tiistai 12. marraskuuta 2013

Kengistä ja omasta itsestänsä

Kirjoitin joskus pari vuotta sitten vanhan blogini puolelle uudesta kenkähankinnastani otsikolla "Olenko minä sellainen tyttö":

Uudet kenkäni saapuivat kotiin tänään ja löysin itseni vanhan kysymyksen ääreltä; ovatko nämä minua. Muistan kun nuorena laitoin keltaiset maiharit jalkaan ja mietin että tällainenko minä nyt olen. Samaa pohdin muutamia vuosia myöhemmin kun maltoin pukea päälleni muutakin kuin Niken varsilenkkarit ja treenicollaget.

Vuosien pikkukapinavaiheen jälkeen tuntui petokselta pukea kauluspaita ja mustat aikuisten korkokengät. Tuijotin pitkään kaulauspaitaista itseäni peilistä ja mietin, että nytkö sitä ollaan sitten aikuisia sitten, vai leikitäänkö tässä nyt jotain ihan muuta.

Vaikka nykyään olen jo aika hyvin selvillä omasta tyylistäni, tulee hetkiä jolloin vierastan hieman ja peräännyn. Pukeutuminen on yllättävän suuri osa päivääni, vaatteissa on joko hyvä olla tai sitten ei. Jos en viihdy vaatteissani, niin tunnen oloni muutenkin epävarmaksi. Omimmillani olen sekoittaessani eri tyylejä, bleiserin printtipaitaan tai korot löysään villaneuleeseen. Luulen, että nämä kengät saavat jäädä. Ehkä minusta tulee sellainen tyttö, joka on korkeillakin koroilla itsevarma muttei ylpeä.




Kengät saivat viime viikonloppuna uuden kodin ystäväni luota. Näillä käveltiin yksi Tukholman reissu ja vähän päälle. 

Kenkiin liittyi kohdallani lopulta vain muistoja hetkistä, kun olen ollut surullinen tai en oma itseni. Olin niissä myös omasta mielestäni liian pitkä ja ahdistuin. Ei minusta ollut siihen. Vaikka itsevarmuutta on toki kertynyt matkalla hieman lisää, sitä on myös ropissut hukkaan pitkin katuja. Ylpeys on onneksi sanana saanut postitiivisemman kaiun; on se ihan hyvä että arvostaa omia ja toisten tekemisiä. Niin sitä vain ihminen kasvaa parissa vuodessa. Kauluspaidat olen kuitenkin hylännyt (niin aikuinen ei tarvitse olla). Maailmassa on miljoona muutakin siistiä pukeutumisvaihtoehtoa, jotka eivät ole kylmiä ja epämukavia päällä....

Teen nykyään todella vähän hutiostoksia, mutta tässä on hyvä esimerkki siitä, miten ei kannata epäröidä. Jos se mietityttää liian pitkään, niin silloin se ei ole oikea ratkaisu. Olon pitää olla ensin hyvä oman itsensä kanssa ja seuraavaksi tärkeintä on että viihtyypi vaatteissaan. Onneksi tiedän, että tämä pari ei jäänyt heitteille ja kengät saavat enemmän käyttöpäiviä. Ja samalla ehkä ilahdutin toista.

Onko teillä jo tarkka silmä, vai tuleeko hutilyöntejä ostoksissa? Annatteko tai myyttekö pitämättömät vaatteet pois vai mitä niille tapahtuu?

EN: My old shoes got a new loving home. Some things just are wrong and one of them was me in those heels... :)

2 kommenttia:

  1. Näyttävät kyllä tämän kuvan perusteella ihan kivoilta, mutta kyllä se oma sisin tunne on tärkein..
    On tullut tehtyä hutiostoja "hurumykke" koska en ole tuntenut omaa tyyliäni / vieläkään ihan täysin aina tiedä. (Ehkä se on muuttuva ja kehittyvä :) Sitten ne on tullut laitettua lahjoiksi, tai myytyä eteenpäin kirpparilla. Maailmantalouden kannalta positiivista käytöstä, mutta ei ehkä ihan omalle kukkarolle parasta toimintaa .. ;) Toisaalta jotkut sellaiset mitkä ovat tuntuneet ihan ohilyönneiltä onkin voinut tulla uudeksi suosikiksi. Erilaisen kokeileminen piristää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäsin kengistä kyllä kovasti, tai että olivat nätit. Mut just se fiilis puuttui, niin minkäs siinä sitten teet. Kierrättäminen on hyvästä :) Ja uuden kokeileminenkin kyllä... joskus sitä aina yllättyy sitten positiivisestikin. En esimerkiksi ajatellut että haluaisin vaaleanpunaisen talvitakin, mutta sovitettuani en laskenut sitä enää käsistäni lainkaan.

      Poista