maanantai 25. marraskuuta 2013

One minute ma...rathon?

Uskon siihen, että jossakin syvälllä tiedämme itse mitä tarvitsemme ja minkä verran. Kroppa kertoo kyllä.

Olen marraskuussa tarvinnut paljon peittoja, kynttilöitä, hiljaisuutta ja avokadoja.

Tänään tarvitsin pitkästä aikaa lenkin. En ole käynyt lenkillä sataan vuoteen... tai siltä ainakin tuntuu. En varmasti jaksa juosta puoliakaan siitä matkasta kuin aikaisemmin. Mutta väliäkös tuolla, kun olen ajat sitten päättänyt että kaikki elämässä ei ole suorittamista ja yhden minuutin lenkkikin on parempi kuin ei mitään. Olin oikeasti kyllä ulkosalla 40 minuuttia. (Juoksin niistä ehkä 10)

Mikä rauhoittava vaikutus noilla minuuteilla ja raittiilla ilmalla voikaan ihmiseen olla. Eikä pakkanen haittaa kun pukee päälle.



Paras juttu mitä keksin tänään: isot kuulokkeet toimivat samalla korvanlämmittiminä! En ole käyttänyt niitä lenkillä aikaisemmin, kun olen jostain syystä ajatellut että ne eivät pysy. Mutta tämahän oli paras juttu taas apinanmuistiin. Ahdistun pipon kanssa, tulee kuuma. Ja ilman pipoa korvat jäätyy. Ongelma ratkaistu, hurraa! 

Ja toinen paras juttu: Missy Elliotin One Minute Man on hemmetin hyvätempoinen lenkkibiisi. Samalla kun hihittelee nostalgioissa niin tulee vtsalihaksetkin treenattua. Kuka muu muistaa tämän?
.... I don`t want I don`t need I can`t stand no minute man... 

Vieläkö sieltä löytyy urhoollisia, jotka juoksentelevat ulkosalla ripset huurussa pakkasta uhmaten?

EN: Found out today that these headphones work great in the winter. They keep my ears warm when I run :) And Missy Elliot's One minute man has a perfect tempo for power walks haha.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti