Saa ihmisen tuntemaan ihmisen pieneksi ja laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. On jotenkin lohduttavaa ajatella että ne puut ovat olleet siellä vuosia ja taas vuosia... ja sama tuuli puhaltaa jossain muuallakin ja kääntää ehkä kohta taas suunnan.

Kevään tuulia odotellessa... 

ja keveämpää vaatetusta.

EDIT: Näytän muuten tuossa kuvassa omaan silmääni jotenkin tosi lyhyeltä. Ja muutenkin ihan tontulta nyt kun tarkemmin katson :) 

EN: Warm clothes are maybe the most important thing right now. They are designed to keep you happy. So simple... so why did it took so many years to buy decent clothes for this weather? 

8 kommenttia:

  1. Upean näköinen paikka!

    Sulle olis haaste! (http://millamainen.blogspot.fi/2014/01/11.html)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyynikki on kyllä yks Tampereen parhaista puolista.
      Kiitos ihanainen, käyn perehtymässä piakkoin!

      Poista
  2. itse odotan muhkua postipakettia, josta toivottavasti kuoriutuu oma päivän pelastaja :) kylmyyden lisäksi en siedä enää myöskään märkiä varpaita. hurraa lämpimille ja veden kestäville asusteille! pidän kovasti myös sinun untuvaystävästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. pidän sormet ristissä sun puolesta että paketin sisältö on mieluinen... ja kiitos <3 niin minäkin.

      Poista